keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin (novellihaaste 2)

Olavi Koistinen: Mies, joka laski miljardiin
Kosmos, 2017
 217 s.
(kirjastolaina)

Olavi Koistisen novellien päähenkilöt ovat miehiä, jotka ovat jollain tavoin yksinäisiä tai jonkinlaisessa elämän murroskohdassa. Esimerkiksi Loitsutehtaan tilanne -novellissa peruskoulun päättävä Eero on epävarma siitä, haluaako kukaan todella viettää päättäjäisiltaa hänen seurassaan, vai onko hän pyörätuoleineen ja vahvoine käsivoimineen vain jonkinlainen kuriositeetti, jonka kustannuksella halutaan pitää hauskaa. Eero turvautuukin mobiilipeliin, jossa hän on sentään klaaninjohtaja. Tosielämän ja virtuaalimaailman ihmissuhteet - kummat lopulta ovat todellisempia? Tätä samaa kysymystä pohtii tavallaan myös kokoelman erikoisin novelli Siilit tuijottavat, jonka päähenkilö on löytänyt nettipalstalta saman fetissin jakavia ihmisiä, mutta käytännön toteutus ei tunnukaan yhtä kiehtovalta kuin kuvitelma.

Maiharit- ja Australian muotoinen pöly -novelleissa puolestaan keski-ikäiset miehet viettävät aikaa keskenään, baarissa, jatkoilla ja darrassa. Ystävyys on melko pinnallista, kaikki ovat jumiutuneet nuoruuden rooleihin eikä mitään todellista puhuttavaa tunnu olevan. Australian muotoinen pöly -novellin verkkainen tunnelma toi myös mieleen Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin.

Koskettavin kokoelman kymmenestä novellista oli Jos asianne koskee säästämistä, jossa iäkäs Karl yrittää selviytyä kotonaan kuumesairaana. Hän on huolissaan laskusta, joka on jäänyt ristikkolehden alle ja siten toimittamatta raha-asioista huolehtivalle tyttärelle. Karl ei saa pankin puhelinpalvelusta asiaan apua, koska puheentunnistus ei ymmärrä häntä. Kotihoitokaan ei ole käynyt moneen päivään, ja Karl pohtii: Hänet oli varmaan leikattu. Voiko niin käydä tuosta vain, eivät ne ehtineet kaikille soitella. Paha siitä oli ketään moittiakaan, jos leikata pitää niin leikata pitää. Tämän novellin lopusta olisi muuten hauska jutella jonkun kokoelman lukeneen kanssa.

Kokoelman ensimmäinen novelli Minä en tiedä mitä terveiset ovat saa minulta peukutuksen. Peukutus on osa Nipvet-blogissa julkaistua novellihaasteen 2. osaa. Ideana on antaa jostain novellista myönteinen lukusuositus, muutamalla virkkeellä. Tätä novellia peukutan sen päähenkilön Eerikin vuoksi.

Eerik on 34-vuotias, täsmällisyyttä rakastava mies. Hän ei ymmärrä kuvallisia tai epämääräisiä ilmauksia, kuten terveisten lähettämistä. Eerik on kuitenkin matemaattisesti lahjakas ja siten menestyy sijoitusalalla - tosin hän saa tehdä töitä kotoa käsin, koska minun vahvaa aluetta ei ole asiakasrajapinta, kuten asia on hänelle kauniisti muotoiltu. Sosiaaliset kontaktit eivät siis ole Eerikin vahvuus, ja tässä novellissa hänet ajetaan sellaisiin puoliväkisin, mistä syntyy novellin jännite.

Kokoelman niminovellissa Raimo päättää yrittää laskea miljardiin. Laskeminen vaikuttaa koko Raimon elämään, siihen miten hän näkee ympäristönsä ja mille alalle hän päätyy. Vaimostakin tulee aina mieleen numero, jota hän ajatteli nähdessään tämän ensimmäistä kertaa. Vaimokulta: 1191001. Kävi raskaaksi katsoa vaimoa ja ajatella miljoonalla alkavaa pitkää lukua joka ikinen kerta.

Mies joka laski miljardiin on Helsingin Sanomien toimittajana työskentelevän Koistisen esikoisteos. Savon Sanomista löysin tiedon, että Koistinen on kuitenkin voittanut Martti Joenpolven novellikilpailun jo vuonna 2008 novellillaan Lonely Planet (samanniminen teksti on tässäkin teoksessa). Ilmeisesti teoksen novellien kirjoittaminen on siis ollut pitkä prosessi. Nautin Koistisen ihmiskuvista paljon. Jäin miettimään ainoastaan sitä, miksi kaikkien novellien päähenkilöiden on oltava miehiä. Esimerkiksi Tuuve Aron ja Miina Supisen novelleissa minusta on joskus ollut hauska yllättyä, kun novellin kertoja tai päähenkilö onkin ollut eri sukupuolta kuin ensin olen olettanut jonkin yksityiskohdan perusteella.

P. S. Kaikkien kaltaisteni turhanaikaisia yksityiskohtia pohtivien iloksi laskin, onko oikeasti mahdollista laskea miljardiin. Jos laskisi yhden luvun sekunnissa, miljardiin laskeminen kestäisi 31,7 vuotta. Kukaan ei voi tietenkään laskea nukkuessaan, ja useimmilla on ehkä muutakin elämää, eli jos laskisikin vain kahdeksan tuntia päivässä, laskeminen kestäisi vähän yli 95 vuotta.


Tällä kertaa novellihaaste ei ainakaan lopu kesken: osallistumisaikaa on peräti vuosi. Lisätietoa siis Nipvet-blogista.

Novellihaasteen 2. osaan luettuja novelleja: 10

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava avaus novellihaasteeseen. Minullakin tulee yksi kokoelma näillä näppäimillä luettua ikään kuin puolivahingossa, kun saan päätökseen Ylen 101 kirjaa -kirjani. Kohdalle osui novelleja vuodelta 1959 :), mutta taidan vielä jättää peukutukset väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kiinnostava kokoelma, ja toivon, että moni tarttuisi tähän haasteen tiimoilta tai muuten vain. Minulla on seuraava luettava kokoelma odottamassa kirjaston varaushyllyssä :)

      Poista