sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit & Erakkoravut

Siis etkö kaikista ihmisistä just sää oo lukenut niitä? ihmetteli ystäväni intoillessaan viime vuonna siitä, että Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia sai jatkoa. En oikeastaan tiedä, miksi en tullut tarttuneeksi tähän norjalaiskirjailijan suurta suosiota saaneeseen sarjaan silloin kymmenkunta vuotta sitten, kun ns. kaikki lukivat näitä. Hyvät kirjat eivät kuitenkaan vanhene.

Anne B. Ragde:
Berliininpoppelit, 2007
Alkuteos Berlinerpoplene, 2004
294 s.

Erakkoravut
Alkuteos Eremittkrepsene, 2005
Kuunneltu/luettu Bookbeatista
kesto äänikirjana 11 h 26 min
Lukijana Mervi Takatalo

Molemmat osat kustantanut Tammi ja suom. Tarja Teva

Sarjan ensimmäisessä osassa Berliininpoppelit norjalaisen Neshovin perheen kolmen veljeksen elämä muuttuu, kun heidän äitinsä joutuu sairaalaan. Veljeksistä Tor hoitaa suvun maatilaa Bynesetin kylässä Trondheimin lähellä ja kasvattaa sikoja. Hautaustoimistoa pitävä Margido on ajautunut riitoihin äitinsä kanssa eikä ole käynyt kotitilalla seitsemään vuoteen. Vielä kauemmin, 19 vuotta, on ollut poissa Erlend, joka asuu Kööpenhaminassa ja viettää hyvin erilaista elämää kuin niukkuuteen ja kurinalaisuuteen tottuneet vanhemmat veljet.

Mukaan kuvioon saadaan myös Torin tytär Torunn, joka on elänyt elämänsä äitinsä kanssa Oslossa eikä ole tavannut isäänsä kuin kerran. Taustalla häälyy myös Tormund, veljesten isä, johon kaikki suhtautuvat ikään kuin välttämättömänä pahana, ja lukijana miettii väistämättä, miksi näin on. Palaisin halusta tietää lisää myös sairaalassa makaavasta Annasta, veljesten äidistä: miksi hän on kohdellut kaikkia poikiaan jollain tavoin väärin?

Sukutarinalle tyypillisesti vanhat kaunat ja ihmissuhteiden kiemurat selviävät hiljalleen. Samalla kerrotaan paljon arkisesta elämästä sikatilalla ja toisaalta vastakohtana sille Erlendin prameasta elämästä Kööpenhaminassa. Vaikka veljeksillä ei ole ollut mitenkään helpoimmat lähtökohdat elämäänsä, he ovat sitkeästi hengissä - vähän niin kuin saksalaisten Norjaan istuttamat berliininpoppelit. Takakannessa kirjaa kuvataan hurmaavan hauskaksi, ja onhan siinä toki jotain huvittaviakin kohtia, mutta pohjavire kirjassa on silti jokseenkin surullinen. Niin paljon puhumattomia asioita, niin paljon hukattuja vuosia.

Sarjan 2. osa, Erakkoravut, jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen jäi. Kirjassa seurataan edelleen kaikkia veljeksiä ja Torunnia. Kiinnostavin henkilö minusta on Erlend, jonka puoliso Krumme haluaa muuttaa heidän ystäviin ja juhliin keskittyvää elämäänsä melkoisesti. Tämä saa Erlendin muistelemaan omaa lapsuuttaan ja läheistä suhdettaan vaariin, jonka kanssa hän pyyti erakkorapuja. Nämä ravut ovat sellaisia, että niiden tarkoitus on aina etsiä itselleen sopiva kotilo, ja kasvaessaan niiden on jatkuvasti vaihdettava kotiloa. Ne ovat siis syntyneet turvattomiksi ja muista eliöistä riippuvaisiksi - tämä on kontrasti Neshovin veljeksille, jotka tuntuvat vakuuttelevan itselleen, että pärjäävät ilman mitään tai ketään.

Surullisin hahmo on Tor, jonka elämä talousvaikeuksissa painivalla sikatilalla tuntuu tyhjältä ilman äitiä. Sisältöä ja merkitystä tuovat toki rakkaat eläimet ja tytär Torunn, mutta yhä enemmän Tor miettii sitä, mitä tilalle tapahtuu, kun hänestä aika jättää. Onko hän tehnyt täysin turhaa työtä?

Erakkoravut on tyypillinen trilogian keskimmäinen osa siinä mielessä, että paljon lankoja jää auki, ja siitä on melkeinpä pakko jatkaa suoraan seuraavaan osaan. Teksti siis koukuttaa juonellisesti, ja olen myös varsin kiintynyt hahmoihin. Toivoisin kovasti, että jollekulle kävisi kirjoissa myös hyvin.

Näiden kirjojen myötä aloitin Helmet-haasteen kohtien täyttelemisen. Alussa iskee valinnanvaikeus: Berliininpoppelit sopisi kohtiin kirja aloittaa sarjan (kohta 3), kirjan nimessä on jokin paikka (4), kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa (ainakin pokkarina, e-kirjana ja äänikirjana, kohta 6), kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan (Norjaan ja Tanskaan, kohta 14) ja sitä myötä myös paikkaan, jossa en ole käynyt (kohta 26), ja lisäksi kirjassa on vielä samaa sukupuolta oleva pariskunta (kohta 27). Erakkoravut sopisi samoihin kohtiin kohtaa 4 lukuun ottamatta.

Päädyin sijoittamaan kirjat kohtiin 3 ja 27. Kysymys haastetta aiemmin suorittaneille: oletteko siirrelleet kirjoja eri kohtiin kesken vuoden vai tyytyneet alkuperäisiin valintoihinne?

Kirjoja luettu Helmet-haasteeseen: 2/50

5 kommenttia:

  1. Ragdn kirjoitustyyli on mehevää, iloittelevaa ja veijarimaista. Kirjailija kuvaa elävästi ja ihmisläheisesti arkisia sattumuksia, yhteentörmäyksiä ja ristiriitoja kuin myös myös elämän valoisia tähtihetkiä lähentymisineen ja ilonkyyneleineen.
    Lukemisesta jäi ilkikurinen jälki ja hymy huulille. Hyvät kirjat eivät todellakaan vanhene:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minä en onnistunut löytämään niin paljon tuota ilkikurisuutta ja veijarimaisuutta, koska kirjoissa on kuitenkin paljon todella surullisia asioita. Toki on tuota lähentymistäkin, eli siinä mielessä myönteistä virettä.

      Poista
  2. Luin vuosia sitten Berliininpoppelit sekä Erakkoravut ja muistelen että tykkäsin niistä kovasti. Tykkäsin tuosta norjalaisesta maalaisympäristöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ragden vahvuus on kyllä kuvailussa. Maisemat, ihmiset ja arkiset asiat on kuvattu elävästi ja taitavasti.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön muutaman roskapostikommentin jälkeen. Julkaisen kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kommentistasi!