sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Miten sujui novellihaaste?


Osallistuin Reader, why did I marry him? -blogin Ompun aloittamaan novellihaasteeseen. Haasteen tarkoitus oli nostaa novellien arvostusta. Haaste päättyy tänään, joten summaan lukemani novellit nyt lyhyesti.


Minulla oli lainassa ja hyllyssäkin hienoja kokoelmia, joita luin vain osin. 

Tove Jansson: Viesti, valitut novellit 1971-1997 (luettu 12 novellia, joista osasta olen blogannut vaatimattomassa novellimaratonissani ja novellihaasteen aloituspostauksessani)
  • Tämä kokoelma on omani, joten jatkan kyllä sen lukemista, vaikka haaste päättyykin. Janssonin novelleissa on teräviä ihmiskuvia ja kaunista kieltä, suomeksikin, eli suomentajille kiitos.
Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia,1962 (luettu kaksi kertomusta)
  • Samoin tätä kertomuskokoelmaa on tarkoitus jatkaa. Luin tästä joulun alla Kuusi-nimisen kertomuksen, jossa on erinomainen opetus turhan stressin ja kiireen välttämisestä. Lisäksi luin Näkymätön lapsi -kertomuksen, jossa Ninni on muuttunut ironisen tätinsä vuoksi näkymättömäksi. Hyvä opetus lastenkasvatuksesta: pienet lapsethan eivät ymmärrä ironiaa eikä sitä pidä heihin kohdistaa. Teksti kertoo hyvin siitä, kuinka lapsen pitää saada olla myös kiukkuinen.

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus, 1998/2000 (luettu kolme kertomusta)

  • Vaatimattomalla maratonillani luin tästä kokoelmasta 90-sivuisen niminovellin, jota oikeastaan voisi sanoa laajaksi kertomukseksi. Sen jälkeen luin Jakarta- ja Cortesin saari -nimiset kertomukset. Jakarta kertoo kahdesta pariskunnasta, jotka ovat asuneet samalla alueella Vancouverissa vuosikymmeniä sitten. Novelli kertoo vuoroin menneestä, vuoroin toisen pariskunnan miehen nykyhetkessä tekemästä matkasta, jossa hän tapaa menneisyytensä ihmisiä, mutta matka ei annakaan sitä, mitä hän toivoi: Kaikilla tämän matkan aikana tehdyillä vierailuilla oli tullut eteen jokin todella paha pettymyksen hetki. Hetki jolloin hän oli tajunnut että henkilö jonka kanssa hän keskusteli, ihminen jonka hän oli vasiten hakenut käsiinsä, ei aikonut antaa hänelle sitä mitä hän tuli hakemaan. Munro on siis vuoden 2013 Nobel-voittaja, ja oli mukava tutustua hänen tyyliinsä, vaikka kirja jäikin kesken.
Timo K. Mukka: Lumen pelko, 1970 (luettu yksi novelli)
  • Tässä kokoelmassa olisi muistaakseni ollut vain kolme novellia, mutta luin niistä vain yhden, joka kertoi suden kaatamisesta. Novellissa eläydyttiin välillä suden asemaan ja sen muistoihin, eli se oli kerronnaltaan ihan kiinnostava. 
Lisäksi luin kaksi kokonaista novellikokoelmaa: Tuuve Aron Lihanleikkaaja-kokoelmassa oli 12 novellia ja Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -kokoelmassa oli 14 novellia. Postaustani varten luin myös Skiftesvikin toisesta kokoelmasta yhden novellin.

Saldona siis kaiken kaikkiaan 45 novellia.

Aikomukseni oli lukea esimerkiksi Raymond Carveria ja Katherine Mansfieldia, mutta toukokuu tuli yllättävän äkkiä. Koen silti, että haaste teki tehtävänsä, ja kynnys tarttua novelleihin on pienempi. Kiitos Ompulle hyvästä haasteideasta!

13 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä ihana haaste! :) Itsellänikin odotteli pitkään lukuvuoroaan Toven Viesti, mutta se kaatui aina siihen ajatukseen, että haluaisin ehkä kuitenkin lukea novellit alkuperäisissä kokoelmissaan ensin, etsiä niitä yhtäläisyyksiä ja kantavia teemoja. Vaikka toimisi ne varmasti itsenäisinäkin, mutta jospa niihin palaisi tällaisena koontina sitten kun ensin on tosiaan ne oikeilla paikoillaan lukenut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse edennyt tuossa Viesti-kokoelmassa niin, että olen lukenut novelleja sieltä aikajärjestyksessä, en siinä järjestyksessä, kuin ne on kokoelmaan laitettu. Janssonilla kuitenkin toistuu paljon samoja teemoja ja aiheita, joten en usko, että lukemalla novelleja tästä valikoidusta kokoelmasta jää mistään kovin paljon paitsi.

      Poista
    2. Ei varmaan pidemmän päälle, jos lukee niitä nimenomaan yksittäisinä novelleina, mutta esimerkiksi Reilua peliä -kokoelma/pienoisromaani ainakin ansaitsee tulla luetuks omana kokonaisuutenaan, en tiedä olisiko sen tarinat noin yksittäin luettuina minulle koskaan nousseet niin henkilökohtaisen suuriksi, jos ne eivät olisi olleet siinä kontekstissa, niiden kansien välissä, johon ne on alunperin kirjoitettu. :) Ja kun yhden kanssa on tuollainen tunne, haluaa mielummin antaa myös muille alkuperäisille novellikokoelmille sen saman mahdollisuuden tulla luetuksi siinä järjestyksessä, niissä yhteyksissä kuin ne on aikoinaan kirjoitettukin. :)

      Poista
    3. ...enkä siis missään nimessä tarkoita, ettei niitä saisi/voisi/kannattaisi toisinkin lukea, lukea tästä Viesti-kokoelmasta, olet ihan oikeassa että samat aiheet ja teemat toistuvat paljon! Itselleni tämä lähinnä näitä ajatuksia näin herätti, ja itseni kannalta tätä nyt ehkä eniten pohdinkin. :)

      Poista
    4. Hyvä tietää, että ainakin Reilua peliä kannattaisi siis lukea kokonaan. En ole vielä siitä poimittuja tekstejä lukenut tästä kokoelmasta. Ylipäätään olisi ollut kiva, jos tässä kokoelmassa olisi esipuhe tai jälkisanat, joissa esiteltäisiin pohjana olevat novellikoelmat ja kerrottaisiin, millä perusteella juuri nämä novellit on valittu tähän teokseen.

      Poista
  2. Minua kiinnostaa kovasti tuo Aron Lihanleikkaaja-kokoelma. Se pitää ehdottomasti lukea joskus. Tämä oli kyllä mainio haaste ja syy lähestyä novelleja. Minullakin haaste toimi eli kynnys tarttua novelleihin pieneni huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Aroa, minulla on aikomus lukea häntä lisääkin.

      Poista
  3. Kiva saldo. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja pitäisi lukea uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tähän omalta osaltani aivan tyytyväinen. Olisi ollut kiva pitää oikea lukumaratoni novellien parissa. Mutta Ompun blogista selvisi, että haaste jatkuu! Haaste kokonaisuutena oli kuitenkin mahtava juttu: hienoja novelleja on nostettu monessa blogissa esille, ja aion ehdottomasti lukea novelleja jatkossa enemmän.

      Poista
  4. Skiftesvik kiinnostaa jatkoa ajatellen, kävin lukemassa ja kommentoimassa postauksesi siitä. Toivottavasti haasteen jatko-osan aikanakin pidetään maraton tai pari, siitä pidin ihan erityisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kesällä on tulossa joka tapauksessa kesälukumaraton, eli senhän voi viettää vaikka novellien parissa :)

      Poista
  5. Tove Janssonin novellit ovat jääneet minulta kokonaan väliin. Niitä pitäisi muistaa joskus kokeilla. Näkymättömän lapsen olen lukenut ja kirja on omassakin hyllyssä, mutten muista siitä oikeastaan enää mitään... voisin ottaa uusintalukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jansson on hyvä novellisti, eli suosittelen kyllä tutustumaan!

      Minäkin olen lukenut Näkymättömän lapsen joskus varmaan kokonaankin, mutta en kyllä muista kaikkia tarinoita.

      Poista