perjantai 7. heinäkuuta 2017

Anne Tyler: Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa (hyllynlämmittäjä)

Aloitin monen muun tavoin tammikuussa hyllynlämmittäjä-haasteen, jonka tavoitteena on vähentää hyllystä niitä sitten joskus -kirjoja, jotka on tullut hankittua muttei luettua. Haaste on levinnyt Suomeen Sivumennen-kirjapodcastin kautta. Pinosin kaksitoista kirjaa, jotka on tarkoitus lukea tämän vuoden aikana. Ensimmäisen luin tammikuussa, toisen helmikuussa – ja kolmannen vasta nyt kesällä. No, onhan tässä liki puoli vuotta vielä. Jälkiviisaana voisi tietenkin sanoa, että olisi sen pinon voinut fiksumminkin koostaa eikä kasata sinne pelkkiä tiiliskiviä.

Tämänkertainen hyllynlämmittäjä osoittautui oikein hyväksi kirjaksi, mitä tietenkin ounasteli jo sekin, että sen on kirjoittanut Pulitzer-palkittu Anne Tyler. Olen lukenut Tylerin kirjoista aiemmin Amerikan lapset, ja muistan tuolloinkin pitäneeni Tylerin tarkkanäköisestä tavasta kuvata ihmisiä.

Anne Tyler: Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa
Alkuteos Dinner at the Homesick Restaurant, 1982
Suom. Jussi Nousiainen
Otava, 1. suomenk. painos 1983, tämä painos 2012
335 s.
(oma kirja)

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa kertoo Tullin perheestä. Beck ja Pearl avioituvat yli kolmikymppisinä. He elävät Beckin myyntimiehen työn vuoksi liikkuvaa elämää. He saavat kolme lasta, jotka eivät jatkuvien muuttojen vuoksi juurru oikein minnekään. Nuorimman lapsen ollessa yhdeksänvuotias Beck jättää perheen. Pearl kuvittelee, että voi salata tämän lapsiltaan ja koko Baltimorelta – Beck on vain liikematkalla. Pearl on tähän kuvitelmaansa oikein tyytyväinen, kulissit pysyvät kunnossa.

Kun näkökulma siirtyy lapsiin, kuva Pearlista muuttuu entistä epämiellyttävämmäksi. Hän on äitinä ja ylipäätään ihmisenä epävakainen. Pearl ei tarvitse ketään eikä mitään, hänellä ei ole ystäviä. Hänellä on vain lapsensa, ja näissäkin tuntuu kaikissa olevan jotain vikaa hänen mielestään.

Myöhemmin, kun lapsista Ezra äidin toiveiden vastaisesti pyörittää omaa ravintolaa, äiti säännönmukaisesti keksii jokaisilla pojan kokoonkutsumilla päivälliskutsuilla syyn rynnätä ulos viimeistään ennen jälkiruokaa. Jollei äiti ehdi tätä tehdä, ryntääjä on vanhin lapsista, Cody, joka on veljelleen kateellinen ja kuvittelee tämän olleen aina äidin suosikki. Kateus saa aikaan julmaa ihmissuhdekeinottelua.

Itse asiassa he luultavasti tapasivat toisiaan tiuhemmin kuin onnelliset perheet. Vaikutti melkein siltä, että heidän oli toistuvasti palattava sen ääreen, mikä ei ottanut luonnistuakseen. (Eli jos he joskus todella saisivat päivällisen päätökseen, niin nousisivatko he ja hyvästelisivät toisensa ikuisiksi ajoiksi?) (s. 170)

Kovin käy sääliksi Ezra-rukkaa, joka yrittää pitää perhettä koossa. Toisaalta Ezra on melko saamatonkin, antaa vain asioiden tapahtua yrittämättä todella puuttua niiden kulkuun: 'Olkoon vaan' oli hänen elämänsä kantava teema. Häntä hallitsi unelias suvaitsevaisuus, joka oli niin hänen onnensa kuin vastoinkäymistensäkin lähde. (s. 295)

Etäisimmäksi kirjassa jää perheen nuorin lapsi, Jenny. Hän pakenee lannistavaa kotia opintoihin ja varhaiseen avioliittoon, sittemmin useampaankin. Kaiken kaikkiaan Tyler saa pohtimaan perhesuhteita ja vanhemman/vanhempien toimien vaikutusta lapsiin, osoittelematta ja alleviivaamatta. Jos maailmassa olisi loputtomasti aikaa, haluaisin kyllä lukea lisää Tylerin kirjoja. Nykyisin vain uutuuskirjat tuppaavat menemään etusijalle.

Seuraava hyllynlämmittäjäni on samalla se kirja, jonka luen heinäkuussa kirjabloggarien klassikkohaasteen viidenteen osaan. Itse asiassa kirja on myös Ylen 101 kirjaa -listalla, josta minun oli tarkoitus vuoden mittaan poimia muutakin luettavaa kuin omat blogattavat teokseni, joten tuon kirjan lukeminen on suorastaan palkitsevaa monessakin mielessä.

Ensimmäisen lukumaratonini jälkimainingeissa on muuten todettava, että kesti hämmästyttävän kauan, ennen kuin sain blogattua tämän viimeisenkin maratonilla aloittamani kirjan. Osin tähän toki vaikutti pride-viikon tuoma viivästys. Haikein mielin päätin, etten enää kirjoita maratonilla lukemastani Värityskirjasta erillistä postausta, koska vaikutelma siitä on jo harmillisen haalistunut. Kirjasta on kuitenkin ilmestynyt paljon blogitekstejä. Ensi kerralla kun osallistun lukumaratoniin, valitsen ehkä sellaista luettavaa, josta voin blogata pikaisesti heti luettuani. Tai sitten lähden liikkeelle yhden tiiliskiven taktiikalla. Tämän lauantain maratonille en ehdi osallistumaan, mutta ehkä elokuussa?

7 kommenttia:

  1. Minullakin on hyllynlämmittäjä-pino kasattu aika kunnianhimoisesti, hirmuisesti paksuja pokkareita ja tiiliskiviä. :) Kaksi luettua ja yksi kesken jäänyt, ei ole minullakaan siis kovin kummoinen saldo tähän mennessä. Gunter Grassin Grimmin sanat mulla on ollut tyrkyllä yöpöydällä jo pidemmän aikaa, ja eilen viimein tulin sitä aloitelleeksi. Aivan mahtava kirja, ainakin ekan 50 sivun perusteella. Eli ainakin tuo nyt tulee luettua, muttei ehkä kuitenkaan lukumaratonilla. On hieman hidaslukuista tekstiä, enkä aiemmilla maratoneilla ole osannut asettua enemmän syventymistä vaativien kirjojen äärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, lukumaraton on taitolaji sekä ennakkovalmistautumisen että jälkihoidon (bloggaamisen) osalta :). Syventymistä vaativat hidaslukuiset kirjat ja tiiliskivet ovat ihania, silloin kun sellaisille on aikaa.

      Poista
  2. No niin, samaan haasteeseen tätä luen minäkin. Olen noin sata sivua lukenut ja pidän tästä kovin.

    Samaiseen haasteeseen olen poiminut vain yhden jättäneen, sillä yritin eräänä vuonna vastaavaa haastetta ja kompastuin Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjaan, joka oli loistava, mutta vei kaikki mehut. :)

    VastaaPoista
  3. Anne Tyler on minulle sellainen luotto- tai lohtukirjailija, jota tulee luettua kun kaipaa lempeää, mutta tarkkaa luettavaa. Ehkä olisi taas aika kaivaa Tylerin tuotanto esiin, edellisestä kerrasta on jo aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempeä, mutta tarkka. Hyvin sanottu! Tyler luo kyllä ihailtavan tarkkoja ihmiskuvia.

      Poista
  4. En ole osallistunut Hyllynlämmittäjä-haasteeseen, mutta olisi pitänyt. Sen sijaan karsin kirjahyllystä melkoisen pinon teoksia, joita en ole lukenut, mutta en aiokaan tai jotka olen lukenut, mutta en aio lukea uudestaan. Kesämökkunaapurit ottivan ilolla vastaan!
    Hyllyssäni on yksi Anne Tyler, jota en ole lukenut. Olen lukenut useammankin, ja mieleen on erityisesti jäänyt sellainen, jossa perheenäiti kesälomalla vetää rannalla kylpytakin päällensä ja lähtee kävelemään uuteen elämään. Minua kiehtoi elämän rakentaminen aivan tyhjästä. Mutta mikä ihme kirjan nimi olikaan? Luin sen enkuksi ja olen laittanut kiertoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi tehdä karsintaa kirjahyllyssä. Jotain olen vienytkin koulukirjastoihin (työpaikoille vuosien varrella) ja kirpparillekin, mutta yhä olisi luopumisen varaa. Sen sijaan ostin taas pokkarialesta lisää sitten joskus -kirjoja...

      Mainitsemasi Tylerin kirja on ilmeisesti Elämän tikapuilla. Se kuulostaa mielenkiintoiselta!

      Poista