lauantai 11. maaliskuuta 2017

Margaret Atwood: Orjattaresi

Parempi ei ole koskaan parempaa kaikille -- joillekuille se on aina pahempaa.
Margaret Atwood: Orjattaresi
Alkuteos The Handmaid's Tale, 1985
Suomennos Matti Kannosto (1. suomenkielinen painos 1986)
Lukemani painos Tammi, 1998
396 s.
(kirjastolaina)
Margaret Atwoodin Orjattaresi (1985) on yksi niistä dystopioista, jotka ovat nykyisessä poliittisessa tilanteessa nousseet takaisin myyntilistoille Amerikassa (ks. HS:n artikkeli 10.2.2017). Myös täällä Suomessa kotikaupunkini kirjastossa tähän on pienoinen lainausjono. Kirjasta on tulossa myös tv-sarja.

Kirjassa kuvataan yhteiskuntaa, jossa on vallalla fundamentalistinen hallinto. Ihmisten hedelmällisyys on laskenut huomattavasti, keskenmenot lisääntyneet ja iso osa lapsista syntyy elinkelvottomina, joten naiset, jotka ovat joskus osoittaneet lisääntymiskykyisyytensä, on alistettu synnytyskoneiksi, jotka kulkevat isännältä toiselle. Isännät ovat jatkuvaa sotaa käyvässä, Gileadiksi kutsutussa valtiossa korkeissa asemissa olevia komentajia. Pakotietä naisilla ei ole, yhteiskunnan silmiä on kaikkialla ja mikäli lasta ei määrätyssä ajassa ala kuulua, edessä on pakkotyö saastuneissa siirtokunnissa. Komentajien vaimot, jotka eivät itse ole onnistuneet saamaan lasta, alistetaan yhtä lailla: heidän pitää olla mukana seremoniassa, jonka esikuva on vanhassa testamentissa. Siinä Raakel antaa orjattarensa Jaakobille, jotta "hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin saisin lapsia hänestä".

Kirjan kertoja on vielä sitä sukupolvea, joka muistaa menneen ajan ja vapaudet. Ilmassa oli ollut pieniä merkkejä naisten aseman heikkenemisestä, mutta varsinainen muutos tapahtui hyvin nopeasti. Te olette välisukupolvi, sanoi Lydia-täti. Me tiedämme kyllä millaisia uhrauksia teiltä vaaditaan. Teillä tulee olemaan vaikeaa miesten solvatessa teitä. Mutta niillä jotka seuraavat jälkeenne on jo helpompaa. He hyväksyvät auliisti velvollisuutensa. Onko tosiaan näin, että jo yksi sukupolvi riittää siihen, että valtarakenteet alkavat tuntua itsestäänselvyyksiltä eikä kukaan osaisi edes toivoa muuta?

Kertoja saa kohdata kaltaisiaan, toisia orjattaria, rajatusti, ja aina silloin tällöin he onnistuvat välittämään pieniä tiedonmurusia esimerkiksi entisessä elämässään tuntemistaan ihmisistä ja näiden kohtaloista. Tämä on tietenkin äärimmäisen kiellettyä, koska orjattarilla ei pitäisi olla identiteettiä lainkaan: heidän nimensäkin on vain heidän kulloisenkin isäntänsä nimestä johdettu. Muutoinkin tiedonkulku on hyvin rajallista, koska naiset eivät saa lukea eikä kertoja tiedä satunnaisesti näkemistään uutisistakaan, voiko niihin luottaa. Ylipäätään luottamus on heikkoa: kenenkään vaikuttimista ei voi tietää, ja musta auto voi saapua noutamaan koska tahansa, jos joku tulee syyllistyneeksi tai jonkun väitetään syyllistyneen johonkin rikkomukseen. Julkiset teloitukset ovat toistuvia.

Kirjassa on paljon yhtymäkohtia todellisiin totalitaristisiin valtioihin ja niiden käyttämiin keinoihin hallita ihmisiä. Myös sen kuva naisen asemasta on karmiva juuri siksi, että se on monelle naiselle tässä maailmassa täysin totta.

Lukukokemuksena kirja oli yllättävän sujuva (mielikuvani Atwoodista ei ollut kovin positiivinen, koska en juurikaan ymmärtänyt hänen romaaniaan Yli veden). Orjattaresi on jäsennelty selkeästi osioihin, joissa vuorottelevat päivä ja yö. Kertojan menneisyydestä ja siitä, mitä valtiossa on tapahtunut, että se on päätynyt tähän pisteeseen, paljastetaan vähä vähältä lisää, tosin jotkut asiat jäävät selittämättömiksi. Lukija voi jännittää, onko toivoa olemassa vai onko kertojan kohtalo väistämättä surkea. Mielessäni häivähteli Orwellin Vuonna 1984. Jostain syystä muistin useamman kerran myös Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin, joka olisi kiinnostavaa lukea uudelleen nyt. Ainakin Tuijata on huomannut Itärannan Atwood-vaikutteet.

Innostuin Orjattarestasi ennen muuta Kristan ja Niinan bloggausten perusteella, kiitos teille.

8 kommenttia:

  1. Nyt innostuin minäkin ja lukulistalle menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvä lukukokemus, paljon parempi kuin odotin.

      Poista
  2. Tämä vaikuttaa hätkähdyttävältä ja mielenkiintoiselta romaanilta. Kiinnostavaa, että kirjasta on tekeillä tv-sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Hesarin jutusta ja Niinan blogista voi lukea sarjasta tarkemmin. Saapa nähdä, toisiko joku kanava sen tuoreeltaan Suomeen.

      Poista
  3. Tämä pitäisi ottaa lukuun jo ihan yleissivistyksen vuoksi. Ei kuulosta ollenkaan niin vaikealta kuin olen pelännyt. Luen noin 1-2 dystopiaa vuodessa, joten tämä mahtuu vielä tämän vuoden "kiintiöön" :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli ollut mielikuva, että tämä olisi vaikealukuinen, mutta Niinan ja Kristan bloggausten perusteella uskaltauduin lukemaan :)

      Poista
  4. Oi, Orjattaresi - nuoruuteni tärkeä kirja. Ihanaa, että löysit sen helmoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä iloinen, että löysin! Erinomaisen ajankohtainen ja hieno kirja, ja Atwood on tosiaan varmasti myös esikuva monelle kirjoittajalle.

      Poista