sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Linda Olsson: Sisar talossani

Linda Olsson: Sisar talossani
Alkuteos En syster i mitt hus, 2016
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2017
243 s.
(Kirjastolaina)

Viittäkymmentä lähentelevä Maria on ankeasta lapsuudestaan lähtien ollut jonkinlainen yksinäinen susi. Hän on muuttanut pois kotoa heti kuin mahdollista, asunut sitten vuosia Lontoossa ja joitakin vuosia sitten kotiutunut Espanjaan, Kataloniaan, pieneen Cadaquésin kylään. Maria ei ole koskaan ollut kovin läheinen sisarpuolensa Emman kanssa, ja he ovat tavanneet edellisen kerran kaksi vuotta aiemmin äitinsä hautajaisissa. Nyt Emma on kuitenkin tulossa Marian luokse vierailulle, eikä siskon astuminen Marian reviirille tunnu erityisen miellyttävältä ajatukselta.

Tunkeutuisi tilaan, jota pidin omanani, ja vaikuttaisi ilmapiiriin. Tietenkään hän ei tekisi sitä tahallaan. Ei, vika oli kokonaan minussa. Se, mikä on minun, tuntuu niin... En oikein tiedä, miten sitä kuvailisin. Ehkä hauraalta. -- En osaa jakaa sitä, mikä on minulle aidosti tärkeää. Ja kun olosuhteet pakottavat minut siihen, mieleni tekee vain lähteä pois ja jättää kaikki.

Maria ei siis ole halukas jakamaan omia asioitaan eikä usko niitten puhumalla muuttuvan. Mutta kuten Olssonin kirjoissa aina, tässäkin puhutaan lopulta paljon. Lopulta on oikeastaan väärä sana, koska jo toisena iltana siskokset alkavat lasketella puolen sivun mittaisia repliikkejä. Toki ne kipeimmät asiat pystytään purkamaan vasta myöhemmin.

Linda Olssonin lukeminen on vähän kuin istuisi iltaa ja joisi viiniä vanhan ystävän kanssa. Joskus jutut jäävät kiertämään kehää eikä ilta sisällä mitään kovin uutta tai oivaltavaa, mutta aika on yhtä kaikki kulunut rattoisasti. Minuun tämä kirja ei tehnyt likikään yhtä suurta vaikutusta kuin muut Olssonit. Kirja sai kuitenkin pohtimaan menneiden asioiden käsittelemistä ja niistä yli pääsemistä: Mutta eiväthän pelkät tapahtumat tee ihmisestä sitä, mitä hän on. Vähintään yhtä paljon vaikuttaa hänen suhtautumisensa niihin. Kiinnostavaa oli myös se, kuinka Maria alkoi hiljalleen oivaltaa, ettei suinkaan tiedä Emmasta kaikkea - meidän on usein niin helppo tehdä oletuksia, että toisen elämä on ollut varmasti helpompaa ja kivuttomampaa kuin omamme.

Muissa blogeissa sisarusten seurassa ovat menneisyyden ja nykyisyyden - ja siinä sivussa ehkä omankin elämän - solmuja purkaneet esimerkiksi KristaRiitta KLeena LumiUlla ja Marika Oksa. 

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut Olssonilta vain ekan suomennoksen Laulaisin jne., ja huomaan, ettei se kuitenkaan vakuuttanut niin paljon, että olisin tullut tarttuneeki useampaan. Jotenkin tarinassa oli liikaa 'häiriötä', jotain määrittelemättömän epämukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidin lempeistä lauluista paljonkin, mutta olen huomannut, että Olssonin kerronta jossain määrin jakaa mielipiteitä. Suosikki-Olssonini on kuitenkin Kaikki hyvä sinussa, jonka luin häneltä ensimmäisenä.

      Poista
  2. Tuo illan istujaisvertaus on osuva, vaikka tämä olikin minulle ensimmäinen lukemani Olssonin kirja. Kirja eteni hitaasti, ja sellainenkin kirja on joskus ihan paikallaan. Aivan kuten ne viinilasin äärellä istuskelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelisin tätä kirjaa ehkä juuri silloin, kun ei kaipaa mitään kovin toiminnallista tai juonivetoista lukemista, vaan haluaa puntaroida ihmiselämää :)

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Olssonit mutta eri järjestyksessä kuin ne on suomennettu. Luin juuri ennen tätä Kaikki hyvä sinussa - kirjan, ja tykkäsin. Mutta kun olin lukenut tämänkin, alkoi tulla olo että kirjoittaako Olsson samaa kirjaa uudelleen ja uudelleen? Tässä on Maria, tuossa toisessa Marion, molemmat naisia syrjäisessä mökissä rannalla... Kaunista kieltä ja koskettava tarina, mutta seuraavaan kirjaan kaipaan kyllä jotain uutta twistiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama asia minua vähän vaivaa. Jokaisessa Olssonin kirjassa on syystä tai toisesta eristäytynyt, kipeitä asioita kokenut päähenkilö, joka lopulta löytää yhteyden johonkuhun ja pystyy niitä menneitä asioita purkamaan. Ja tosiaan näissä kahdessa kirjassa yhteydet ovat kaikista selvimmät. Siksi tämä ei tosiaan tehnyt kovin suurta vaikutusta.

      Poista