maanantai 18. maaliskuuta 2019

Faktaa ja fiktiota Minna Canthista

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth
Otava, 2014
431 s.
(oma kirjaostos)
Herkkä, hellä, hehkuvainen  Minna Canth (2014) on Canthista väitöskirjankin tehneen Minna Maijalan kirjoittama perusteellinen elämäkerta tästä kirjallisuutemme suurnaisesta ja aikansa yhteiskunnallisesta vaikuttajasta.

Teos on jaettu kolmeen osioon. Ensin valotetaan Canthin elämää, kuvataan taustaa, hänen vanhempiensa yhteiskunnallisen aseman nousua ja heidän haluaan kouluttaa tyttärensä. Kerrotaan Canthista lehtorin vaimona Jyväskylässä ja lopulta kirjailijana ja kauppiaana Kuopiossa. Toinen osio keskittyy Canthin kirjailijantyöhön ja kolmas hänen ajatuksiinsa luonnollisestikin naisasiasta, mutta myös muista teemoista, kuten uskonnosta. Rakenne aiheuttaa sen, että teoksessa on jonkin verran toistoa, mutta ei häiritsevästi.

Teos monipuolisti kovasti omaa kuvaani Canthista ja selkeytti käsitystäni Canthin elämänkaaresta. En esimerkiksi tiennyt, että Canth kärsi melankolisista kausista. Vaikutuin, kuinka Canth otti vuosikymmenten ajan kantaa moniin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja teki kovasti töitä esimerkiksi sen eteen, että tytöt saisivat muutakin koulutusta kuin seurapiirielämän ja käsitöiden opetusta, jotka painottuivat tyttökouluissa. Hän halusi raivata naisille tien yliopistoon ja laittoi esimerkiksi oman tyttärensä Lyylin ruotsinkieliseen lyseoon, koska suomenkieliseen tyttöjä ei huolittu.

Maijalan teos perustuu lukuisiin lähteisiin: aiempien elämäkertojen lisäksi esimerkiksi Canthin kirjeenvaihtoon eri henkilöiden kanssa. (Ja myös muihin kirjeisiin: hauska huomata, että esimerkiksi Elisabet Järnefelt kutsuu kirjeessään Juhani Aholle Canthia Rouva C:ksi.) Lopussa on pitkähkö epilogi siitä, mitä tulikaan Canthin seitsemästä lapsesta ja heidän jälkeläisistään. Kirjassa myös surkutellaan Kuopiossa rapistuvan Canthin kotitalon Kanttilan kohtaloa – jos asia kiinnostaa, sen pelastamiseksi on menossa mesenointikampanja.

Minna Rytisalo: Rouva C.
Gummerus, 2018
367 s.
(oma kirjaostos)

Minna Rytisalon Rouva C. on huomattavasti tarkkarajaisempi teos tietystä vaiheesta Minna Canthin elämässä. Se on romaani eikä pyrikään olemaan yksi yhteen todellisuuden kanssa. Rouva C. on kuvaus nuoresta naisesta, joka ei voi olla hiljaa havaitessaan vääryyttä. Vaikka opettajaopinnot on keskeytettävä avioliiton solmimisen vuoksi, ei Minnaa voi hiljentää.
Minnan sisällä  tuuli kaatoi puita ja lennätti oksia. Oli alkanut myrsky joka ei loppuisi milloinkaan.
 Nuori lehtorinrouva haluaa ottaa kantaa esimerkiksi köyhien asemaan ja heidän sivistämiseensä, alkoholin vaaroihin ja tyttöjen kasvatukseen. Hän innostuu jostain asiasta aina perin pohjin, kirjoittaa lehtiin ja pyrkii vaikuttamaan. Innostuskausien kanssa vaihtelevat mustat, synkät kaudet, jolloin Minna ei halua edes poistua kotoaan. Yleensä ne liittyvät lasten syntymään. Lapsia Cantheille syntyykin seitsemän. Tuohon aikaan lastenhoidossa oli toki säätyläisperheissä apuna imettäjä ja muitakin palkollisia, ja kirjaa lukiessa rupesinkin miettimään, milloin asia muuttui niin, että pidettiin taas normaalina sitä, että äiti itse imettää oman lapsensa.

Joka tapauksessa Minnalla on aikaa osallistua yhteiskunnallisiin asioihin – ja aviomies, joka tukee häntä. Tuohon aikaan mies olisi voinut halutessaan rajoittaa vaimonsa elämää paljonkin. Minnan ja Ferdinandin parisuhde ja avioliitto kuvataan kauniisti. Kirja oli käsiteltävänä lukupiirissämme, ja siellä nousi esiin, kuinka vähän kirjallisuudessa oikeastaan onkaan onnellisten liittojen kuvauksia. Tämä oli siis virkistävää vaihtelua.
Tällainen oli avioliitto, tällainenkin: toinen tietää, mitä toinen haluaa ja antaa sen hänelle, joskus tietää paremmin kuin itse tietäisi, ja niin kauan kuin niin on, käsi ojentuu kättä kohti ja ihminen toista.
Rytisalon kieli ja kerronta on vaivatonta. Minnaa kuvataan aitona ihmisenä kaikkine puolineen, myös seksuaalisena olentona. Minulle olisi tosin riittänyt, että teos olisi pysytellyt pelkästään Minnan näkökulmassa, eli en täysin ymmärrä näkökulman vaihtelua, joka tuntuu olevan nykykirjoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kirjassa ilahduttivat epäsuorat viittaukset Canthin tuotantoon, esimerkiksi Anna Liisaan ja Työmiehen vaimoon. Teoksessa siis esimerkiksi tällä tavoin pohjustetaan sitä, miten Minnasta tulee kirjailija.

Teos keskittyy vain rajalliseen osaan Canthin elämästä, ja teos voi ehkä siksi tuntua hiukan keskeneräiseltä, ellei Canthin myöhempää elämää tunne. Ehkä tämän pariksi voi siis suositella ainakin silmäilemään tuota Maijalan teosta.

Canthin elämästä ja tuotannosta on ilmestynyt monia teoksia 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Suosittelen tutustumaan Yöpöydän kirjat -blogin #minullaoncanthia-haasteen kautta, mitä kaikkea Canthista onkaan kirjoitettu.


P. S. Tein Canthin päivän kunniaksi Minna Canthin kakun huomiseksi työkavereille. Pakkohan sitä oli maistaa, ja kuivakakuksi oikein hyvää ja mehevää. Minna itse ei tainnut olla oikein keittiöihminen ainakaan Rouva C:n kuvauksen mukaan, mutta onneksi hänellä oli mahdollisuus keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja jättää maailmaan vähän pysyvämpiä jälkiä.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Kirjablogeissa ihastuttiin yönaisiin (Blogistanian Tieto 2018 -tulokset)


Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (Otava, 2018) on ylivoimaisella äänten enemmistöllä kirjabloggarien valinta vuoden 2018 tietokirjaksi. Teos on sekoitus matkapäiväkirjaa ja tietoteosta. Kankimäki esittelee teoksessaan joukon kiehtovia historiallisia seikkailijoita ja taiteilijoita, jotka uskalsivat seurata omaa intohimoaan. Näitä naisia kutsutaan teoksessa yönaisiksi, jotka johdattavat eteenpäin unettomina öinä.

Teosta äänestäneet luonnehtivat sitä esimerkiksi näin:

”Löytöretki näiden erikoislaatuisten naisten maailmaan on jatkuvaa ihmetystä ja hengen haukkomista. Historiatieto, omakohtainen tutkimusmatka ja kaunokirjallinen kerronta sulautuvat vastustamattomaksi kokonaisuudeksi.” – Kirjaluotsi-blogi

”Täysi, upea ja riemastuttava kirja, joka tuskastuttaa, hämmästyttää, ihailuttaa ja kiihdyttää. Ja ennen kaikkea herättää voimaannuttavan tunteen siitä, että nainen voi tehdä ihan mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Valinta on oma.” – Kulttuuri kukoistaa -blogi

Toiselle sijalle äänestyksessä sijoittui Michelle Obaman omaelämäkerta Minun tarinani (Becoming, suom. Ilkka Rekiaro, Otava, 2018), ja kolmanneksi ylsi Maggie Nelsonin Argonautit (The Argonauts, suom. Kaijamari Sivill, S&S, 2018), jossa yhdistyvät omaelämäkerrallinen kerronta ja sukupuolisuutta käsittelevä tieto.

Voittajasta äänestettiin kirjablogeissa sunnuntaina. Ehdolle sai asettaa tietokirjallisuuden lisäksi elämäkertoja, esseekirjallisuutta ja erilaisia oppaita. Tietokirjaäänestykseen otti osaa kaikkiaan 26 kirjabloggaria, joiden äänet jakautuivat 40 eri kirjalle. Yksi bloggari sai nimetä enintään kolme ehdokasta ja antaa niille pisteet yhdestä kolmeen. Kaikki äänestyspostaukset on linkitetty tämän ääntenkeräyspostauksen kommentteihin.

Kärjen saamat pisteet:

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava, 2018) - 27 pistettä

Michelle Obama: Minun tarinani (Becoming, suom. Ilkka Rekiaro, Otava, 2018) - 12 pistettä


Minun tarinani on paitsi mukaansatempaava ja samaistuttava tarina, myös yksi inspiroivimmista teoksista, joita olen vähään aikaan lukenut. Michelle Obama on roolimalli, jonka kokemuksiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta on helppo samaistua. Toisaalta hänen pyrkimyksensä olla paitsi hyvä äiti ja puoliso myös tehdä asioita, jotka aidosti edistävät yhteistä hyvää, ovat ihailtavia ja rohkaisevia.” – Amman lukuhetki

Maggie Nelson: Argonautit (The Argonauts, suom. Kaijamari Sivill, S&S, 2018) – 8 pistettä


"Maggie Nelsonin Argonautit on herättelevää luettavaa tavallisesta elämästä, jossa normit on pakko murtaa. Nelson yhdistää tietoa ja tutkimusta oman elämänsä kanssa saumattomaksi dialogiksi. Syntyy oivalluksia, joiden valossa lukija joutuu tarkastelemaan omaakin elämäänsä uudenlaisesta vinkkelistä." – Luettua elämää -blogi

Kolmen kärkeä yhdistävät siis vähintäänkin jonkinasteinen omaelämäkerrallisuus sekä se, että kaikki teokset ovat naiskirjailijoiden tuotoksia. Naiset jyräävät kaiken kaikkiaan Blogistanian Tieto-äänestyksessä, sillä äänestys järjestettiin nyt kuudetta kertaa ja kaikki edellisetkin voittajat ovat olleet naisten kirjoittamia. Aiemmin on palkittu Koko Hubaran Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like 2017), Mari Mannisen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena 2016), Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like 2015, suom. Petri Stenman) Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013).

Muut tänä vuonna ääniä saaneet tietokirjat ensimmäisen tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä (linkki vie jonkun äänestäjän bloggaukseen ko. teoksesta):

Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu
Antti Aro, Antti Tuisku ja Anton Vanha-Majamaa: Antti Tapani  
Airin Bahmani & Bruno Jäntti: Syyrian sota  
Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille
Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin
Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä
Jenni Holma, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä
Silvia Hosseini: Pölyn ylistys
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Anne Lene Johnsen & Elin Natås: Ymmärrä matematiikkaa: 23-metodilla menestykseen
Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni 
Juho Kuorikoski: Pelitaiteen manifesti 
Petri Leppänen & Lari Salomaa: Kahvivallankumous
Herman Lindqvist: Villit Vaasat 
David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida  
Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia  
Mari Manninen: Kiinalainen juttu
Henna Mäkelin: Kuolema
Hans Rosling: Faktojen maailma
Helena Ruuska: Hugo Simberg
Eeva Sallinen Simard & Essi Kivitie: Suominaiset maailmalla
Ville Similä ja Mervi Vuorela: Ultra Bra - Sokeana hetkenä
Morten A. Strøksnes: Merikirja
Maria Veitola: Veitola
Sinikka Vuola & Tommi Melender - Maailmojen loput 
Tara Westover: Educated (Opintiellä)
Hannu Ylönen: Myyrän salainen elämä



Kiitos kaikille äänestykseen osaa ottaneille!

Muiden äänestyskategorioiden voittajat:
  • Blogistanian Finlandian vie Olli Jalosen Taivaanpallo (lisää tietoa Tuntematon lukija -blogista)
  • Blogistanian Globalian eli parhaan käännöskirjan palkinnon saa Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton (lisää tietoa Kirjamies-blogista)
  • Blogistanian Kuopuksen eli parhaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon saavat Magdalena Hain Kolmas sisar sekä Maria Turtschaninoffin Maresin voima (lisää tietoa Yöpöydän kirjat -blogista).
Kaikkien sarjojen voittajat. Kuopus-palkinto jaetaan kahdelle kirjalle, koska äänet ja sijoitukset menivät täysin tasan.

Kunkin äänestyksen voittaja on siis teos, joka sai eniten pisteitä kyseisessä kategoriassa. Mikäli kaksi tai useampi kirja oli kärjessä samoilla pisteillä, voittaja on ratkaistu vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa Finlandian voitti näin ollen kirja, jolla oli eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrattiin myös kakkossijoituksia, mutta Kuopuksen kärkikaksikolle ei saatu eroa tälläkään tavalla, joten päädyttiin palkitsemaan kaksi kirjaa.

Järjestelyt ja palkitseminen

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja, ja voittajat kukitetaan. 

Yleisölle avoin palkitsemistilaisuus järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodissa Kirjataivas-tilassa keskiviikkona 13.3. klo 18. 

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2018: Omat ääneni

Vuonna 2018 julkaistiin paljon hienoja kirjoja, joista minulla on vielä lukematta iso osa. Joitakin sellaisia kirjoja olen kuitenkin lukenut, joille haluan suoda huomiota Blogistanian kirjapalkintojen äänestyksessä.


Annan Blogistanian Finlandiassa ääneni näille teokselle:

Finlandian ääntenlaskijana on Tuntematon lukija -blogi.

Annan Blogistanian Globaliassa ääneni vain yhdelle teokselle:
  • 3 pistettä Elena Ferranten Napoli-sarjan päätösosalle Kadonneen lapsen tarina (WSOY, 2018, suom. Helinä Kangas).
Globalian ääntenlaskun hoitaa Kirjamies-blogi.
  
Annan Blogistanian Kuopuksessa ääneni seuraaville teoksille:
  • 3 pistettä Salla Simukan novellikokoelmalle Sytytä valot!/Sammuta valot! (Tammi, 2018, esitelty tässä postauksessa
  • 2 pistettä Hannele Lampelan kirjalle Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut (Otava, 2018, esitelty tässä postauksessa)
  • 1 piste Mervi Juusolan kirjalle Kuinka minusta tuli rohkea (Otava, 2018, esitelty tässä postauksessa).
Kuopuksen äänet kokoaa Yöpöydän kirjat -blogi.

En valitettavasti äänestä omassa vastuukategoriassani eli Tiedossa. Olen kyllä lukenut tietokirjallisuuttakin tänä vuonna, mutta iso osa siitä on liittynyt meneillään olevaan työprojektiini. Aion kuitenkin kerätä mojovan listan tietokirjavinkkejä muiden äänestyspostauksista.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Ekaluokkalaiselle luettua

Tähän kirjoitukseen olen koonnut muutamia kirjoja, joita olen lukenut ekaluokkalaiselle ääneen viime syksyn ja tämän talven aikana. Vaikka hän on osannut itsekin lukea jo reilusti yli vuoden, ääneen lukeminen jatkuu meillä niin kauan kuin hän vain suinkin haluaa kuunnella. Toistaiseksi ainakin kirjallisuus kiinnostaa erittäin paljon ja yhteiset lukuhetket ovat mielekkäitä myös aikuiselle, kun lapsi jaksaa kuunnella pitkiäkin kirjoja. Kirjoista syntyy myös hyviä keskusteluja.


J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Alkuteos 1998. Tämä Jim Kayn kuvittama versio ilmestyi alun perin 2015 ja suomenkielisenä 2016, Tammen kustantamana. Oma kirjaostos. 259 s.)

Kirjasarjan toisessa osassa Harry kohtaa vaikeuksia päästä Tylypahkaan. Lopulta hän ja Ron matkaavat sinne lentävällä Ford Anglialla, ja potkut koulusta uhkaavat moisesta uhkarohkeudesta. Pimeyden voimilta suojautumista opettaa tänä lukuvuonna oikea julkkis, kirjailija Gilderoy Lockhart. Paha vain, että tositilanteissa pöyhkeästä luikurinlaskettelijasta ei ole mitään hyötyä. Tositilanteita on taas edessä, sillä koulussa tapahtuu useita hyökkäyksiä oppilaita kohtaan. Uhrit kangistuvat ja kestää kuukausia, että heitä elvyttävä alruunarohto saadaan valmistettua. Harry, Ron ja Hermione tahtovat selvittää, kuka on hyökkäysten takana ja mikä on salaisuuksien kammio, josta hyökkäilevä hirviö ilmeisesti on vapautettu.

Tämän kirjan klassisia kohtia ovat lentävän auton lisäksi esimerkiksi kohtaaminen Hämäkäkin kanssa Kielletyssä metsässä sekä tietenkin kotitonttu Dobby, joka kovasti yrittää pelastaa Harryn mutta tulee sen sijaan aiheuttaneeksi tälle monenlaisia ongelmia. Itseään rankaisevasta Dobbysta lukeminen ei ollut mitenkään mukavaa, ja ekaluokkalaista jännitti kovasti myös kirjan loppu, jossa kohdataan nuori Voldemort. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että jännitys pysyy kohtuuden rajoissa eikä vie yöunia. Välillä, oikein jännässä kohdassa, lapsi pyytää: "Lue äiti vähän aikaa itsekseen ja mieti uskaltaako sitä lukea mulle." Aika suloista.

Jim Kayn kuvittamia Pottereita on ilmestynyt tähän mennessä kolme, ja olemmekin jo aloittaneet Azkabanin vangin lukemisen. Liekehtivän pikarin pitäisi ilmestyä vuonna 2019 englanniksi, joten jospa suomenkielinenkin versio tulee pikapuoliin sen jälkeen.


Mervi Juusola: Kuinka minusta tuli rohkea? (Otava, 2018. 59 s. Kuvitus Anni Nykänen. Oma kirjaostos.)

Ekaluokkalaisen Tildan vanhemmat eroavat, ja hän muuttaa pieneltä paikkakunnalta uuteen kaupunkiin. Miten voisi saada uusia kavereita? Mitä voi tehdä, jos kaveri kohtelee epäreilusti tai jos joku kiusaa? Tällaisten kysymysten äärellä ollaan Mervi Juusolan kirjassa Kuinka minusta tuli rohkea. Kirjassa neuvotaan puolensa pitämiseen ja hyviin kaveritaitoihin.

Kirjan tarinan lomassa on lapsen kanssa pohdittavia kysymyksiä ja tehtäviä. Lapsi saa esimerkiksi nimetä omat supervoimansa. Kirjan liitteenä on myös kortit, joiden avulla voi nimetä tunteita ja pohtia, miten niitä voi käsitellä. Kirjassa on ilmaisuvoimainen kuvitus, josta vastaa sarjakuvataiteilija Anni Nykänen.

Ostin tämän kirjan ekaluokkalaiselle kirjamessuilta. Hän piti kirjasta erittäin paljon ja meinasi, että se olisi hyvä esitellä koulussa, niin kaikki tietäisivät, ettei saa kiusata. Erityisen paljon keskustelimme sivusta, jossa pohdittiin sitä, että kaikki katsovat maailmaa omasta näkökulmastaan. Sivun kuvituksena on erilaisia silmälaseja, ja pohdiskelimme sitä, kuinka silloin kun on vaikkapa kiukkuinen, on päässä sellaiset kiukkusilmälasit, että kaikki näyttää kiukuttavalta.

Juusola on neuropsykiatrinen valmentaja, kuvataideterapeutti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut lasten tunnetaidoista myös aikuisille suunnattuja kirjoja.

Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut (Otava, 2018. 54 s. Kuvitus Ninka Reittu. Lapselle lahjaksi toivottu kirja.)

Tutustuimme Prinsessa Pikkiriikkiin pari vuotta sitten, kun sain yhdestä blogiarvonnasta palkinnoksi ensimmäisen kirjan tämän mainion hahmon seikkailuista. Kyseisen kirjan ainoa ongelma oli, että sen kolme tarinaa olivat aika pitkiä iltalukemistarkoituksiin. Tässä astetta paremmat iltasadut -kirjassa taas on seitsemän juuri iltasaduksi sopivan mittaista tarinaa. Meillä saattoi mennä parikin tarinaa kerralla.

Vaikka ei olisi prinsessa Pikkiriikistä aiemmin lukenut, se ei tämän kirjan maailmassa haittaa ollenkaan. Kirjan seitsemän tarinaa ovat muunnelmia tunnetuista saduista: uuden version saavat niin Ruma ankanpoikanen, Pieni merenneito, Ruusunen, Lumikki, Punahilkka kuin pari muutakin satua.

Satujen arvomaailma, rooliodotukset ja opetukset on käännetty sopivasti päälaelleen. Sen sijaan, että prinsessa jäisi odottamaan ikävän ennustuksen toteutumista, että hän vaipuu uneen sadaksi vuodeksi ja vain prinssi voisi hänet herättää, prinsessa tajuaa hankkia herätyskellon. Punahilkka ei sekoita mummoa ja sutta ("ei kukaan voi olla niin pöhölö"), mutta saa joka tapauksessa tärkeän opetuksen. Makkara-koira tajuaa, että ei voi olla ankka - eikä haluakaan. Virkistävä lukukokemus, suosittelemme. Sisältää myös sopivasti pieru- ja kakkahuumoria, joka ei ole haitaksi kenellekään.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kirjabloggari! Äänestä viime vuoden parasta tietokirjaa Blogistanian Tieto -äänestyksessä!

Kirjabloggarit äänestävät viime vuoden parhaista kirjoista neljässä kategoriassa ensi sunnuntaina eli 24.2. Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvän Blogistanian Tieto -äänestyksen ääntenlaskijablogina on tämä Hannan kirjokansi -blogi. 

Vuoden parhaaksi tietokirjaksi voi äänestää kotimaisia vuonna 2018 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2018 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Äänestäjän on luonnollisestikin täytynyt lukea kirjat ja esitellä ne blogissaan (tai vlogissaan). Tarkat äänestysohjeet löytyvät tästä postauksesta - lue huolellisesti esimerkiksi pisteytysohjeet.

Jos haluat äänestää Blogistanian Tieto 2018 -palkinnon saajaa, julkaise sunnuntaina 24.2. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän minun postaukseni kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! (Ts. lue aiemmin linkittämäni äänestysohjeet.)

Myöhästyneitä ääniä ei huomioida, eikä ääniään myöskään saa julkaista etukäteen. Äänestyspostauksensa voi toki ajastaa etukäteen ilmestymään sunnuntaina, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen äänestyspäivää.

Äänestystulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 25.2. klo 10 ja samalla tiedotetaan voittajien palkitsemistilaisuudesta - pysy siis kuulolla!

Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksen muiden kategorioiden ääntenlaskijablogit löytyvät seuraavista linkeistä (edit: linkit vievät nyt suoraan ääntenkeräyspostauksiin):



Toivon, että kaikki, jotka ovat esitelleet blogissaan edes yhden vuonna 2018 julkaistun tietokirjan, ottavat osaa tämänkin kategorian äänestykseen ja tuovat siten näkyvyyttä lukemilleen tietoteoksille. Kiitos osallistumisestasi!


Aiempien vuosien Blogistanian Tieto -palkinnon voittajat. Komea kavalkadi! 

torstai 24. tammikuuta 2019

Bloggarit äänestävät vuoden 2018 parhaat kirjat - lue ohjeet tästä!

Pian on taas Blogistanian kirjapalkintojen äänestyksen aika. Kaikki kirjablogit ovat tervetulleita mukaan äänestämään, ja osallistujia onkin tavannut olla kymmeniä. Alla oleviin ohjeisiin kannattaa perehtyä tarkasti, jotta antaa äänensä sääntöjen mukaan. Vielä ehtii lukeakin viime vuoden kirjatarjontaa ennen äänestyspäivää.


Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2018 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat Blogistanian Finlandia, Blogistanian Globalia, Blogistanian Kuopus ja Blogistanian Tieto.

Blogistanian kirjallisuuspalkintojen logot on suunnitellut Marja-Leena Liipo.


Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00 (tarkemmat äänestysohjeet löydät kategoriakuvausten jälkeen).  Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 25.2.2019 klo 10.00.


Blogistanian Finlandia 2018

Blogistanian Finlandia 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu Rosa Liksomin Everstinna (Like 2017), Minna Rytisalon Lempi (Gummerus 2016), Laura Lindstedtin Oneiron (Teos 2015) Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala 2012) ja Katja Ketun Kätilö (WSOY 2011). Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Tuntematon lukija -blogi.

Blogistanian Globalia 2018



Blogistanian Globalia 2018 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu Hanya Yanagiharan Pieni elämä (Tammi 2017, suom. Arto Schroderus), Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto), John Williamsin Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro) Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow). Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies-blogi.


Blogistanian Kuopus 2018

Blogistanian Kuopus 2018 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.

Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Aiemmin on palkittu Angie Thomasin Viha jonka kylvät (Otava 2017), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016), Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY 2015), Jenna Kosteen (Kostet) Lautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012). Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Blogistanian Tieto 2018


Blogistanian Tieto 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2018 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2018 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.
 
Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään kuudetta kertaa. Aiemmin on palkittu Koko Hubaran Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like 2017), Mari Mannisen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena, 2016), Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like 2015, suom. Petri Stenman) Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013). Tiedon äänenlaskusta on vastuussa Hannan kirjokansi eli oma blogini.

Äänestysohjeet


Äänestyksen edellytys on, että bloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut niistä blogiinsa ennen äänestyspäivää. Bloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa yllä esitellyistä kategorioista. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Osallistuja julkaisee blogissaan sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00 blogijutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogijuttuun. Samaan bloggaukseen voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 24.2.2019 klo 10.00.

Päivitys 27.1.2019: Yllä olevassa tekstissä puhutaan bloggaajasta ja kirjoittamisesta, mutta äänestykseen voi osallistua myös, jos vloggaa kirjoista. Toisin sanoen äänestyspostauksen voi julkaista myös videomuodossa ja luettujen kirjojen esittelyt voivat olla videomuotoisia.

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa viikkoa ennen itse äänestystä (18.2.2019). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi.

Äänestysten voittajat

Kunkin äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä kyseisessä kategoriassa. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

Järjestelyt

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

Osallistuthan sinäkin kevään jännittävimpään äänestykseen! 

lauantai 12. tammikuuta 2019

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen
Tammi, 2018
379 s.
(oma kirjaostos)
Tunnistatteko tunteen, että toisaalta toivoisi, että kirjailijat tarttuisivat niihin aiheisiin, jotka ovat juuri tällä hetkellä ajankohtaisia, mutta sitten kun sellaisia kirjoja julkaistaan, toteaakin, että on jo lukenut aiheesta niin paljon uutisia, ettei haluakaan enää pohtia sitä kaunokirjallisuuden kautta? Minulla oli se mielikuva, että Satu Vasantolan romaani En palaa takaisin koskaan, luulen liittyy ennen kaikkea vuoden 2015 pakolaiskriisiin, ja olin ajatellut, etten ehkä jaksa lukea tuosta teemasta juuri nyt. Osoittautui kuitenkin, että teos käsittelee pääasiassa ihan muita asioita, ja siitä tuli yksi viime aikojen parhaista lukukokemuksistani.

Vasantola oli lokakuussa Helsingin kirjamessuilla yksi niistä kirjailijoista, jotka olivat mukana Bonnierin järjestämällä bloggariaamiaisella. Vasantola työskentelee toimittajana Helsingin Sanomissa, ja olen pitänyt monista hänen kolumneistaan. Kirjamessujen haastattelussa hän nosti esiin luokkanousun kirjansa teemana: pienestä maaseutupitäjästä on sukunsa ensimmäisellä ylioppilaalla pitkä matka Helsinkiin yliopisto-opintoihin, sekä fyysisesti että henkisesti. Tämä jäi kiinnostamaan, koska itselläni on jossain määrin samantapainen tausta. 

"Maailmassa, johon ei ollut syntynyt, joutui jatkuvasti taistelemaan pärjäämisestään, miettimään mistä ja milloin muille paljastuisi, että oli päässyt varkain heidän luentosaleihinsa ja kuppiloihinsa. Ja kun sinne oli kerran hypännyt, paluu ei ollut mahdollista vaikka tahtoisikin. Palaajassa oli vierasta verta, kuka sellaista tahtoisi takaisin." (s. 216-217)

Luokkanousun kuvaamisen lisäksi vaikutuin kirjan sukutarinasta. Kirja lähtee liikkeelle nykyajasta, vuodesta 2017, kahdesta kuolemantapauksesta. Hiljalleen lukija viedään vuosikymmenten taakse. Vähä-Paavolan suvun matriarkka Martta pitää kurissa alkoholiin menevän miehensä Topin ja huolehtii samalla parhaansa mukaan niin lapsistaan, lapsenlapsistaan kuin lapsenlapsenlapsistaankin. Martan lapsista päähenkilöksi nousee eritoten Tapio, joka on tehnyt omat virheensä ja kokenut oman arpeuttavan tragediansa, ja niiden myötä hänestä on kasvanut vahvasti oikeudentuntoinen mies. Tapio on isähahmo sisarentyttärelleen Susannalle, joka ei saa tukea eikä turvaa kotoaan. 

Nykyhetkessä Susanna on valmis avaamaan kotinsa ovet pakolaisena Suomeen tulleelle Fatimalle ja tämän lapsille sekä auttamaan myös Fatiman veljeä. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, joka jättää jäljet monen ihmisen elämään. Sitä valotetaan lukijalle aika hitaasti, koska välillä ollaan pitkiä aikoja menneessä. Siksi kirja toimii ehkä parhaiten, jos sen ehtii lukea aika nopeaan tahtiin. 

Kaikki kirjan kolme päähenkilöä, Susanna, Tapio ja Martta, ovat kokeneet kovia, mutta eivät silti ole kovettuneet vaan ovat valmiita auttamaan ja suojelemaan muita. He eivät silti ole mitään ylimaallisia puhtaita pulmusia, vaan kaikki ovat tehneet omat virheensäkin. Hahmot ovat siis uskottavia ja tapahtumat onnistuvat siksi koskettamaan. Kirjan teemat ovat toisaalta ajattomia, toisaalta myös hyvin kiinni tässä ajassa.

Kannattaa myös katsoa Yle Areenasta Flinkkilä & Tastula -ohjelman jakso (11.12.2018), jossa Satu Vasantola puhuu taustoistaan ja muun muassa isänsä sairaudesta, josta hän ei ollut aiemmin julkisuudessa puhunut.

Vasantolan esikoisromaani on luettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Amman lukuhetki, Kirjojen kuiskettaKirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata, Kirja hyllyssä. Useammassa tekstissä mainitaan siitä, että romaanissa on aika monenlaisia aineksia ja teemoja, ja se on tietysti totta. Taitaa myös olla esikoisromaanille aika tyypillistä? Joka tapauksessa itse nautin tästä kirjasta paljon ja toivon, että Vasantola kirjoittaa lisää.