lauantai 30. joulukuuta 2017

Katja Kallio: Yön kantaja (superlukumaraton)

Kun aloitin superlukumaratonin, päätin, että bloggaan lukemistani kirjoista saman tien enkä jätä tekstejä roikkumaan. Huono lupaus, menneisyyden minä. On nimittäin niin, että "joistain kirjoista piti päästää irti hitaasti, kömpiä varovasti niitten kyydistä. Ei loikata ulos täydessä vauhdissa", kuten Katja Kallion Yön kantajan päähenkilö pohtii.

Katja Kallio: Yön kantaja
Otava, 2017
380 s.
(kirjastolaina)

Yön kantaja kertoo Amandasta, joka ei ole löytänyt paikkaansa 1800-luvun lopun Suomessa. Yksinhuoltajaäidin avioton tytär on aina ollut levoton sielu, eikä se sovi, sillä jokaisella pitäisi olla pysyvä asuinpaikka ja jokin toimeentulon lähde, muuten joutuu irtolaisuuden vuoksi vankilaan. Vankilatuomioiden jälkeen Amanda päätyy ensin lääninsairaalaan ja sieltä Seilin saarelle mielisairaalaan.

Seilin sairaala on tosin sairaala vain siinä mielessä, että siellä on potilaita. Lääkäriä siellä ei ole, eikä käytännössä myöskään lääkkeitä, ja iso osa henkilökunnastakin on kouluttamattomia maalaistyttöjä. Potilaita ei siis ole oikeastaan tarkoituskaan hoitaa - ei täällä parannuta. Sairaalan hoitokeinoina on työllistää ne potilaat, jotka siihen pystyvät, taloustöihin, ja loppuja hoidetaan eristyksellä ja jääkylvyillä. Pienen saariyhteisön sisällä ei ole syytä hankkiutua huonoihin väleihin kenenkään kanssa tai tehdä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, sillä kaikki tietävät kaiken toisistaan.

En haluaisi vain todeta pinnallisesti, että vaikka Yön kantaja on monella tavalla surullinen ja raadollinen kirja, se ei silti ole raskas. Haluaisin kirjoittaa Yön kantajasta esseitä ja tutkielmia, pureutua syvällisesti siihen, miksi se teki minuun niin suuren vaikutuksen. Haluaisin eritellä kaikki muistilapulla merkitsemäni viitisenkymmentä kohtaa. Haluaisin pohtia kirjan henkilöitä ja heidän merkitystään Amandalle - kirjan osiotkin on nimetty henkilöiden mukaan. Haluaisin lukea lisää Seilin saaresta ja oikeasta Amanda Aaltosesta. Haluaisin verrata tätä lukukokemusta Aris Fioretoksen Maryyn, joka kummitteli moneen otteeseen mielessäni, vaikka Amanda ja Mary ovat saartensa vankeina ihan erilaisista syistä, eri aikoina ja eri maissa.

En tässä hetkessä ehdi kuitenkaan jäädä Yön kantajan kannettavaksi pidemmäksi aikaa, koska elämä ja lukumaraton ja jo myöhässä oleva laina. Uskon kuitenkin, että tämä on niitä kirjoja, jotka tulee  luettua uudelleenkin, ja siksi tämä on ostoslistalla.

Mutta miten kirjoista tulee niin tärkeitä Amandalle, että hänen suustaan kuullaan tuo alussa lainaamani ajatus? Sen saatte lukea itse, jos ette vielä ole lukeneet, sillä Yön kantaja on eittämättä romaani, johon kannattaa tarttua. Suosittelen Kallion kirjoista myös Säkenöiviä hetkiä

Minulla on sellainen mielikuva, että Kallio on hiukan aliarvostettu kirjailija - kenties siksi, että hänen alkupään tuotantonsa on viihteellisempää ja kevyempää. Yön kantajasta ovat kuitenkin kirjoittaneet vuoden mittaan varsin myönteisiä arvioita esimerkiksi Kirsin kirjanurkkaEniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus ja Luettua elämää -blogin Elina, joka on myös käynyt Seilin saarella. Elinan ja Suketuksen blogeissa on pitkä lista linkkejä muihin blogiarvioihin.

_________________________

Superlukumaratonilla (25.12. - 31.12.) luettuja sivuja tähän mennessä: 760 s.
Yön kantaja sopii superlukumaratonin haastekohtaan 4, kirja jonka olen halunnut lukea koko vuoden (olen merkinnyt kirjan Goodreadsin Want to read -listalle maaliskuussa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön muutaman roskapostikommentin jälkeen. Julkaisen kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kommentistasi!