keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Napoli-sarjan toinen osa: Nuoruus)
Alkuteos Storia del nuovo cognome
Suom. Helinä Kangas
WSOY, 2017
508 s.
(kirjastolaina)
Noin vuosi sitten suljin Elena Ferranten Loistava ystäväni -romaanin kannet ja jätin haikein mielin 16-vuotiaan Elenan ystävänsä Lilan häihin. Kirjoitin silloin, että Ferrante kuvaa teoksessaan hienosti kokonaisen korttelin asukkaat. Heihin kaikkiin tutustutaan lisää tässä Ferranten Napoli-sarjan toisessa osassa, mutta pääosassa ovat toki edelleen Elena ja Lila.

Elämä vie Elenaa ja Lilaa entistä enemmän eri suuntiin. Silti vielä Elenan lukiovuosien ajan he ovat tiiviisti tekemisissä varsinkin yhden kesän, jolloin he ovat ihastuneet samaan mieheen - siitäkin huolimatta, että Lila on naimisissa, tämä tuntuu saavan kaiken, mistä Elena vain haaveilee. Elena tietää paljon myös Lilan ajatusmaailmasta kirjan kuvaamien vuosien ajalta, koska hän saa kirjan alussa haltuunsa muistivihkot, joihin Lila on kirjannut mietteitään. Elena pohtii paljon sekä omia että Lilan tunteita, tekoja ja niiden vaikuttimia.

Hillitsinkö tunteitani siksi, että sisimmässäni kaipasin asioita, ihmisiä, kehuja niin valtavasti että se pelotti minua? Pelkäsinkö, että ellen saisi haluamaani, haluni voima räjähtäisi rinnassani ja ilmenisi mitä hirveimpinä reaktioina, samantyyppisinä kuin se, joka oli saanut minut vertaamaan Ninon ihanaa suuta rotanraatoon? Siksikö olin aina valmis perääntymään, silloinkin kun puskin eteenpäin? Siksikö minulla oli aina varattuna vieno hymy, heleä naurahdus, kun asiat menivät huonosti? Siksikö keksin aina uskottavia puolusteluja niille jotka loukkasivat minua?

Tuon kesän jälkeen Elena alkaa lopulta seistä omilla jaloillaan, luottaa itseensä ja ottaa etäisyyttä kotikortteliin. Hän pääsee jatkamaan opintojaan toiseen kaupunkiin, kauemmas kuin missä on koskaan ennen käynyt. Voisiko Elena olla tosiaan se, joka ponnistaa kauas kotikorttelista ja elää erilaista elämää kuin edellinen sukupolvi - seikka, josta he yhdessä Lilan kanssa haaveilivat? Elena kuitenkin joutuu kohtaamaan myös alemmuudentunnetta: hänestä tuntuu, että hänen omat ansionsa eivät voi riittää mihinkään, kun opiskelijatovereillaan on taustallaan sivistyneet, yläluokkaiset suvut ja paljon sellaista hiljaista tietoa, mitä Elenan on mahdoton omaksua.

Grecot, Cerullot, Carraccit, Solarat, Sarratoret ja muut napolilaiskorttelin asukkaat tuntuvat tätä toista osaa lukiessa entistä elävämmiltä. Osaa heistä vihaa, osaa säälii, mutta kaikkien käytöksen ja tekojen motiiveja yrittää jotenkin ymmärtää. Elämä korttelissa on väkivallan, kiristyksen ja vallanhalun säätelemää. Miehet käyttävät fyysistä voimaa, naiset yrittävät luovia toisin keinoin. Kirjan liepeessä muuten kerrotaan, että teossarjasta on Italiassa tekeillä tv-sarja - mahtavaa!

Kirja loppuu edellisen osan tavoin sellaiseen kohtaan, että haluaisi vain heti jatkaa lukemista. Onneksi Elenalle ja Lilalle ei vielä tarvitse sanoa hyvästejä, vaan jäljellä on kaksi vielä suomentamatonta osaa. Harmi, etten osaa italiaa - tuntuisi toisarvoiselta tarttua englanninkielisiin käännöksiin, kun Helinä Kangas on tehnyt suomennoksissa niin hienoa työtä. Sarjan kolmatta suomennosta saadaan kuitenkin odottaa varmaankin ensi kevääseen, koska WSOY:n syksyn katalogissa on vain uusi painos Ferranten aiemmasta romaanista Hylkäämisen päivät.

Uuden nimen tarina muissa blogeissa: Tuijata. Kulttuuripohdintoja kirjoittaa kiinnostavasti erityisesti Elenan yrityksestä nousta yhteiskuntaluokasta toiseen ja kertoo myös, mikä kirjassa hiertää. Leena Lumi on kokenut lukeneensa taikaa, vaikka kirjaa olisi voinut hiukan tiivistääkin. Tästä olen samaa mieltä: intensiivistä kesää Ischian saarella kuvataan liki 150 sivua, ja se on vähän liikaa, niin merkittävä kuin kesä molemmille tytöille onkin. Katja pohtii postauksessaan varsinkin teoksen yhteiskunnallisuutta, josta en omassa postauksessani juurikaan ole maininnut. Annikalle kirjasta on muodostunut pelastusrengas arkiähkyyn, ja samaa koin itsekin. Kirja on luettu myös monessa muussa blogissa, esimerkiksi Luettua elämääKirjaluotsi ja Kirjojen keskellä. Englanniksi kirjan ovat lukeneet esimerkiksi Kirja vieköön! ja Reader, why did I marry him?

15 kommenttia:

  1. Olen yhtä innoissani Napoli-sarjasta kuin sinäkin, enkä malttaisi odottaa kolmatta osaa. Toisaalta on ihanaa, että kirjaherkkua on luvassa, kunhan malttaa odottaa.

    Elenan ponnistelua elämässään ja Lilan ailahtelevaa luonnetta, sekä tietysti heidän ystävyyttään, on ilo seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minulla ei ole aikoihin ollut tällaista sarjaa, johon odottaisin jatkoa, eli tämä on tosiaankin toivottu tunne.

      Poista
  2. Säästelen tätä kirjaa kesän lomareissulle. Luin sarjan aloitusosan viime kesänä, joten Ferrante alkaa olla mukava kesäperinne. :) Odotukseni ovat tosi korkealla tämän kirjan suhteen, sillä pidin sarja-aloituksesta tosi paljon.

    Hylkäämisen päivätkin on muuten hyvä! Sen kautta tutustuin Ferranten kirjoihin, ja olin ihan myyty. Tosin ko. kirja on tunnelmaltaan erityylinen kuin Napoli-sarja, mutta jos avioliitto(ja ero!)kuvaukset innostavat, Hylkäämisen päiviä kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Vaikka tunnelma olisi erilainen, Ferrante on taitava kirjailija, eli kyllä se Hylkäämisen päivät kiinnostaa. Ehdin vain siinä Wsoy:n syksyn katalogia selatessa sekunnin murto-osan luulla, että Napoli-sarjasta saataisiin saman tien uusi osa. Mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten sitä sanotaan :) Toivottavasti pidät tästä jatko-osasta yhtä paljon kuin minä, ja uskon kyllä, että pidät!

      Poista
  3. En ole lukenut lainkaan Napoli-sarjaa - en ole varma, onko sen ensimmäinen osa mennyt minulta vain ohi, sillä en muista tutkailleeni sitä kirjakaupoissa, kun se on ollut uutuus. Sarja voisi kylläkin kirjoituksesi perusteella kiinnostaa minuakin, joten voisin lisätä sen lukulistalleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ferrantesta blogattiin viime vuonna aika paljon, mutta toki kirjamaailmassa on niin monenlaisia ilmiöitä, että hienojakin teoksia menee väistämättä ohi.

      Poista
  4. Mä olen niiiiin koukussa tähän Napoli-sarjaan! Just lopetin kolmannen osan kuuntelun ruotsiksi. Kakkososa sai minut laajentamaan äänikirjan kuuntelua työmatkojen ulkopuolelle ja kaivamaan nappikuulokkeet laatikon pohjalta ;-)

    Neljäs osa pitänee lukea englanniksi. Ei minusta ole suomalaista odottelemaan, kun tahti meillä on verkkainen. Saksaksi nelonen ilmestyy helmikuussa 2018, kertoo Amazon.

    VastaaPoista
  5. Täällä myös yksi Napoli-sarjaan rakastunut! Odotan innolla sitä juhlapäivää, kun saan seuraavan osan käteeni. Monta kertaa olen meinannut taipua ja jatkaa sarjaa englanniksi, mutta tähän mennessä olen pysynyt lujana. Ehkä pahinta Ferrante-nälkää voisi hiljentää lukemalla syksyllä tuon Hylkäämisen päivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin harkitsen Hylkäämisen päiviä. Vuoden 2004 painosta näyttää olevan kirjastossa saatavilla ainakin täällä päin, eli ei tarvitse välttämättä odottaa syksyyn edes.

      Poista
  6. Olen jo kirjan loppupuolella, mutta yritän säästellä sitä viimeiseen asti, kun kauhistuttaa ettei tiedä milloin seuraavan osan oikein saa lukea! Eli joo, koukussa ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! Kirjoitinkin Instagramissa tästä kirjasta, etten halua lukea sitä loppuun, koska sitten se loppuu :D Mutta onneksi ei tosiaan vielä kokonaan lopu.

      Poista
  7. Ferrantessa on sitä jotain. Vaikka välillä mussutankin liian yksityiskohtaisesta kuvauksesta, niin Ferranten kohdalla se on pelkkää nautintoa. Tuntuu kuin häntä lukiessa kyse olisi jollain tapaa enemmästä kuin "vaan" lukemisesta. Hänen luomansa maailma tulee niin liki, että sitä on ihan äh tota mitä, onko elämää tämän kirjasarjan ulkopuolellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa kohta, jossa kuvauksen tarkkuus tässä osassa häiritsi, oli se, kun niitä muutamia kesäviikkoja kuvattiin liki 150 sivua. Siinä ehti jo vähän iskeä tunne, että eikö tästä päästä eteenpäin. Muuten olin kyllä kerta kaikkiaan kirjan lumoissa!

      Nyt huomasin, että WSOY:n kevään katalogissa on kerrottu, että Napoli-sarjan kolmas osa ilmestyy suomeksi tammikuussa 2018 ja neljäs osa marraskuussa. Onneksi ensi vuonna kumpikin!

      Poista
  8. Minulla on vielä tuo ensimmäinen osakin lukematta. En vain jotenkin ole saanut tartutuksi siihen. Ehkä minä odotankin, että kaikki osat on suomennettu ja vetäisen sitten kerralla... Tällä tahdilla ei ihmetyttäisi sekään.

    VastaaPoista