tiistai 1. toukokuuta 2018

Heidi Köngäs: Hertta

Jokaisella meistä on totuutemme ja minun on se, joka on puutteineenkin maailman työtätekevien ihmisten ainoa toivo: Punatähti.


Heidi Köngäs: Hertta
Otava, 2015
285 s.
(Oma kirjaostos)

Heidi Köngäksen Hertta on sopiva teos esiteltäväksi vappupäivänä. Vappuhan on työväen juhla, ja Hertta Kuusinen oli politiikassaan työväen asialla, tosin ehkä sokea edustamansa kommunistisen aatteen ongelmakohdille. Hertta keskittyy enemmän Hertan ja Yrjö Leinon suhteeseen kuin pelkästään politiikkaan. Leinosta tulee kirjassa melko vastenmielinen kuva: hän tavoittelee omaa etuaan, suojelee vain omaa nahkaansa ja toimii kaksinaamaisesti.

Hertta jäi minulle henkilönä jonkin verran etäiseksi. Selväksi tulee, että poliittisen aatteen hän on omaksunut jo nuorena. Koulussa häntä on avoimesti halveksittu isänsä Otto Wille Kuusisen vuoksi. Hentoon niskaani satoi pilkkaa ja tulikiveä. -- Olin punikki ja punikin lapsi, en kaivannut yhtään sääliä enkä koskaan asettunut uhrin asemaan. Kävelin pää pystyssä, uhallakin. 

Minun on vaikea käsittää sitä, että joku on valmis omistamaan elämänsä poliittiselle aatteelle ja istumaan sen vuoksi vankilassa kahteen otteeseen vuosikausia. Hertta myös joutuu piileskelemään talvisodan ajan henkensä kaupalla ja nälkäkuoleman partaalla. Molemmilla kerroilla vankilasta vapautumisen jälkeen Hertalla on kiire päästä taas puolueen toimintaan mukaan. Hertta ei suostu lannistumaan - ei vastustajiensa eikä myöskään miehensä takia, vaikka Leino on pitkän aikaa Hertalle jonkinlainen sokea piste, eikä Hertta osaa nähdä tässä mitään kielteistä.

On ylipäätään kiinnostava muistutus, että sellaisista ajoista, kun ihmisiä suljettiin aatteen vuoksi vankilaan Suomessakin, ei lopulta ole kovin kauan. Perspektiiviä Hertta-kirjaan tuli lukupiirissämme, jossa on ilahduttavan eri-ikäisiä ihmisiä, ja yksi meistä jopa muistaa Hertta Kuusisen kiihkeät radiopuheet.

Heidi Köngäs on eittämättä taitava kirjoittaja, ja Hertta on sujuvaa luettavaa. Kirja herätti myös kiinnostuksen lukea lisää 1930-1940-lukujen Suomesta. Historiankirjoissa sota-aikaa käsitellään niin toisella tavalla kuin fiktiossa, jonka kautta on helpompi ymmärtää yksilöiden valintoja, näkökulmia ja toimintaa. Herttaan voisi tutustua muuten myös tv-sarjassa, sillä Köngäs on ohjannut Kuusisen ja Leinon tarinasta minisarjan Punainen kolmio (The Red couple), joka on katsottavissa Netflixissä.

Helmet-haasteessa sijoitan Hertan kohtaan 46, kirjan nimessä on vain yksi sana. 

3 kommenttia:

  1. Hieno kirja. Olen samaa mieltä, että näistä ajoista on tosi vähän aikaa, kun Suomessakin suljettiin ihmisiä vankiloihin poliittisen vakaumuksen vuoksi. Sehän on nyt ajankohtaista mm. Espanjassa.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin Hertta oli lukupiirikirjana. Kyseessä on seniorilukupiiri, eli nämä ajat olivat vielä hyvin muistissa ja kirjasta tulikin hyvin vilkasta keskustelua. Kovasti pidimme kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kirja jakoi kovasti mielipiteitä, lähes enemmän kuin mikään kirja tähän asti. Mutta hyvä keskustelu syntyi, kun meitä on tosiaan kolmikymppisistä liki seitsemänkymppiseen. Lukupiirit ovat kyllä ihana ja antoisa tapa käsitellä kirjoja! Meillä on ollut tämä lukupiiri kasassa jo kohta kymmenen vuotta, ja lisäksi olen nyt pari kertaa käynyt toisessa lukupiirissä.

      Poista

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön muutaman roskapostikommentin jälkeen. Julkaisen kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kommentistasi!