torstai 2. maaliskuuta 2017

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (novellihaaste)

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
WSOY, 2017
153 s.
(kirjastolaina)
Novellikokoelma Lihanleikkaaja (2017) on Tuuve Aron yhdeksäs teos. Olen itse aiemmin lukenut häneltä novellikokoelman Sinikka Tammisen outo tyhjiö (2001), jonka monet tekstit tekivät minuun vaikutuksen. Siihen sisältyvää, annettuun muottiin ja rooliin kasvamisesta kertovaa Isän pikku prinsessa -novellia olen käyttänyt äidinkielenopetuksessakin.

Lihanleikkaaja-kokoelman avaava Suojatie-novelli on samoin minulle jo entuudestaan tuttu: se on julkaistu Parnassossa ja olen käyttänyt sitä opetuksessa esimerkkinä näkökulman vaihtumisesta. Novellissa kuvataan kahden henkilön, teini-ikäisen Mariannen ja keski-ikäisen Timon, aamua, ja heidän kohtalonsa risteävät suojatiellä. Jotenkin nyt lukiessani tekstiä uudelleen kokoelman nimi tuntui antavan tällekin novellille vähän julmemman sävyn.

Kokoelman kahdessatoista novellissa tapahtuu odottamattomia käänteitä, elämät muuttuvat peruuttamattomasti. Joissakin teksteissä jää lukijan pääteltäväksi, mitä tästä arjen nyrjähdyksestä lopulta seuraa. Muutamissa novelleissa kaikki ei ole ihan arkijärjellä selitettävissä - esimerkiksi Heräämö-niminen novelli jäi tästä syystä kaihertamaan. Novellissa on kaksi henkilöä, jotka ovat sairaalassa täysin päinvastaisista syistä. Heräämössä heidän roolinsa ovat kuitenkin vaihtuneet. Jäin miettimään, halutaanko tässä leikitellä esimerkiksi sillä ajatuksella, että vaikka meidän on usein vaikea ymmärtää toisten elämänvalintoja, voisimme lopulta olla itsekin elämässämme aivan toisenlaisessa tilanteessa, jos jokin pieni sattumus olisikin muuttanut suuntaa.

Toinen erikoinen ja siksi mieleen jäänyt novelli on kiusatusta lapsesta kertova Ihmeolo. Kunpa tuollaisiin tilanteisiin olisikin jokin ihmeparannus olemassa. Osa teksteistä taas oli arkisempia tai ei muuten niin kolahtanut minuun, mutta novellikokoelmissa on se hyvä puoli, että kaikkia tekstejä ei toki tarvitsekaan jäädä niin perusteellisesti pureskelemaan, vaan voi jatkaa seuraavaan.

Novellihaasteeseen blogattuja novelleja: 20

(Olen lukenut enemmän, eli pitää muistaa blogata kaikki hajanaiset novellit ennen kuin haaste päättyy toukokuussa)

29 kommenttia:

  1. Hyvä tiivistys kokoelmasta: arkielämän nyrjähdyksiä ja esim. Heräämön voi todella ajatella esittävän ajatuksen siitä, miten helpolla ihmisten osat voisivat olla toisenlaiset. Samanlainen fiilis jäi myös, että toiset tekstit kuittasi suuremmitta ajatuksitta, toiset jäivät vahvasti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tuuve Arolle soisi kirjailijana huomiota, vaikka tämä teos ehkä vähän epätasainen onkin. Toisaalta luulen, että ne novellit, jotka eivät minulle tuntuneet kovin merkityksellisiltä, voivat taas jollakin muulla nyrjäyttää jotain mielessä uusille urille.

      Poista
  2. En ole tätä lukenut, mutta bloggauksesi perusteella kyllä kiinnostava. Novellihaaste on hurjan kiva. En olisi ikimaailmassa lukenut niitä näin paljon ilman haastetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellihaaste on kyllä innostanut, vaikka olen aika vähän vasta lukemistani novelleista blogannutkin.

      Poista
  3. Ihan vieras kirjailija minullekin. Novellejakin on tas tullut luettua todella vähän viime aikoina, vaikka minua kiehtookin lyhyesti kertomisen taito. Nämäkin kuulostavat siltä, että tarinassa tapahtuu aika paljon tekstin takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuve Aroon kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua! Hänellä tosiaan on hallussaan lyhyesti kertomisen taito. Vertaisin esim. Petri Tammiseen, jos johonkin pitäisi verrata.

      Poista
  4. Voi että, kuulostaapa houkuttelevalta! Olen kyllä nähnyt tätä kirjaa vähän joka puolella, mutta en ole osannut kiinnostua. Sekä nimi että kansikuva ovat jotenkin epäkiinnostavia.

    Esittelemäsi novellit kuulostavat kuitenkin juuri sellaisilta, joista minä pitäisin. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi ei kieltämättä houkuttele. Niminovelli on varsin makaaberi, mutta sen valinta koko kirjan nimeksi ohjaa ehkä mielikuvia liikaa. Ihmeolo olisi ehkä kuvannut sitä, mikä lukukokemuksestakin voi tulla :)

      Poista
  5. Vaikuttaa todella kiinnostavalta kokoelmalta. Kirjan nimikin kiinnostaa, mukavan makaaberi. Aion ehdottomasti lukea.

    Tuli tuosta Heräämö-novellista mieleeni eräs kirja, jossa äidin henki/sielu siirtyy tyttäreen onnettomuuden yhteydessä. Tuli nyt kauhea hinku lukea nimenomaan Heräämö, jotta pääsisi tulkitsemaan sen sanomaa itse.

    VastaaPoista
  6. Minulla on myös noita hajanaisia, bloggaamattomia novelleja. Pitänee koettaa niputtaa ne yhteen juttuun ennen novellihaasteen päättymistä, vaikka tuntuu ettei niistä enää mitään sanottavaa keksi, kun juttua ei irronnut heti lukemisen jälkeen :). Nyt minulla on loppusuoralla yksi kokoelma, josta luin pari novellia ennen joulua. Kokoelma sopii myös Muuttoliikkeessä-haasteeseen, ja se inspiroi lukemaan loputkin novellit (Vielä vuosi -niminen kokoelma, keskimäärin ihan kiva ja muutama minun makuuni oikein hyvä novelli).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä vuosi kuulostaa houkuttelevalta! Minulla on kesken kolme novellikokoelmaa, eli pitäisi varmaan päättää, lukeeko niistä enää enempää vai ottaisiko jo jonkun muun.

      Poista
  7. Kirjailija on minulle entuudestaan tuntematon, enkä lue kovin paljon novelleja. Tämä alkoi kuitenkin kiinnostaa kirjoituksesi perusteella. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  8. Tämäpä toimi hyvänä muistutuksena sille, että pitää tsempata novellihaasteen kanssa. Olen lukenut sitä varten yhden kokoelman ja hyllyssäni odottaa kolme muuta, jotka haluaisin saada luettua ennen kuin haaste päättyy. Novellit ovat minulle varsin vieras laji, enkä tästäkään ole kuullut aiemmin, mutta vinkkejä on aina kiva saada :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tähän tartu, niin Arolta kannattaa ehkä jotain lukea! Itsekin ajattelin lainata jonkin muunkin hänen kokoelmistaan, yhden olen tosiaan jo aiemmin lukenut ja sieltä jäi monta tekstiä mieleen.

      Poista
  9. Enpä olekaan koskaan lukenut Tuuve Arolta mitään. Arjen nyrjähdykset kyllä kiinnostavat, joten kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  10. Novellikokoelman ovat ihania, mutta jostakin syystä luen niitä kovin vähän. Tämä kuulosti kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  11. Täytyy laittaa Tuuve Aro muistiin. Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu -novellikokoelma aiheutti minussa sellaisen novellikipinän, että muidenkin novellit alkoivat kiinnostaa.

    VastaaPoista
  12. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi luin novelleja. Niissä on se huono puoli, että juuri kun pääsee mukaan tarinaan niin se loppuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en koe näin! Hyvä novelli antaa romaanin verrana ajattelemisen aihetta parhaimmillaan muutamassa sivussa. Toki on paljon myös yhdentekeviä ja vaikeaselkoisia novelleja, mutta niin on kokonaisia romaanejakin :)

      Poista
  13. Olipa kiinnostavaa kuulla, että pari novellia kirjoittajalta on päässyt opetukseesi esimerkeiksi. Tuuve Aro on minulle vieras tekijä ja pakko tunnustaa, että novellit on nyt olleet vähän lapsipuolen asemassa, kun "runovirus" on ollut niin kovasti valloillaan.

    Laitanpa korvan taakse. Onneksi sinne mahtuu loputtomiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni muu on kuitenkin innostunut novellihaasteesta :).

      Sivumennen sanoen, en ole ainoa äikänope, joka Tuuve Aron ytimekkäistä novelleista tykkää. Preliminäärikokeeseenkin oli tänä vuonna valittu Aron novelli nimeltä Satumaa, kokoelmasta Harmia lämpöpatterista.

      Poista
    2. Hanna, aloitin tänään yhden novellikokoelman, joten ei ole niin paha syyllisyys enää. :D

      Pitää kyllä nyt Tuuve Aron tuotantoon tutustua, sillä vaikuttaa nyt vahvasti siltä, että hän ei kirjoita lyhyitä tarinoita, vaan nimenomaan novelleja. Olipa hyvä, että kirjoitit tästä kokoelmasta!

      Poista
  14. Tämä täytyy ehdottomasti nostaa korkeammalle lukulistalla, kiitos vinkistä! Olin tästä kaiketi jo aiemminkin jostain lukenut kun näyttää niin tutulta, mutta ehkä hieman kaiken muun keskellä ohittanut. Ja ihana saada "uusia" vinkkejä novellihaasteeseen, olen siihen saanut luettua nyt "kaikki" kokoelmat, jotka halusin/etukäteen tiesin omikseni, mutta onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa löytää näitä lisääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hiukan kateellinen! Minulla on edelleen kesken kolme kokoelmaa, ja harkitsen vakaasti, että kesken ne saavat jäädäkin, ja aloitan uusia :D

      Poista
  15. Se etteivät kaikki novellit ole arkijärjellä selvitettäviä, kuulostaa just hyvältä. <3 Olen vastikään päässyt novellien maailmaan, joten laitan tämänkin lukulistalle. :)

    VastaaPoista
  16. Tästä minulle jää vai yksi kysymys, ja se on itselleni: Miksi tartun niin harvoin novelliin? Mukavaa saada vinkkejä uusista kirjoittajanimistä, itselleni Tuuve Aro oli aivan tuntematon.
    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
  17. Jännä, että Tuuve Aro on niin monelle uusi nimi, vaikka hän on kuitenkin julkaissut jo yhdeksän teosta (ja ison kustantamon kautta). Ehkä se johtuu sitten siitä, että novellit ovat tosiaan jonkinasteisesti marginaalissa nyky-Suomessa?

    VastaaPoista
  18. Oli mukava lukea Aron nyrjähdyksiä tarjoavia novelleja. Osa jäi vähän vieraammaksi, mutta varsinkin Heräämö ja Elsa jäivät mieleen pyörimään. Pidin Heräämön käänteestä, jossa oli mukana ripaus yliluonnollisuutta ja kauhua. Odotin nimenomaan vinksahtaneita tarinoita, joten ehkä hieman yllättäen toiseksi suosikikseni nousi ihanan haikea, surullinen ja samalla ilkikurinen Elsa.

    Täytyy tutustua joskus myös Aron muuhun tuotantoon.

    VastaaPoista