sunnuntai 15. lokakuuta 2017

12 tarinaa kirjoittamisesta

Hän on luvannut itselleen, ettei enää koskaan elä niin, ettei ehdi lukea ja kirjoittaa. Ja sekin lupaus on pitänyt. 

- Ronja Salmi Reetta Rädystä teoksessa 12 tarinaa kirjoittamisesta


Mikko Toiviainen & Ronja Salmi (toim.): 12 tarinaa kirjoittamisesta
WSOY, 2017
221 s.
(kirjastolaina)
Kulttuurialan moniosaajat Mikko Toiviainen ja Ronja Salmi ovat koostaneet kirjaksi kahdentoista kiinnostavan henkilön haastattelut, joissa puhutaan kirjoittamisesta - ja aika paljon kaikesta muustakin. Teos herätti pohtimaan kirjoittamisen merkitystä monesta näkökulmasta: mihin kaikkeen kirjoittamista voikaan tarvita ja hyödyntää ja miten moni ammatti on kirjoittamistaidosta riippuvainen. Kirja antaa vinkkejä erityyppisistä kirjoittajan töistä haaveileville ja päästää kurkistamaan luovan työn tekijöiden työskentelyprosseihin.

Itsestään selvää on, että tällaisessa teoksessa on haastateltava jotakuta kirjailijaa. Emmi Itärannan tapa kirjoittaa ei liene kaikista tavanomaisin, sillä hän työstää kirjojaan samaan aikaan sekä suomeksi että englanniksi. Itäranta kuvaa muutenkin kirjoittamisprosessinsa vaiheita kiinnostavasti: hän kerää esimerkiksi kirjan maailmaa inspiroivaa kuvaseinää, kirjoittaa luonnosversiot lähes aina ensin käsin ja kirjoittaa yhden luvun uusiksi 5 - 6 kertaa, ennen kuin on tyytyväinen. Työssä korostuu jännitteen ja henkilöhahmojen rakentaminen, joihin Itärannan draamaan painottuva koulutus ja työkokemus antavat aineksia.

Antoisa oli myös Helsingin Sanomissa pitkän uran tehneen, nykyisin yrittäjänä ja itsenäisenä journalistina työskentelevän Reetta Rädyn haastattelu. Oman työnsä ohella Räty kertoo media-alan muutoksesta: ansaintalogiikka on erilainen, kun lukijat eivät halua maksaa sisällöistä. Journalismin laatu on myös kyseenalaista, jos yksittäisten ihmisten tarinat saavat saman painoarvon kuin faktat. Räty pohtii myös, ovatko toimittajat entistä enemmän kiinni uutisdeskissään ja omassa elämänpiirissään, jolloin he vain toisintavat maailmaa sellaisena kuin sen itse näkevät ja pönkittävät vallalla olevia rakenteita. Välillä Räty toivoo, että kerrottaisiin ihmisistä, jotka eivät käsitä aikaa lineaarisesti tai että miljardilla kiinalaisella on aivan eri käsitys yksilönä olemisesta kuin meillä.

Muista teokseen haastatelluista suuri osa työskentelee jollain tavoin kulttuurialalla: rap-artisti, toimittaja ja runoilija Henri Pulkkinen, laulaja-lauluntekijä Samuli Putro, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Milja Sarkola, stand up -koomikko ja toimittaja Jukka Lindström sekä elokuva-alalla työskentelevät Antti Heikki Pesonen, Teemu Nikki ja Jani Pösö. Kirjoittamisen uudempia muotoja edustavat bloggari Eeva Kolu ja Justimusfilmsin sketsiryhmä, joka on tehnyt materiaalia niin Youtubeen kun tv-sarjoihinkin. Kirjoittaminen on keskeistä myös mainosalalla, jota edustaa kirjassa luova johtaja Jenni Valtiala, ja politiikassa, jonka parista on haastateltu kansanedustaja Ozan Yanaria.

Haastateltavat ovat erilaisia, mutta heidän tavoissaan työskennellä on myös yhtäläisyyksiä. Nykyisessä erilaisten ärsykkeiden täyttämässä arjessa on kirjoittamiselle löydettävä aikaa ja tilaa, ja se korostuu monissa teksteissä: Luovuus vaatii onnistuakseen tylsyyttä, sanoo Paperi-T:nä tunnettu Henri Pulkkinen. Tylsyys houkuttelee piilotajunnasta esiin asioita, huomauttaa Antti Heikki Pesonen. Hyviä ideoita syntyy joutilaisuudesta, kertoo myös Justimusfilmsin Nummela. Tekstin aloittamisen vaikeudesta kertovat niin Reetta Räty kuin Milja Sarkolakin. Konkreettisen vinkin antaa Eeva Kolu: jos hän jää kirjoittamisessa jumiin, hän avaa toisen tiedoston, johon hän kirjoittaa 5 - 10 minuutin ajan siitä, miksi kirjoittaminen on sillä hetkellä niin vaikeaa. Usein se purkaa tilanteen.

Erikseen on vielä mainittava Laura Mendelinin valokuvat kirjaan haastatelluista henkilöistä. Ne tavoittavat kuvattavien persoonasta jotain olennaista. Jokaisessa kuvassa on oma tunnelmansa. Henkilökuvaus on oma taiteenlajinsa, ja Mendelin on siinä ilmeisen taitava.

Reetta Räty Laura Mendelinin kuvassa.

Justimusfilms Laura Mendelinin kuvassa.

Voin siis suositella tätä kirjaa niin kirjoittamista harrastaville kuin sitä opettavillekin. Kirja voisi olla antoisa myös monelle jollain tavoin itseään etsivälle: on lohdullista huomata, kuinka monella tavalla voi löytää oman polkunsa tai ottaa jostain risteyksestä ihan uuden suunnan.

Muualla blogeissa kirjaan ovat perehtyneet esim. BookishteapartyKirjat kertovatHelmi Kekkonen ja Kohtisuora.

7 kommenttia:

  1. Kiitos, olipa kiva lukea hieman erilaisen kirjan postauksesta. Ja miten mielenkiintoinen! Kävin juuri kommentoimassa toisaalla, että tietokirjoja pitäisi muistaa lukea useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin nostaa blogissani enemmänkin esiin tietokirjallisuutta. Olen aiemminkin harmitellut sitä, että tietokirjapostauksia ensinnäkin tulee kirjoitettua vähän ja toiseksi niitä myös kommentoidaan vähän.

      Poista
  2. Hanna, kiitos kun kerroit tästä. Kävin oman kirjastoni sivulla varaamassa tämän kirjan.

    Olen monesti miettinyt, mistä kirjoittamisen mielihyvä oikein tulee. Jopa yksi hyvin muotoiltu lause jossain viestissä tai blogikomemntissa saa aikaan onnellisuuden tunteen.
    Emme me bloggarit näitä tekstejä kirjoittelisi, jos itse kirjoittaminen ei olisi niin palkitsevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Marjatta! Opetan itse työssäni kirjoittamista (monen muun asian ohella), ja usein oma kirjoittaminen jää pitkälti paitsioon. Siksi tämä blogi on korvaamaton: on jokin syy edes suhteellisen säännöllisesti myös itse kirjoittaa. Kirjoittaminen on palkitsevaa, varsinkin jos sille saa jotain vastakaikua.

      Poista
  3. Tämä on ehdottomasti hankittavien kirjojen listalla, kiitos muistutuksesta! Kirjoittamisesta jaksan lukea aina vain lisää :D

    VastaaPoista