lauantai 27. tammikuuta 2018

Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Pauli Tapion runokokoelma Varpuset ja aika voitti vuoden 2017 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon (ks. HS:n juttu ja Ylen juttu). Palkinto myönnetään vuoden parhaalle kotimaiselle esikoisteokselle. Haastattelujen ja palkintolautakunnan perustelujen mukaan runoissa tarkastellaan maailman pahuutta ja yksittäisen ihmisen merkityksettömyyttä. Toisaalta seassa on myös toivon murusia.

*tähän väliin kahden viikon tauko, jossa kirjabloggari miettii, miten runokokoelmasta oikein kirjoitetaan ja kerryttää myöhästymismaksuja, koska tämän kirjan haluaisivat lukea monet muutkin ja kirjastossa on sitä liian vähän*

Härkää sarvista, sanotaan. Kirjan runot on jaettu sarjoihin, ja myös monet runot koostuvat numeroiduista listoista. Runoissa toistuvat muutamat teemat, esimerkiksi ajan kulku, ja toki ne kokoelman nimessä mainitut varpusetkin. Lisäksi kokoelmassa on useampi runo, joilla on sama nimi, esimerkiksi Melankolinen keskustelu, Toinen melankolinen keskustelu.

Yksittäisenä runona kiinnostavin on minusta 1986-, jossa puhutaan nykyajasta sotienvälisenä aikana ja silti sanotaan, että olemme täynnä aiheetonta pessimismiä. Toisaalta runossa vihjataan, että kun me viimein unohdumme, varpuset sanovat edelleen tsirp tsirp. Tiedä sitten, onko se lohdullista.

Kiinnostavin ja pysäyttävin osa kokoelmasta mielestäni on Inferno: runoja, teloituksia, uutisotsikoita ja päiväkirjamerkintöjä. Siinä asetetaan brutaalilla tavalla rinnakkain se, millaisia julmuuksia ihmiset ovat tieten tahtoen toisilleen tehneet keksimällä mitä mielikuvituksellisempia tapoja kiduttaa toinen ihminen kuoliaaksi, ja toisaalta nykyajan turhat kuolonuhrit, joista saamme lukea sellaisista otsikoista kuin Välimerellä pelätään suuronnettomuutta - uhreja jopa 400. Runosarja sai ajattelemaan sitä, kuinka helppoa on toisaalta sivuuttaa kaikenlainen pahuus, jollei se kosketa läheltä - ja toisaalta asia on, kuten sarjan lopussa pohditaan: Inhimillisen julmuuden tuottamat katastrofit tulee muistaa ja niitä tulee tutkia ja selittää siten ehkäistä. Samalla ne on kuitenkin myös unohdettava, jotta elämä voisi jatkua ja toivo voisi säilyä.

Pauli Tapio: Varpuset ja aika
Poesia, 2017
96 s.
(kirjastolaina)
En voi sanoa ymmärtäneeni kovin hyvin kaikkia teoksen runoja, mutta yritän ajatella niin, että runoudesta voi nauttia kokemuksena ja sanataiteena ilman että on kovin huolissaan siitä, ymmärtääkö teoksen niin kuin kirjailija on sen ajatellut ehkä ymmärrettävän.

Kyllä kuussa kelpaa käydä. Se on vain harppaus pahaisen ojan ylitse,
mutta iskepä liehuva lippusi yhteenkään elettyyn hetkeen.
(Ote runosarjasta I)

Sitä runous mielestäni juuri tekee: pysäyttää hetkeen. Siksi minun olisi hyvä lukea enemmän runoja. Niinpä otankin osaa Reader, why did I marry him? -blogin julkaisemaan, koko vuoden kestävään runohaasteeseen. Olen asettanut tavoitteeksi lukea viisi runokirjaa tänä vuonna.


Varpuset ja aika muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?TekstiluolaTuijataKirjasta kirjaanKosminen K.

Helmet-haasteessa täytän tällä kirjalla kohdan 2, kotimainen runokirja. (Voisi olla myös 21, kirja ei ole omalla mukavuusalueellani.) Kohtia haasteesta täytetty: 3/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti