torstai 13. huhtikuuta 2017

Aldous Huxley: Uljas uusi maailma

Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
Alkuteos Brave New World, 1932
Suom. I. H. Orras
(1. suomenkielinen painos 1944, lukemani painos Tammi, 2012)
261 s.
(kirjastolaina)
Todella tehokas totalitaarinen valtio olisi sellainen, jossa poliittisten johtajien kaikkivaltias toimeenpaneva elin ja sen alainen ohjaajien armeija valvovat orjuutettua väestöä, jota ei tarvitse pakottaa, koska se rakastaa orjuuttaan. Näin kirjoittaa Aldous Huxley teoksensa alussa lukijalle suunnatuissa sanoissa. (Nämä alkusanat kannattaa muuten lukea vasta kirjan lukemisen jälkeen - ne kertovat yhdestä kirjan henkilöstä asioita, joita ei ehkä halua etukäteen tietää.)

Miksi Uljaan uuden maailman väestö sitten rakastaa orjuuttaan? Ihmiset syntyvät koeputkissa, valtion olouttamiskeskuksissa, ja kasvavat konkreettisesti pulloissa. Eri tehtäviin tarkoitetut yksilöt kasvatetaan eri tavoin, muokataan fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisiksi niin kemikaaleilla kuin muunlaisella ehdollistamisella. Niinpä he uskovat sellaisiin totuuksiin kuin Nyt jokainen on onnellinen ja Jokainen tekee lopultakin työtä jokaisen puolesta. Itsenäistä ajattelua pidetään harhaoppineisuutena, ja ylipäätään yksilön pyrkimys yksinäisyyteen on vähintäänkin epäilyttävää.

Saatavilla on rajattomasti välitöntä mielihyvää tuottavia asioita: Jokainen kuuluu jokaiselle, ja ihmisiä kannustetaan harrastamaan vapaata seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa. Sellaisia asioita kuin uskollisuus, avioliitto tai perhe ei tunneta - ne ovat kirosanoja menneestä maailmasta. Vapaa-ajalla useimmat laajentavat kokemusmaailmaansa ja hukuttavat ajatuksensa soma-nimiseen huumeeseen. Kuutiosentti parantaa kymmenen synkkää tunnelmaa. 

Johtajien mukaan maailma on siis tasapainossa, koska ihmiset ovat onnellisia ja tyytyvät asemaansa. He tulevat hyvin toimeen, he ovat turvassa, he eivät ole koskaan sairaita, he eivät pelkää kuolemaa, he ovat autuaallisen tietämättömiä intohimosta ja vanhuudesta.

Yhteisöön ulkopuolelta tulevan silmin kaikki tämä vaikuttaa järjettömältä. Eikö yksilöllä pitäisi olla myös vapaus epäillä, etsiä ja kyseenalaistaa? Olla ajoittain onneton? Luoda uutta - vaikkapa taidetta tai tiedettä? Taide on kuitenkin sekin kutistettu vain välitöntä mielihyvää tuottaviin, aisteja ruokkiviin elämyksiin, kuten tuntokuviin ja tuoksu-urkuihin, ja tiedettäkin rajoitetaan vain välittömien ongelmien ratkaisuun.

Uljas uusi maailma on yksi tunnetuimmista dystopioista. Juonellisesti kirja on jokseenkin mitäänsanomaton - mistä nyt kertoo sekin, etten ole tässä postauksessa kertonut henkilöistä tai juonesta oikeastaan mitään. Kirjan lienee siis tarkoituskin olla enemmänkin tutkielma siitä, millainen voisi olla maailma, joka on näennäisesti täydellisen tasapainoinen.

Kirjan nimi on muuten viittaus Shakespearen Myrsky-näytelmään, jota siteerataan teoksen alussa:
Ihme, kumma!
Kuink' ihania olennoita täällä nyt näenkään!
Kuink' ihminen on kaunis!
Ah, uljas, uusi maailma, joss' ompi tuollaista kansaa!

(Note to self: lue lisää Shakespearea.)

Kirja toi mieleen muut lukemani dystopiaklassikot: Orwellin Vuonna 1984 ja Atwoodin Orjattaresi. Uljas uusi maailma ei tuntunut ihan yhtä ajankohtaiselta, ja jos on juonellisten tekstien ja jossain määrin kiinnostavien henkilöiden ystävä, kääntyisin enemmänkin Orwellin ja Atwoodin puoleen. Näistä tunnetuimmista dystopioista minulla on lukematta vielä ainakin Ray Bradburyn Fahrenheit 451, mutta luulen, että ihan heti en halua taas yhteen yhtä synkkään tulevaisuudenkuvaan paneutua. 

Uljas uusi maailma on esitelty viime aikoina myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Yöpöydän kirjat ja Limalepakon kirjablogi. Ensin mainitusta löytyy linkkejä muihin blogeihin.

2 kommenttia:

  1. Eilen oli lukupiirini miitti Uljaasta uudesta maailamsta ja aika lennokasta keskustelua tämä teos herättikin mm. siitä, että se on utopia, koska kaikki ovat onnellisia - dystopia se on vain lukijalle ja ehkä Johnille. Onhan se hurjaa, että vapaa ajattelu on kitketty pois, mutta onnellisuutta ei käy kieltäminen (aina jos masentaa, ota somaa). Ne, jotka eivät sopeudu olouttamiseen pääsevät kaltaistensa kanssa saarille, mitä Mustafa Mond kommentoi, että se on palkinto, ei rangaistus.

    Olisi ollut kiinnostavampaa lukea siitä murroksesta, kun olouttamisen kannattajat ja vastustajat taistelevat (kun kerrottiin mm. British Museumin verilöylystä, kun kulttuurinkannattajia ammuttiin) tai vaikkapa kurkistaa saarien vaapaa-ajattelijoiden yhteiskuntaan.

    Harmillisesti Huxleyn teoksen juonettomuus tekee siitä aika tylsän luettavan, vaikka sen esittämä kulutushysteria onkin varsin terävää kritiikkiä meidän nykymaailmaamme kohtaan. Ei ihan parhaiten aikaa kestänyt klassikko ja suomennoksen kieli oli aika vanhahtavaa.

    Fahrenheit 451 on loistava, suosittelen lukemaan sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta suomennoksen kielestä oli tarkoitus kirjoittaakin. Välillä puhuttiin esim. näköradiosta, välillä kuitenkin televisiosta. Myös neekeri-sanaa käytettiin. Toki en tiedä, millaista alkutekstin kieli on. Joka tapauksessa jos tästä joskus otetaan uusi painos taas, suomennos kannattaisi tarkistaa.

      Olen nyt reilun vuoden aikana lukenut Vuonna 1984:n, Eläinten vallankumouksen, Orjattaresi ja tämän, joten luulen, että Fahrenheit saa hetken odottaa. Mutta kiva kuulla, että se on hyvä!

      Poista