maanantai 25. joulukuuta 2017

Pikabloggauksia syksyllä luetusta, osa 1: Viha jonka kylvät & Mikä kaikki voi mennä pieleen?


Viha jonka kylvät on pitkästä aikaa sellainen kirja, josta joku lukiolainen on oma-aloitteisesti tullut juttelemaan ja kysynyt, sopisiko se luettavaksi meneillään olevalle kurssille. Se on aina hyvä merkki kirjan suosiosta. Kirjan päähenkilö Starr on 16-vuotias tummaihoinen tyttö, joka joutuu todistamaan lapsuudenystävänsä kuolemaa.

Starr on kasvanut eri kulttuurien ristipaineessa: hänen perheensä asuu vaarallisena pidetyllä, köyhällä asuinalueella, mutta hänet on kuitenkin lähetetty kouluun, jonka oppilaat ovat pääosin valkoisista, varakkaammista perheistä. Nyt Starrin on tehtävä valinta: kuinka näkyvästi hän uskaltaa seistä mustien nuorten puolella poliiseja vastaan?

Starr on hahmona uskottava nuori, ja vaikka Yhdysvaltain roturistiriidat ja jengitappelut voivat suomalaisnuoresta tuntua kaukaisilta, Starrin elämässä on monenlaista muuta, johon kuka tahansa nuori voi samastua. Kirjan sanomana on, että se, miten nuoria yhteiskunnassa kohdellaan, kostautuu myöhemmin. Jos kylvetään vihaa, sitä myös niitetään. Asiat eivät muutu, jos niistä ei puhuta. Hiljaa ei voi olla.

Teos on Angie Thomasin esikoinen, tärkeä, omaääninen ja uskottava. Kirjasta on tulossa elokuva, jonka kuvaukset ovat HS:n mukaan jo päättyneet ja ensi-iltaa voidaan odotella vuoden 2018 aikana. Perusteellisemmin kirjasta ovat bloganneet esimerkiksi Niina Yöpöydän kirjoissa ja Heidi Kirjapöllön huhuiluja -blogissa sekä monet muut.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät. Alkuteos The Hate U Give. Suom. Kaijamari Sivill. Otava, 2017. 393 s. (+kiitokset). Oma kirjaostos.



Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? on itsenäistä jatkoa kirjalle Oonko ihan normaali?Edellisessä osassa pääosassa oli pakko-oireilusta toipuva Evie, nyt ääneen pääsee hänen 17-vuotias pitkänhuiskea punapääystävänsä Amber.

Amberin äiti on muuttanut pari vuotta aiemmin avioeron jälkeen Englannista Yhdysvaltoihin. Äiti miesystävineen järjestää lastenleiriä, jonne Amber menee epävirallisesti töihin. Samalla reissulla on tarkoitus setviä välit äitiin, joka on Amberin mielestä melko lailla laiminlyönyt häntä niin lapsuuden aikana kuin alkoholismista toipuessaan. Lisäksi olisi kiva, jos leiriltä löytyisi riittävän pitkä poika pussailtavaksi 180-senttiselle, ensisuudelmaansa odottavalle Amberille.

En pitänyt tästä jatko-osasta niin paljon kuin sarjan avausosasta, jossa tyttöjen välinen ystävyys ja feministinen vanhapiikakerho olivat keskeisemmässä osassa. Myös loppu oli turhan siirappinen. Silti Bourne osaa taidokkaasti yhdistellä kevyttää kerrontaa ja vakaviakin teemoja.

Muissa blogeissa esim.: Sivutiellä-blogin Sirri on ihastunut kirjaan, mutta kritisoi sitä, että vaikka kirja käsittelee feminismiä, näkökulma on silti valkoisen, etuoikeutetun nuoren. On mielestäni kuitenkin ansiokasta tuoda feministisiä käsitteitä edes jossain määrin nuorten tietoisuuteen, vaikka se osin kapeaksi jääkin. Kirjaan ovat jokseenkin varauksettoman ihastuneita esim. Carry on readingEniten minua kiinnostaa tie ja Kirjakko ruispellossa. Viimeisimmässä linkissä kirjan täsmäkohderyhmäksi on mainittu ysiluokkalaiset, ja se varmaan pitääkin paikkansa siitä näkökulmasta, että yleensä hyvä nuortenkirjan päähenkilö on pari vuotta potentiaalisia lukijoita vanhempi. Kyllä tämän kirjan parissa silti aikuinenkin voi viihtyä.

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Alkuteos How Hard Can Love Be? (2016). Suom. Kristiina Vaara. Gummerus, 2017. 448 s. Kirjastolaina.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön muutaman roskapostikommentin jälkeen. Julkaisen kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kommentistasi!