torstai 4. toukokuuta 2017

Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (Kirjablogit ja 101 kirjaa)

Meri ja siihen liittyvät elinkeinot ovat monessa Skiftesvikin novellissa keskeisiä. Siksi kirjakuva on otettu Oulun Oritkarissa. 

Novellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983) on Joni Skiftesvikin esikoisteos. Hän sai kirjastaan J. H. Erkon palkinnon. Teos on valittu Ylen Kirjojen Suomi -listalla edustamaan ilmestymisvuottaan, ja minulla on ilo esitellä kirja osana kirjabloggarien ja Ylen yhteistyötä.

Kokoelmassa on neljätoista novellia, joista iso osa sijoittuu pohjoiseen Suomeen, merenrantapaikkakunnalle, jossa sahateollisuus, satamatyö ja kalastus ovat keskeisiä elinkeinoja. Skiftesvik onkin syntynyt Oulun pohjoispuolella, Haukiputaalla, joka kuuluu nykyisin Ouluun ja jossa nämä elinkeinot ovat olleet merkittäviä työllistäjiä.

Koskettavimmat kokoelman novelleista ovat mielestäni ensimmäinen ja viimeinen. Kokoelman avaa novelli nimeltä Aavistaja. Siinä Eilan isä on lähetetty rintamalta kotiin, ja äidin mielestä isä on kotiutettu liian huonossa kunnossa. Hän ei ole tätä mieltä yksin, vaan koko kylä pitää miestä vainoharhaisena, koska tämä kaivaa kodin ympärille juoksuhautoja ja rakentaa vahtitornin. Eihän sota ole lähelläkään. Eilaa pilkataan koulussa isän toimien takia - mutta aavistaako isä kuitenkin jotain, mitä muut eivät? Novellista tekee koskettavan se, että jo alussa selviää, että isä on myöhemmin kaatunut, ja vasta sitten saadaan tietää, mitä on aiemmin tapahtunut.

Kokoelman päättävää Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -novellia en pystynyt lukemaan kuivin silmin, en vaikka olen lukenut sen monesti ennenkin. Ehkä asiaan vaikuttaa, että minulla on nyt omakin lapsi. Aamuyöstä löytyi rannasta kahdet pienet jäljet. Kun isä valaisi patterilampulla, he näkivät että ne johtivat suoraan Kurtinhautaan. Tässäkin novellissa kerronta liikkuu taitavasti menneen ja nykyhetken välillä - välillä kerrotaan Lennun pikkuveljien etsinnästä, välillä palataan muistoihin, joissa selviää, miksi poikia kutsutaan Puhalluskukkapojaksi ja Taivaankorjaajaksi.

Mutta mitä kirja kertoo 1980-luvun Suomesta? Osa novelleista tosiaan sijoittuu aiempiin vuosikymmeniin, esimerkiksi sota-aikaan, mutta osa kuvaa kirjoitusaikaansa. Sen ajan Suomi vaikuttaa paljon tunkkaisemmalta ja takapajuisemmalta kuin nyky-Suomi. Vai mitä sanotte Valtuuskunta-novellin miesporukasta, joka lähetetään edustamaan Suomea kansainväliseen vesiensuojelukonferenssiin, vaikka miesten kielitaito on jokseenkin olematon. Miehiä kiinnostavatkin reissulla lähinnä alkoholi ja maksulliset naiset. Toivottavasti tällaiset ajat ovat takanapäin. Jossain määrin oman aikansa ajattelusta kertovat ehkä myös kirjan naiskuvat. Kirjassa monet naiset nähdään miesten silmin, eikä mitenkään miellyttävinä hahmoina. Esimerkiksi Piippolaan-novellin Helga on klassinen esimerkki nalkuttavasta naisesta, joka vinoilee miehelleen ja ilkkuu tätä, kun tämä yrittää tienata elantoa kiertävän huviteltan pitämisellä. Ensimmäinen työpäivä -novellissa puolestaan Liisa suhtautuu sahatyöhön yliolkaisesti eikä välitä opetella tehtäviään, minkä vuoksi hän aiheuttaa suuria vahinkoja. Monessa novellissa miehet myös puhuvat naisista alentavaan sävyyn. On teksteissä toki joitakin vahvojakin naisia, esimerkiksi Aavistaja-novellin Eilan äiti, joka saa maksettua potut pottuina ylimielisille sanomalehden konttorinaisille.

Kokoelman vahvuus on, että Skiftesvik kuvaa ihmisiä usein pilke silmäkulmassa, vähän kuin Valtuuskunta-novellin päähenkilön Hanneksen isällä: Saakeli, sehän näkee asioiden läpi, Hanneksella välähti. Samalla tavalla Skiftesvikillä on mielestäni kyky nähdä ihmisten käytöksen läpi ja kuvata esimerkiksi uhon ja ylimielisyyden takana piilevää epävarmuutta ja pelkoa. Joissakin novelleissa mieltä lämmitti myös huolen pitäminen muista yhteisön jäsenistä. Esimerkiksi Kutinkallan Kekkonen -novellissa muut kalastajat pelastavat moottoriveneensä kiven ajaneen, itsetuhoisen Kallen ja lohduttavat tätä: Nostetaan aamulla porukalla ylös. Kyllä siitä vene vielä tulee. Älä sinä mieti näitä maallisia. - Pannaan hattu kiertämään. Korjataan kone, joku sanoi kamiinan äärestä. - Akkaa me ei sinulle saada ostamalla. Se sinun pitää itse hommata.

Kirjan novelleista kaksi, Vanha mies ja Näprääjä, ovat osaltaan pohjana Katsastus-nimiselle elokuvalle, joka Matti Ijäs on ohjannut vuonna 1988. (Kolmas elokuvan taustalla oleva novelli, Katsastus, on Skiftesvikin toisesta kokoelmasta Tuulen poika, 1985.) Näissä novelleissa Skiftesvik kuvaa kolmea nuorta miestä ja heidän kasvuaan. Öövini pyörii vielä kolmikymppisenä itseään nuorempien kanssa kiimaralliporukoissa (elokuvassa Öövini on jo nelikymppinen, ja häntä esittää Sulevi Peltola). Viltteri on kiinnostunut autoista ja kaikenlaisesta näpräämisestä, joskin asiat tahtovat hänellä jäädä vähän puolitiehen. Novellien kertoja Junnu jää vähän sivuosaan - niin elokuvassakin. Novelleissa miesten taustasta selviää enemmänkin, mutta samat teemat - aikuistuminen, vastuun ottaminen, porukkahenki - säilyvät elokuvassakin. Huumoria unohtamatta. Samalla tavalla kuin vaikkapa Napapiirin sankareissa, tulee katsastusreissussakin pari muuttujaa matkaan. Elokuva on ainakin vuoden 2017 ajan katsottavissa Yle Areenassa

Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja on puolestaan luettavissa Ylen sivuilla olevasta linkistä, niin kuin suurin osa muistakin 101 vuoden kirjasta (vaatii Yle-tunnuksen tai kirjastotunnukset). 

Toinen tähän kirjoitussarjaan kuuluva postaukseni ilmestyy marraskuussa, jolloin kirjoitan vuoden 1923 kirjasta, Kaarlo Hännisen Kiveliön karkureista. Sitä ennen muissa blogeissa kahlataan läpi kuuden seuraavan vuosikymmenen kirjat, ja itsellänikin olisi lopultakin aikomus tarttua listan muihin kirjoihin kuin näihin omiin blogattaviin.   




8 kommenttia:

  1. Onpa hyvä kuvaus Skiftesvikin novellikirjasta!

    Totta, tämä antaa hyvän kuvan menneestä Suomesta, jonka asenteisiin ei ole syytä haikailla takaisin.

    Tämä Skiftesvikin 1983 kirjoittama novelli Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja ja hänen viimeksi, 2014, kirjoittamansa Valkoinen Toyota vei vaimoni soivat yhteen. Molempia lukiessa olen itkenyt.

    Hyvä että laitoit otsikkoon "Kirjablogit ja 101 kirjaa". Olisi hyvä, jos kaikilla näkyisi jo otsikossa, että kyse on näistä kirjoituksista. Minulla on jäänyt paljon lukematta, vaikka aikomus oli lukea kaikki. Mutta löytyyhän ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Olen itsekin lukenut tuon Valkoisen Toyotan, ja siitäkin oli postauksessa tarkoitus mainita, koska siinä valotettiin tämän esikoisteoksen syntyä hyvin. Olisi pitänyt hankkia se uudestaan lainaan, vaan en ehtinyt.

      Olen itse löytänyt parhaiten nämä 101 kirjaa -bloggaukset Ylen sivujen kautta: http://yle.fi/aihe/kirjojen-suomi/kirjablogit-ja-101-kirjaa

      Toki näissä voisi jotenkin olla samanlainen ketjutussysteemi kuin kirjabloggarien joulukalenterissa, jossa aina linkitetään edelliseen ja seuraavaan postaukseen... Mutta se olisi aika paljon vaadittu jokaiselta bloggarilta, koska tässä projektissa on aika monta muutakin muistettavaa asiaa.

      Poista
  2. Olen lukenut myös Valkoinen Toyota vei vaimoni ja se isän suru kuolleesta pojasta on niin koskettavaa, että ilman kyyneliä en selvinnyt sen lukemisesta.
    Joni Skiftesvik on yksi lempikirjailijoistani. Yksi syy siihen lienee se, että hän kirjoittaa merestä ja luonnosta, omista kotimaisemistani. Hän on loistava luontokuvaaja, mutta myös ihmismielen kuvaaja.
    Blogistani löytyy kirjat Valkoinen Toyota vei vaimoni ja Isäni, sankari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyllyssä tämän kirjan lisäksi Tuulen poika, josta luin nyt Katsastus-novellin, ja voisin lukea sen kyllä muiltakin osin. Samoin muistan joskus pitäneeni jostain novellista sellaisessa mustakantisessa Skiftesvikin kokoelmassa, eli pitäisi etsiä se käsiin.

      Meri ja luonto ovat tosiaan Skiftesvikin teksteissä keskeisiä, vaikka paljon muutakin näissä esikoiskokoelman teksteissä on.

      Poista
  3. Muistan, että tätä kirjaa luetutettiin joskus koulussa. En muista kirjan yksityiskohdista mitään, mutta muistan kirjan tuntuneen tylsältä. :) Luulen, ettei meidän ikäisemme lapset/nuoret ehkä olleet sitä sopivinta kohderyhmää tälle kirjalle, tai ainakaan silloinen minäni ei ollut. Nyt saattaisin kiinnostua kirjan novelleista aivan eri tavalla.

    p.s. Toki kiva kuva sinusta ja kirjasta!

    VastaaPoista
  4. Minusta on ymmärrettävää, että luontokuvaus ja monet kokoelman novelleista muutenkaan teemoiltaan eivät kouluikäisiä kiinnosta. Kokoelman niminovelli on yhdessä lukion oppikirjassa ja se on kyllä toiminut. Myös Vanha mies -novellia voisi ehkä lukiossa käyttää.

    Kiitos, kirjakuva on kyllä omastakin mielestä onnistunut! Kun sain tämän kirjan, ajattelin, että toukokuussa olisi jo kesäisempää, jopa voikukkia (!), mutta oikeastaan jäinen meri sopii kirjan teemaan hyvin.

    VastaaPoista
  5. Tämähän alkoi kiinnostaa isosti! Kiitos laajasta ja avaavasta arviosta novellihaasteen jatkoa silmälläpitäen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Postauksesta tuli ehkä vähän hajanainen, kun ujutin siihen vielä mukaan tuon elokuvankin. Halusin kuitenkin mainita sen, koska se on yllättävän kiinnostava ajankuva.

      Poista