keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta

Kirjamessut houkuttelivat viime viikonloppuna yli 84 000 kirjanystävää Messukeskukseen. Itse olin paikalla perjantaina ja lauantaina.


Pe 27.10.
Lensimme mieheni kanssa Helsinkiin perjantaiaamuna. Lento oli hiukan myöhässä ja kävimme viemässä matkatavarat valmiiksi hotelliin, joten olimme messuilla lopulta puoliltapäivin. Väkeä riitti! 


Suuntasin ensimmäisenä KirjaKallio-lavalle, jossa ehdin kuulla loppuosan keskustelusta "Netissä on kaikki - mihin tarvitaan kirjaa?" Keskustelemassa olivat esimerkiksi Demin päätoimittaja Päivi Lehtomurto, Kirjamessujen ohjelmajohtaja Jan Erola ja kirjailija Aleksi Delikouras. Puhuttiin esimerkiksi siitä, pitäisikö kirjojen kielen olla toisenlaista, lähempänä somekieltä, että kirjat olisivat nuorille helpommin lähestyttäviä. Aleksi Delikouras kertoi kysyneensä joskus lukijoiltaan, huomaavatko nämä, että henkilöt Nörtti-kirjoissa puhuvat tilanteesta riippuen puhekielisemmin tai kirjakielisemmin. Asialla ei kuulemma ollut lukijoille mitään väliä. Oma kokemukseni on, että puhekieli kirjoissa vanhenee nopeasti, ja ylipäätään uskottavaa dialogia nuorten suuhun on vaikea kirjoittaa. Kenties Delikouras on onnistunut tässä - olisi varmaan syytä lukea hänen kirjojaan. 


Toinen varsinainen ohjelma, jota kävin perjantaina kuuntelemassa, oli kuuden esikoiskirjailijan haastattelu. Messuilla Rakkaudesta kirjaan -palkinnon saanut Seppo Puttonen haastatteli kirjailijoita nasevasti ja oivaltavasti. Mieleen jäi esimerkiksi Hanna Rytin Syli-teos, joka kertoo naispapista, jolla on ensin takertuva suhde hierojaansa ja myöhemmin myös naispuoliseen työkaveriin. Puttonen esitti myös hyviä kysymyksiä syksyn kohukirjailija Ossi Nymanille. Nyman on toki tarkoituksella antanut provosoivia haastatteluja, mutta nyt puhuttiin kirjasta, ei niin paljon vain hänestä itsestään. 


Niinhän siinä sitten kävi, että ostin Nymanin kirjan ihan itselleni, jotta voin muodostaa siitä oman mielipiteeni. Ensimmäisen messupäivän toinen merkittävä ostos oli S & S:n kustantamana ilmestynyt suomennos kokoelmasta Iltasatuja kapinallisille tytöille. Todella vaikuttavan oloinen teos, jossa esitellään sadan naisen tarinat, Jane Austenista Malala Yousafzaihin, lapsille sopivassa tiiviissä muodossa. Bloggaan tästä lähiaikoina. Lisäksi ostin Sarah Andersenin mainion sarjakuvakirjan, kaksi kirjaa kummitytölle sekä pari alekirjaa, joista puhuttiin Kirsin kirjanurkan Unohdetut kirjat -postauksessa ja sen kommenteissa. Sinisaloa en olekaan aikoihin lukenut. Kalamiehet vien koululle äikänluokan hyllyyn.


 Tässä vaiheessa olinkin niin väsynyt, että oli sopiva hetki vetäytyä hotellihuoneeseen rauhoittumaan - ja tietenkin lukemaan. Hotellihuoneessamme olisi muuten ollut valtava parveke, mutta siitä ei nyt näin lokakuussa ollut suurta iloa.

Lauantai 28.10.



Olin messuilla toista kertaa, ja ensimmäisen kerran ehdin mukaan bloggariaamiaiselle. Aamiaisella Satu Sirkiä haastatteli kuutta WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan kirjailijaa. A. W. Yrjänä on juuri julkaissut ensimmäisen proosateoksensa ja kertoi hauskasti esimerkiksi sen henkilöhahmojen nimeämisestä. Tuomas Kyrö esiintyi ainakin vaatetuksen osalta hiukan rennommin kuin myöhemmin päivällä presidentti Tarja Halosen haastattelussa, josta siitäkin kuulin osan. Olen ollut sitä mieltä, että Mielensäpahoittaja on jo loppuunkulutettu juttu, mutta kieltämättä uusin kirja Mielensäpahoittajan Suomi alkoi sittenkin kiehtoa.


Seuraavaksi suuntasin Kirjailijaliiton Takauma-lavalle, jossa Anja Snellman haastatteli valtavan asiantuntevasti Kati Hiekkapeltoa. Aiheena oli henkilöhahmon rakentaminen, ja vaikka Hiekkapellosta se tuntui hankalalta aiheelta, koska hänen hahmonsa ikään kuin syntyvät kirjoittaessa, haastattelu oli silti erinomainen. Oli myös ilo kuulla, että Hiekkapelto työstää seuraavaa kirjaa Anna Feketestä (lausutaan muuten fäkätä - hassua tuo unkari). Juuri nyt meneillään oli kuulemma jonkinlainen writer's block ja Annan ääni oli hiljennyt, mutta tällaiset vaiheet toki kuuluvat kirjoitusprosessiin.


Lauantain seuraava valopilkku oli taas KirjaKallion lava, jossa haastateltiin Koko Hubaraa. Kaikkien tämän lavan kirjailijahaastattelujen aikana esitettiin myös katkelma kirjailijan teoksesta, ja täytyy sanoa, että näkemäni esitykset olivat huikeita. Rohkeita nuoria! Hubara oli myös kannustava puhuja ja kehotti nuoria kirjoittamaan juuri sillä äänellä, kielellä ja tavalla, joka omimmalta tuntuu, välittämättä kenenkään muun ajatuksista.


Kullervo-salissa summattiin kulunutta kirjavuotta ja sen suuntia meillä ja maailmalla. Näin oli ainakin kuvattu messuohjelmassa. Keskustelua veti Karo Hämäläinen, joka joutui kuitenkin ymmärrettävästi poistumaan kesken kaiken vastaanottamaan tietokirjailijapalkintoa. Anna-Riikka Carlson, Heidi Köngäs ja Ville Hänninen nostivat esiin kiinnostavimpia teoksia tältä vuodelta. Minusta mielenkiintoisinta oli pohdinta kirjallisuuden ja totuudellisuuden suhteesta - suomalaisilla on Carlsonin mukaan voimakas totuudellisuuden vaatimus. Tästä Karo Hämäläinen nosti esimerkiksi oman kirjansa Paavo Nurmesta, jossa tapahtuu paljon sellaista, mitä hän on vain kuvitellut Nurmen elämään. Silti hänelle on useampi henkilö todennut, ettei ole tiennyt Nurmen tehneen näitä asioita.  Kustantajaan otetaan myös yhteyttä siksi, jos kirjassa on jotenkin lukijan mielestä kyseenalaisia mielipiteitä, eli ikään kuin sekoitetaan kirjan henkilöt ja kirjailijan mielipiteet. Lopussa tuli myös yleisökysymys siitä, onko sellaisia aiheita, joista ei nykyisin voi kirjoittaa tai joita koskevia kirjoja ei julkaistaisi (vrt. vaikkapa Pentti Haanpään kokema kustannusboikotti 1930-luvulla). Keskustelijat ehtivät vastata tähän vain lyhyesti, mutta aihetta on puitu perusteellisesti Ompun blogitekstissä ja sen kommenteissa.


Lauantaiaamuna luin raitiovaunussa BookBeatista Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjoja. Olen seurannut kirjailijaa jonkin aikaa Twitterissä, jossa hän on hauska ja kantaa ottava, ja kirja kiinnostaa myös aiheensa puolesta. Ironinen, sarkastinen ja mustaan huumorintajuuni vetoava tapa kuvata masennusta imaisi mukaansa niin tehokkaasti, että meinasin ajaa ohi Messukeskuksesta. Kävin siis kuuntelemassa kirjailijan haastattelun ja ostin kirjan ihan signeerauksen kera omakseni. Tästäkin bloggaan, kunhan ehdin.


Ostin itselleni myös Tuntemattoman sotilaan naishahmoista kertovan Toinen tuntematon -novellikokoelman. Naisia kun nyt oli olemassa myös sodan aikana, ja he tekivät monenlaista. Viime päivinä aiheesta on käyty sappea kiehuttavaa keskustelua (ei siis liittyen tähän kirjaan vaan elokuvaan), mutta ei siitä sen enempää. Hyvä, että tällainen kirja on. 

Lauantaina päätin myös kierrellä messujen kahden euron kirjalaareja, joita oli ihan valtavasti. Ostin Eija Hetekivi-Olssonin kirjan, niin kuin suunnittelinkin messusuunnitelmapostauksessani. Ilmeisesti oloni ihmisvilinässä alkoi tuntua jokseenkin ahdistuneelta, koska muut ostamani teokset ovat sattumalta nimeltään Suojaton ja Suojattomat. Odotan Kekkosen kirjan lukemista paljon, koska pidin Vieraat-kirjasta ja sen tyylistä.

Lisäksi tapasin lauantaina muita bloggareita päivystysvuoroni aikana bloggaripisteellä. Lukuvinkkejä sain jakaa vain yhdelle ohikulkijalle - ehkä olisin voinut olla siinä suhteessa aktiivisempi. Oli joka tapauksessa kiva tavata uudestaan joitakin bloggareita, joihin tutustuin jo viime vuonna, ja tavata myös monia sellaisia, joiden blogeja kyllä luen enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Viime aikoina vähemmän, kun en meinaa edes ehtiä itse kirjoittaa. Täytyy ryhdistäytyä tässä suhteessa, koska monessa blogissa käydään myös aktiivisia keskusteluja, ja muutenkin yhteisöllisyys on ollut se suola, joka ylipäätään saa jatkamaan blogiharrastusta kaiken kiireen ohella.

Summa summarum: minulle sopiva tapa on valita messuohjelmasta pari kolme ohjelmanumeroa per päivä, jotka käyn kuuntelemassa ajatuksella, ja varata riittävästi aikaa myös vapaaseen kiertelyyn ja kirjojen hiplailuun sekä ihmisten kohtaamiseen.

Hyvästi, rakas kirjakupla! Sulkeudun suosioosi toivottavasti taas ensi vuonna.

Kiitän messujärjestäjää bloggaripassista ja ilmaislipuista, jotka annoin kirjarakkaille läheisilleni.


1 kommentti:

  1. "Kirjakupla" - mikä mainio paikka! Kiinnostavia ostoksia olet tehnyt. Minullakin on Suojattomat hankittuna ja olisi syytä varmaan ruveta lukemaankin, samoin kuin Kekkosen kirjat ovat houkutelleet jo jonkin aikaa.

    VastaaPoista