sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Aino Leppänen: Positiivinen yllätys

– Kyllä minä vaihtoehtoni ymmärrän. Tuossa on oja ja tuossa on allikko. Tämä päätös on täysin minun, mutta minulta tässä ei näytetä kysyvän yhtään mitään.
Aino Leppänen: Positiivinen yllätys
Docendo, 2019
195 s.
(arvostelukappale)

Muut lukiolaistytöt keskustelevat tulevista vanhojentansseista, mutta 17-vuotiaan Ainon mielessä myllertää: hän epäilee olevansa raskaana. Käynti terveydenhoitajalla varmistaa asian, ja edessä on vaikea päätös ja sen myötä suuri elämänmuutos.

Omakohtaisessa esikoisromaanissaan Aino Leppänen kuvaa uskottavasti, miltä nuoresta tuntuu, kun koko siihenastinen maailma kääntyy päälaelleen. Asiaa ei auta se, että poikaystävää kiinnostaa enemmän pleikkarin pelaaminen ja pilistely (pienen pohjoisen kylän ainoa huvi, kahden liikenneympyrän välillä ajelu). Myöskään hoitohenkilökunta ei aina osaa suhtautua nuoreen äitiin, vaan vielä synnytyssalissakin varmistellaan, onko äiti todella pitämässä lapsensa.

Positiivinen yllätys sai tunteet pintaan: poikaystävän ja osin hoitohenkilökunnan käytös nuorta tulevaa äitiä kohtaan suututtivat, vanhempien tuki ja toisaalta kertojan oma päättäväisyys sekä halu selviytyä liikuttivat. Kirjassa on siis kaiken kaikkiaan monenlaisia sävyjä. Polku äidiksi ja äitinä sisältää tunteita laidasta laitaan ja hyvin konkreettisesti myös verta, hikeä, kyyneleitä ja muitakin eritteitä. Kirjaan huumoria tuovat kertojan suorapuheisuus ja ironiset kommentit.
– Täällä vaihdetaan vaippoja, opetellaan sitä sitten huomenna.  
Katselin omahoitajaani kulmat koholla. Ai että oikein opetellaan? Kuinkahan pitkän luennon täti meinaa saada aikaiseksi tarravaipan käytöstä? Oletusarvo ilmeisesti oli, että näin nuori ei ole koskaan vaihtanut vaippoja.  
– Tässä voit pestä hampaat.  
– Harjoitellaanko sitäkin huomenna? 
Olisin voinut jatkaa Ainon tarinassa mukana pidempäänkin kuin lopun pieneen epilogiin. Toki kirjan ajallinen rajaus on ymmärrettävä. Kirja toi mieleen omia tunteita raskaudesta ja synnytyksestä, vaikka sainkin lapsen paljon vanhempana. Varmasti aika moni voi samastua siihen, kuinka äitinä tunteet heittelevät ja voi olla vaikea enää hahmottaa sitä, mikä on normaalin rajoissa. Erityisesti fyysiset muutokset kehossa ja sosiaalisen elämän kuvioiden meneminen uusiksi vauvan ehdoilla voivat olla sellaisia näkökulmia, jotka korostuvat juuri nuorena äitinä, ja niistäkin kirja antaa pohtimisen aihetta.

Bloggauksen taustaksi on mainittava, että olen saanut kirjan arvostelukappaleena kustantajalta, ja kirjailija Aino Leppänen on minulle tuttu myös vuosien takaa ala-asteelta ja sittemmin äikänopekollegana. Ilahduttavaa, että taitavat ihmiset uskaltavat toteuttaa kirjallisia unelmiaan.

Tuore esikoisromaani on ehditty esitellä myös Kirjarikas elämäni -blogissa.

2 kommenttia:

  1. Tämä on hieno romaani, joka sai tosiaan tunteet pintaan, kuten sanoit. Huikeaa huumoria myös, mistä tuo lainaamasi kohta on hyvä esimerkki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Toivottavasti kirja löytää lukijoita, koska tämäntyylistä tavallaan kevyttä luettavaa, jossa on kuitenkin painavaa sanottavaakin, ei mielestäni liiaksi julkaista.

      Poista

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön muutaman roskapostikommentin jälkeen. Julkaisen kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kommentistasi!