keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Koko Hubara: Ruskeat tytöt. Tunne-esseitä
Like, 2017
238 s.
Koko Hubaran teoksen Ruskeat tytöt -kirjan päätavoite on tehdä näkyväksi ne tuhannet nuoret, jotka jäävät niin usein näkymättömiin tai joista puhutaan vain tietynlaisissa asiayhteyksissä.

Me ruskeat tytöt kykenemme olemaan samaan aikaan kokonaan suomalaisia ja kokonaan jonkun muun/muidenmaalaisia ilman, että ne sulkevat toisiaan pois - mutta välillä tuntuu, että meitä yritetään sulkea pois. Meitä näkyy aika vähän lehdissä. Meitä näkyy aika vähän yliopistolla. Meitä ei näy ollenkaan päättäjissä ja johtajissa.

Miksi ruskea tyttö? Siksi, että maahanmuuttajataustainen, toisen polven suomalainen, puoliksi suomalainen ynnä muut vastaavat ovat jonkun muun määritelmiä, jonkun muun sanoja.

Esseissä käsitellään kiinnostavasti samastumisen tarvetta. Pitäisi olla niin, että kirjallisuudessa ja mediassa olisi erinäköisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä erilaisissa rooleissa, tekemässä asioita jotka eivät liity heidän etnisyyteensä tai lähtömaidensa politiikkaan, puhumassa muustakin maahanmuutosta, olemassa päättäjiä muissakin kuin vähemmistöjen asiayhteydessä, kertomassa -- ihan mistä tahansa muusta kuin ruskeudesta.

Kirja on siis suunnattu ennen muuta ruskeille tytöille itselleen, mutta voin kyllä suositella sitä myös esimerkiksi opettajille. Tajusin itse hävettävän myöhään, että jos ryhmässä on joku opiskelija, jonka nimi tai ulkonäkö jotenkin poikkeaa viljanvaaleista janipettereistä ja janinajulioista, ei ehkä ole silti fiksua ensimmäisenä kysyä, mistä kyseinen nuori on kotoisin tai missä hänen taustansa on. Jos sillä on hänen opiskeluunsa minun äidinkielentunneillani jotain vaikutusta, hän kertoo luultavimmin sen itse.

Hubaran kirjoitustyyli on virkistävää, suorapuheista, lukijaa haastavaa ja henkilökohtaista. Toivon, että kirja tavoittaa kohderyhmänsä ja mahdollisimman monet muut.

Lopuksi vielä hyvin samastuttava kohta kenelle tahansa kirjaihmiselle:
Minä rakastan lukemista. Silloin kun luen, olen samaan aikaan sekä minä että lukija sekä kaikki henkilöhahmot. Olen samaan aikaan tässä, enkä kuulu yhtään minnekään, eikä minun tarvitse kuulua. Minun ei tarvitse olla se, joka aina selittää, vaan olen se, jolle näytetään, miten olla olemassa. Saan olla heikko, eksyksissä, tavallinen ihminen. Lukiessa voin etsiä samanaikaisesti selityksiä kaikelle, ottaa vastaan tai torjua täysin fiktiivisiä versioita siitä, miten asiat voisivat olla. Lukiessa haluan ymmärtää kaiken, mutta samaan aikaan riittää, että vain luen.

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille blogissa vieraileville hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää 11.10.! Tyttöjen päivä muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat ikänsä ja sukupuolensa vuoksi. Toisaalta päivä nostaa esiin tyttöjen voiman ja mahdollisuudet. Siksi Hubaran teos sopii loistavasti esiteltäväksi juuri tänä päivänä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä tyttöjen päivän kirja :) Minä olen vähän myöhään herännyt tämän kirjan hienouksille, mutta olen tutustunut Ruskeat tytöt-blogiin ja sitten oli erinomaiselle sivustolle, missä Koko Hubara on päätoimittajana. Siellä on mm. runsaasti kirja-arvioita eri kirjoittajilta. Kirja on nyt varauksessa. Hyvä, että mielsit kirjan tietokirjallisuudeksi, koska ajattelin, että onkohan se sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Mai! En ehtinyt linkittää postaukseen muiden arvioita enkä muistanut linkata edes Ruskeat tytöt -blogia, vaikka siitä kirja on saanut alkunsa.

      Laitoin kirjaan tietokirjallisuus-tägin ihan siksikin, että muistan tämänkin kirjan, kun äänestetään Blogistanian kirjapalkinnoista. Esseet ovat ehkä vähän harmaalla alueella sen suhteen, mihin ne kirjallisuudenlajina sijoittuvat. Oulun kirjastossa tämä kirja on sijoitettu luokkaan 32.2, ihmisoikeudet ja kansalaisen asema yhteiskunnassa.

      Poista