tiistai 26. joulukuuta 2017

Superlukumaraton 25.12. - 31.12., osa 1/2, ma - ke

Välipäivien superlukumaraton, mikä mainio idea! Syksyn aikana maratoneja on ollut enemmänkin, mutta itse olen hautautunut töihini niin, että lukemisen sosiaaliselle puolelle ei ole oikein ollut aikaa. Nyt aion korjata tuon puutteen. 

Välipäivien superlukumaratonia vetää Lotta Hogwarts Library -blogista. Halutessaan maratonin osallistujat voivat osallistua myös pieniin haasteisiin, eli sisällyttää maratoniinsa kirjoja, jotka täyttävät jonkin seuraavista määritelmistä:

1. Kirja jossa punainen kansi/selkämys
2. Kirja sijoittuu jouluun
3. Kirja jonka antaisit joululahjaksi
4. Kirja jonka olet halunnut lukea koko vuoden
5. Kirja jonka luet vain pyjama päällä
6. Kirja kirjailijalta jolta et ole koskaan lukenut mitään
7. Nostalginen kirja sinulle.

Superlukumaratonin tunnuskuva.
(Lisäsin kuvaan pisteitä - anteeksi maratonemännille kuvanmuokkauksesta.)

Ma 25.12.





Sain joululahjaksi toivomani Miki Liukkosen O:n. Luin sitä aattona 52 sivua, eli lukumaratonille starttasin tästä lähtökohdasta. Joulupäivänä ehdin lukemaan sivulle 107 asti eli 55 sivua.


Lukumaratonkirjaehdokkainani on myös nämä kolme kirjaa, jotka ovat pölyttyneet lainapinossani koko syksyn, mutta nyt niissä on maksimimäärä uusintoja ja ne olisi syytä palauttaa jo kirjastoon tällä viikolla. Illalla päätin, että O saa jäädä hetkeksi hautumaan, ja luin neljä ensimmäistä novellia (54 sivua) Hilary Mantelin kokoelmasta Margaret Thatcherin salamurha (alkuteos 2014, suom. 2017, Teos).

Parhaiten mieleen jäi novelli nimeltä Pilkku, joka kuvaa hyvin lasten uteliaisuutta ja julmuuttakin kaikkea erilaista kohtaan. Novelli herätti ajatuksia siitä, kuinka lapsena reviiri laajenee, kun saa liikkua ympäristössä entistä vapaammin, ja kaikkea näkemäänsä ei jaakaan (enää) vanhempien kanssa, vaan jokin nähty, tehty tai koettu asia jää joko omaksi tai vain jonkun kaverin kanssa jaetuksi salaisuudeksi, joka kaihertaa ehkä vuosienkin jälkeen.

Sekä O että Margaret Thatcherin salamurha täyttävät muuten haastekriteerin 6, eli en ole kummaltakaan kirjailijalta lukenut aiemmin mitään. Novellikokoelman selkämys on myös (oranssin)punainen.

Maratonsivuja maanantaina: 109

Ti 26.12.

Aamustani iso osa kului rästissä olevien bloggausten kirjoitteluun ja muokkaukseen. Ajastin yhden postauksen huomiselle, ja vielä olisi kolme kirjaa sen jälkeen jonossa.

Jatkoin Hilary Mantelin novellikokoelman lukemista yhden tekstin verran (17 sivua). 

Yritin jatkaa O:ta mutta totesin, että minun on ensin setvittävä, mitä oikeastaan olen tähän asti lukenut, ja kirjoittelin käsin muistiin kolme sivua ajatuksiani. Ei huvittanut sitten kuitenkaan jatkaa kirjan parissa tällä erää enempää - ehkä illalla? 

Rupesin sen sijaan lukemaan omaa joululahjaani, jonka ostin itselleni: Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon sarjakuvateosta Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017). Luin kirjasta ensimmäisen osan, Kohteet (75 sivua). Päällimmäisenä tunteena on, että suututtaa ja surettaa. Kirja kertoo vihapuheesta, jonka kohteeksi kuka tahansa voi joutua. Kaikki kirjan henkilöt ovat naisia tai naisoletettuja, ja se on ihan perusteltu valinta, koska heihin kohdistuva viha on nimenomaan sukupuolittunutta: huoraksi nimittelyä, ulkonäön pilkkaamista, raiskaustoiveita. Kohteeksi joutumisen syynä voi olla yksikin twiitti, blogikirjoitus, kannanotto tai ihan vain jonkun mielestä vääränlainen ulkonäkö. Naisten kokemuksia yhdistää se, että lähes aina vihapuheen ja jopa tappouhkausten ilmiantaminen johtaa poliisin osalta vain tutkimattajättämispäätöksiin. Monella on myös se kokemus, että heille sanotaan, että tällaista nyt vain pitää sietää, kun on mennyt joskus julkisuudessa jotain sanomaan tai ottamaan johonkin kantaa. Pitääkö todella? 


Edit: Luin illalla vielä Hilary Mantelin novellikokoelmaa 33 sivua, kaksi novellia, ja olen siinä sivulla 104.

Sivuja tiistaina: 125
Sivuja maratonviikolla yhteensä tähän mennessä: 234

Ke 27.12.

Luin aamupäivällä Hilary Mantelin novellikokoelman loppuun (viimeiset 74 sivua). Onneksi valitsin sen maratonlukemiseksi, muuten kirja olisi ehkä jäänyt kesken. Minulla ei jäänyt kirjasta mitään syvällistä sanottavaa. Kirjan yhdestätoista novellista ehkä kaksi tarjosi minulle jotain ajattelemisen aihetta, muut tuntuivat yhdentekeviltä. Hetki ja mielentila olivat ehkä väärät. Esimerkiksi Elina Luettua elämää -blogissa on löytänyt novelleista ironiaa, sarkasmia ja tilannekomiikkaa. Olihan niissä toki sellaista, mutta ei silti jotenkin sellaista oivaltamisen iloa, mistä minä nautin novelleissa.

Iltapäivällä luin Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen Vihan ja inhon internet -teoksen loput 72 sivua. Kirja ansaitsisi sinänsä omankin postauksensa blogissani, mutta ajatukseni oli esitellä lukumaratonkirjat tässä maratonin mittaan, jottei kerry lisää postattavaa. Todettakoon siis, että kyseessä on vaikuttava, hieno ja perusteellinen teos verkossa ilmenevästä misogyniasta, sen kohteista, syistä, tutkimuksesta ja syyllisistäkin. Lisäksi kirja neuvoo, mitä pitää tehdä, jos joutuu verkkohäiriköinnin kohteeksi. 

Kirja sai minut pohtimaan myös omaa verkkokäytöstäni tarkemmin - voisinko minäkin joutua vaikkapa jonkun yksittäisen kommentin tai blogikirjoituksen takia jonkun masinoiman verkkovihan kohteeksi? On surullista, että tällaista pitää miettiä. Sosiaalipsykologian apulaisprofessori Atte Oksanen, joka on perehtynyt nettivihaan jo vuodesta 2009, sanoo alla olevassa lainauksessa, että pohjoismaat ovat olleet korkean luottamuksen ja vähäisen pelon maita, mutta nettivihan yleistyminen uhkaa tätä. 


Lukiolaisten kanssa kun olemme jutelleet sananvapauden ja vihapuheen rajoista, vastaan tulee silloin tällöin ajatus, että jos ei kestä jonkun palstan keskustelukulttuuria, sieltä on sitten vain parempi pysyä poissa. Asia ei ole mielestäni ihan niinkään. Informaatiovaikuttamisen asiantuntija, sotatieteiden tohtori Saara Jantunen tiivistää hyvin Vehkoon ja Niemisen kirjassa:


Keskiviikkona luetut sivut tähän mennessä: 146 s.
Maratonviikon sivut tähän mennessä: 380 s.
 (Kaksi kokonaisteosta:
Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha. Alkuteos The Assasination of Margaret Thatcher, 2014. Suom. Kaisa Sivenius. Teos, 2017. 178 s. (Tästä myös 11 novellin saldo novellihaasteen 2. osaan)
Johanna Vehkoo & Emmi Nieminen: Vihan ja inhon internet. Kosmos, 2017. 147 s. 
+ 55 sivua O:ta)

Jatkan maratonista postaamista huomenna toiseen postaukseen, koska tästä tulee muuten mahdottoman pitkä.

4 kommenttia:

  1. Mukavaa maratonia!
    Odotan itsekin että pääsen O:n pariin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jassu! O on kyllä aika lailla hämmentävä kirja, mutta en ole luovuttamassa sen kanssa :)

      Poista
  2. Lukuiloa ja -intoa maratonviikolle! Ostin Mantelin kirjan syksyllä omaksi, mutten ole vielä ehtinyt lukemaan. Tavoitteeni on kyllä lukea novelli tai pari maratonviikon aikana, joten kenties kokeilen juuri tätä kokoelmaa. Alkuviikko on tosin mennyt dekkarin ja fantasian parissa. :) Tsemppiä O:n kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti tehdä O:n kanssa sellainen ratkaisu, että kirjoitin käsin jonkinlaiset muistiinpanot siitä, mitä kirjassa on tähän asti tapahtunut/keitä henkilöitä on ollut mukana. Oikeastaan luin siis nuo satakunta sivua uusiksi, mutta nyt alkaa hahmottua vähän, mistä siinä on alettu puhua. En ollenkaan usko, että selätän O:ta viikossa, vaan kevään mittaan.

      Poista

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön muutaman roskapostikommentin jälkeen. Julkaisen kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kommentistasi!