perjantai 17. helmikuuta 2017

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö
Into Kustannus, 2016
329 s.
Kansi: Tex Hänninen
(Kirjastolaina)
"Tämä on helvetin kornia. Eikö olekin?" Aliisa sanoo. Nyökkään.
"Mutta silti niin vitun totta", hän jatkaa ja nauraa ja itkee yhtä aikaa.

Joskus on tarpeen palauttaa mieleen, millaista oli olla teini. Kipuileva, kiihkeä, itseään täynnä. Aino Kivi kuvaa esikoisromaanissaan neljän siskoksen kasvua. Kirja alkaa 90-luvulta, jolloin teini-ikäinen Aliisa kokee Kurt Cobainin kuoleman niin voimakkaasti kuin nyt se vain teiniin voi vaikuttaa. Vuotta nuorempi sisar Ada on saanut harteilleen erilaisen roolin, nuoremmista siskoksista huolehtijan paikan. Vuosia myöhemmin ääneen pääsevät vuorostaan Anni ja Alma. Kirjan sisarukset kasvavat toinen toistensa varjossa, kukin hakien paikkaansa auringossa omalla tavallaan.

Kenties johtuen siitä, että luin kirjaa aika pienissä katkelmissa aluksi, se oli minulle lukukokemuksena vähän epätasainen. En ymmärtänyt alkupuolella olleiden Kurt Cobain -katkelmien tarkoitusta; minulle kirja olisi toiminut paremmin ilman niitä. Annin osuus keskellä kirjaa tuntui jossain määrin kliseiseltä (tiedättehän sen tavallisen nuorisoelokuvatarinan, jossa yksinäinen, syrjäänvetäytyvä tyttö tutustuu johonkin astetta hurjempaan tyyppiin ja tekee tämän kanssa asioita, joita ei olisi ajatellut koskaan tekevänsä). Toisaalta pidin kirjasta paljon, varsinkin lopusta, jossa säröinen perhekuva alkaa hahmottua kokonaisuudeksi.

Kaiken kaikkiaan Maailman kaunein tyttö teki siis vaikutuksen, koska kirjassa on paljon todelta tuntuvia ajatuksia nuoren ihmisen elämästä, sisaruudesta ja perheestä, rakkaudesta. Samassa perheessä kasvaneetkin kokevat asiat kovin eri tavoin, ja sen Kivi mielestäni tavoittaa. Siinä missä toinen sisar pohtii: --jos joku olisi katsonut meitä ikkunan takaa, hän olisi luullut meitä onnellisiksi. Ehkä me olimmekin. Kuka sen tietää. Ehkä olimme onnellisten puolella perheiden suuressa vertailussa. Kuka tietää, mikä riittää rakkaudeksi. Ehkä paljon vähemmän kuin voisi uskoa, toisen kokemus on, että Sitä, mistä ei saanut puhua, oli loputtoman paljon, ja määrä kasvoi joka päivä.

Aino Kivi on teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija, mutta ehkäpä häneltä voidaan odottaa jatkossakin myös proosaa? Maailman kaunein tyttö oli myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Kun ihmiset vanhenee, ne unohtaa millaista on olla tällainen, hän sanoo. Tämänikäinen. Niistä tulee kaikista samanlaisia jäykkiä idiootteja.

Niinpä. Siksi tarvitaan tällaisia kirjoja. 

(Kirjassa on osana Aliisan päiväkirjamerkintöjä, ja sen vuoksi etsin kirjakuvaan rekvisiitaksi omia päiväkirjojani synkästä teini-iästäni 90-luvun lopulta. Niiden parissa vierähtikin sitten ilta jos toinenkin. Tekisi mieli sanoa sille teini-ikäiselle Hannalle, että usko pois, kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mutta uskoisiko se? Ei. Se aika oli vain elettävä.)

Kirjasta on blogattu melko paljon, nostan esiin muutaman. 90-luvun nostalgiaan on päässyt sisään esim. Mari A. Samoin Hurja hassu lukija on antanut kirjalle viisi tähteä. Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annikakin on rakastunut Kiven teokseen. Kovin kriittisiä arvioita en löytänyt ainakaan äkkiseltään ollenkaan.

Edit. Lukutoukan kulttuuriblogin Krista on saanut haastatella Kiveä. Mielenkiintoista kuulla kirjan syntyprosessista!

9 kommenttia:

  1. Minäkään en muista kovin kriittisiä arvioita tästä lukeneeni, minä rakastuin aivan päättömästi. <3 Aino Kivi on joensuulainen teatterin ohjaaja ja oli ihanaa päästä haastattelemaan häntä ja kaivelemaan hieman tämän kirjan taustoja. Hän muuten tulee tässä kuussa lukupiirimme vieraaksi, odotan sitä hirmuisesti!

    Ihanaa lauantaita Hanna, hyviä lukuhetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Krista! En ollutkaan huomannut haastatteluasi, mutta lisään linkin siihen tähän postaukseen! Tosi mielenkiintoista kuulla kirjan taustoista.

      Poista
  2. Minulle synkkä marraskuu ei ollut paras mahdollinen aika lukea tätä kirjaa. Liikaa synkkyyttä ja masennusta sekä kuussa että kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olihan tässä synkkyyttä ja masennusta, viiltävän kipeitä asioita, mutta paljon muitakin sävyjä, onneksi.

      Poista
  3. Just eilen kannoin tän kirjastosta! En malta oottaa.

    VastaaPoista
  4. Maailman kaunein tyttö teki minuun vaikutuksen, odotin todella kirjan ilmestyvän. Nuoruuden kipuilu oli kuvattu aidosti. Rainbow Rowelin Park ja Elaenor tuli usein mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Ulla! Minäkin odotin tämän julkaisua - tämä oli Innon katalogissa jo aiemmin, mutta jostain syystä julkaistiin vasta viime syksynä.

      Poista