sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Marja Björk: Poika (pride-viikon lukutempaus)

Olin ihan yksin. Yhä edelleen rukoilin, että minulle kasvaisi muna. -- Jotkut lintsaavat koulusta pikkujuttujen takia, esimerkiksi jos uusimmat farkut olivat aamulla vähän märät tai leukaan oli tullut finni. Minä olin kokonaan väärä. Minua ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Jokin juttu oli mennyt vitusti pieleen.

Marja Björk: Poika 
Like, 2013
215 s.
(kirjastolaina)
Marja Björkin Poika kertoo Marionista eli Makesta, joka on aina pitänyt itseään poikana. Kirja perustuu Björkin oman pojan kokemuksiin.

Kirjassa Makke on minäkertoja ja kertoo kasvustaan: lyhyesti lapsuudesta, tarkemmin ala-asteen viimeisistä vuosista ja yläkoulusta ja ammattikouluajasta. Millaista on kasvaa ja kehittyä, kun ei koe omaa kehoaan omakseen? Makke treenaa niin että kuukautiset jäävät pois ja teippaa rintansa jopa ilmastointiteipillä. Toisinaan äiti tuntuu ymmärtävän, toisinaan taas jopa maksaa, että Makke pukisi hameen kouluun. Jokainen nimenhuutokin on kauhistus. Yksinäisten vuosien jälkeen Makke saa kuitenkin myös kavereita ja tulee hyväksyttynä porukassa yhtenä jätkistä. Seurustelu on ristiriitaista: Makke on kiinnostunut naisista ja haluaa, että nämä ovat kiinnostuneet hänestä nimenomaan miehenä.

Kertoja ei silti koe transsukupuolisuudesta käytävän keskustelun koskevan itseään. Hänhän on mies. Poika. Mies, jolla ei ole munia. Jossain vaiheessa se ei enää tunnu riittävältä, ja kertoja aloittaa sukupuolenkorjausprosessin, jotta keho vastaisi sitä, mitä hän on aina kokenut olevansa.

Poika oli monella tapaa kiinnostava kirja. Se on toki vain yksi kokemus transsukupuolisuudesta, ja joku muu voi kokea asiat aivan toisin. Silti kirja sai miettimään moniakin ihan arkisia asioita. joissa olisi paljon parannettavaa. Toivoisin, että vaikkapa lasten vaatteita ja leluja ei jaoteltaisi niin selkeästi sukupuolen mukaan. Monessa pienemmässä kaupassa tai merkkiliikkeessä näin ei toki tehdäkään. Samoin uskon, että monessa päiväkodissa ja koulussa nykyisin tuetaan käytänteitä, jotka eivät korosta sukupuolta tarpeettomasti. Näin on helpompaa ihan kaikilla: jokainen saisi olla kiinnostunut juuri niistä asioista kuin on, eikä ohjailtaisi, että leikipä sinä nyt noilla tyttöjen Legoilla tai et kai sinä nyt nukkea halua hoitaa, kun olet poika. (Tällaisiakin kommentteja valitettavasti edelleen kuulee.) Voisin kirjoittaa asiasta pitkästikin, mutta tyydyn nyt vain toteamaan, että yritän jatkossa itse vanhempana ja opettajana entistäkin enemmän välttää sukupuoleen liittyvien oletusten ja johtopäätösten tekemistä, kohdella jokaista omana itsenään. Tätä kirjaa voin suositella myös kenelle tahansa opiskelijalle luettavaksi.

Lisää pride-viikon lukutempauksesta Yöpöydän kirjat -blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti