sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Minä, Simon, Homo Sapiens & Ihme


Keskustelu on niin hienovarainen, etten ensin edes tajua että minua kiristetään. Näin Simon aloittaa tarinansa Becky Albertallin teoksessa Minä, Simon, Homo Sapiens. Simonin koulukaveri on nimittäin saanut selville, että Simon on homo, ja kiristää Simonia tällä tiedolla, koska Simon ei ole vielä valmis kertomaan asiaa koko maailmalle.

Sivumennen sanoen, eikö olisikin reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä? Simon pohtii mailissaan pojalle, johon hän on ihastunut - vaikkei tiedä tämän henkilöllisyyttä.

R. J. Palacion Ihme-romaanin päähenkilö, kymmenvuotias August Pullman, ei puolestaan voi peitellä erilaisuuttaan. Hänellä on synnynnäisesti epämuodostuneet kasvot ja monenlaisia muita terveysongelmia, joiden vuoksi hän on käynyt tähän asti kotikoulua. Hänen vanhempansa kuitenkin päättävät, että Auggien on syytä liittyä ikätoveriensa seuraan, ja hän aloittaa viidennen luokan tavallisessa koulussa.

Hetkinen - rinnastanko nyt tässä postauksessa homouden ja geenivirheeseen liittyvän sairauden? En. Rinnastan nämä kaksi kirjaa, koska loppujen lopuksi niissä on paljon samaa. Molempien päähenkilöt pelkäävät muiden ennakkoluuloja, osin syystäkin, sillä he joutuvat kärsimään niistä. Kirjojen tyylissä on myös paljon samaa: ne ovat kiinni tässä ajassa, ja kirjojen sanoma on lopulta varsin samanlainen, suvaitsevaisuuteen kannustava. Kumpikin kirja saattaa olla kyyniselle (aikuis)lukijalle liikaa, eli suosittelen sellaiselle, joka vielä jaksaa uskoa hyvän voittoon. Molemmissa on myös perin amerikkalaisia kohtauksia, esimerkiksi halloweenin viettoa, koulunäytelmiä, kykykilpailuja ja tiedeprojekteja. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että Ihme-kirjasta on jo tehty elokuva (ks. traileri), ja Simonista sellainen on tulossa.

Minä, Simon, Homo Sapiens on sympaattinen ja nopealukuinen rakkaustarina, jossa on sopivasti jännitystä, koska sen kummemmin lukija kuin Simon itsekään ei tiedä, kuka on Simonin ihastus, jolle hän kirjoittelee. Ihme-kirjaan jännitystä tuovat lasten väliset suhteet ja muiden lasten vanhempienkin raadolliset asenteet Auggieta kohtaan. Lisäksi kirjassa pääsevät ääneen muutkin kuin Auggie, esimerkiksi hänen siskonsa Via, joka sanoo näin: Nyt hänen täytyy kasvaa. Meidän on pakko antaa hänen tehdä se, auttaa häntä, pakottaa hänet kasvamaan. Augustin on siis kohdattava maailma - mutta onko maailma valmis kohtaamaan Augustin?

Alkuvuoteni on ollut töiden parissa varsin kiireinen. Nämä kirjat ovat tarjonneet sujuvaa ja helppoa lukemista ja hiukan ajattelemisen aihettakin. Kummassakin kirjassa nimenomaan koulumaailma on keskeinen elementti. Opettajana on varmasti aika ajoin ihan tervettä pysähtyä miettimään, onko koulussa tilaa erilaisuudelle ja osaako opettajana puuttua riittävästi syrjintään, jota ilmenee. Omiakin asenteita on hyvä tarkastella - onko minulla sellaisia olettamuksia, joista olisi syytä päästä eroon?

Molemmat näistä kirjoista ovat sellaisia, joita voisin suositella luettavaksi vielä lukioikäisillekin. Vaikka Auggie onkin heitä paljon nuorempi, on kirjassa äänessä kuitenkin myös Auggien lukioikäinen sisko, jonka näkökulmaan pystyy ehkä samaistumaan. Simon taas on kaikin puolin hurmaava hahmo. Kummassakin kirjassa on myös huumoria.

Muissa blogeissa Simonista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Yöpöydän kirjat -blogin Niina ja Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi. Helmet-haasteessani sijoitan Minä, Simonin kohtaan "kirja, jossa on viittauksia populaarikulttuuriin", sillä kuten Niina omassa bloggauksessaan tuo ilmi, kirjassa viitataan niin kirjallisuuteen kuin musiikkiinkin.

Ihme-kirjastakin on lukuisia bloggauksia, onhan sen alkuteos jo useamman vuoden vanha. Lukutoukan kulttuuriblogin Kristakin ehti lukea tämän tarinan. Vastikään kirjan pariin on päätynyt ainakin Kirjasähkökäyrän Mai. Linkkaan tähänkin kohtaan Yöpöydän kirjat -blogin, koska sieltä löytyy lukuisia linkkejä muihin blogeihin. Sijoitan Ihmeen Helmet-haasteessa kohtaan "Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan".

Teosten tiedot:
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens.
Alkuteos Simon vs. the Homo Sapiens Agenda, 2015.
Suom. Lotta Sonninen.
Otava, 2017.
253 s.

R. J. Palacio: Ihme.
Alkuteos Wonder, 2012.
Suom. Inka Parpola. 
WSOY, 2017.
336 s.
(Kuuntelin Ihme-kirjan osin englanninkielisenä äänikirjana Storytelistä. Kirja oli hienosti toteutettu, koska eri kertojaäänillä oli myös eri lukija. Molemmat printtikirjat kirjastolainoja.)

2 kommenttia:

  1. Ihastuin tuohon Ihme-kirjaan täysillä kun sen luin. (Tein silloin bloggauksenkin.) Vilkaisin leffan traileria, onpa siihen saatu söötin näköinen Auggie teatterimaskeerauksella.

    Kiitti tuosta toisesta kirjavinkistä. Kuulostaa lukemisen arvoiselta 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ihme olisi varmasti kyllä elokuvanakin näkemisen arvoinen, kuten myös Minä, Simon.

      Poista