maanantai 2. tammikuuta 2017

Miika Nousiainen: Juurihoito




Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
332 s.
(Joululahjakirja)

Pekka on eronnut ja tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Miten tässä näin kävi, vaikka hän yritti kaikkensa? Ukko Nooa meni saunaan ja laittoi laukun naulaan. Ja oli sillä perusteella kunnon mies. Mä olin paska mies vaikka laukun laittamisen lisäksi tein kaks tuntia päivässä luomuruokaa koko perheelle.

Kysymys oman avioliiton kariutumisesta johdattaa Pekan etsimään isäänsä, joka äidin sanojen mukaan lähti ostamaan saunalimsaa pojan ollessa kolmivuotias eikä siltä reissulta palannut. Ensin Pekka löytää hammaslääkärin, Eskon, jolla on sama sukunimi ja joka tunnistaa Pekan veljekseen jo hampaista, vaikka sen myöntäminen vaikeaa onkin. Jälleennäkemiset kadonneiden sukulaisten kanssa eivät ole ihan niin kuin tv-sarjoissa, mutta se on saatettava loppuun, minkä on kerran aloittanut - oli kyse sitten juurihoidosta tai omien juurien selvittämisestä.

Puoliväliin asti ajattelin lukevani hauskaa kirjaa. Sitten rupesin miettimään, että itse asiassa näille henkilöille tässä suvussa on tapahtunut todella synkkiä asioita. Niitä kuitenkin käsitellään siten, ettei lukijan tarvitse rypeä menneissä kurjuuksissa. Sisarukset ovat sisaruksia, vaikka löytäisivät toisensa vasta aikuisiällä. Dialogi on soljuvaa. Sehän nyt vielä puuttuis jos ihmiset alkais murheitaan jakamaan. Parempi että asiat on päin persettä yhdellä eikä koko porukalla.

Kirja sai pohtimaan rakkautta, joka ilmenee niin monin tavoin ja joista kaikista on usein niin vaikea puhua: sisarusrakkaus, vanhemman rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus vanhempaan. Moneen ihmissuhteeseen kietoutuvat myös häpeä ja anteeksianto. Taustalla vaikuttaa sattuma: se, millaiseen aikaan ja paikkaan ja millaisille vanhemmille sattuu syntymään, määrää lopulta aika paljon, muttei suinkaan kaikkea.

Lukutoukan kulttuuriblogin Kristalle tästä on tullut suosikki Nousiaisen kirjoista. Itse pidin aikanaan Vadelmavenepakolaisesta, vaikka sen huumori ja tapahtumat menivät osin jo yli ymmärrykseni. Maaninkavaara ei jättänyt kovin vahvaa muistijälkeä, mutta äärimmäisyyksiin taidettiin mennä siinäkin. Itsekin siis ehkä nostaisin Juurihoidon ykkössijalle lukemistani Nousiaisen kirjoista. Metsäjätti on vielä lukematta.

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja on nostanut esiin asian, jota itsekin lukiessa mietin: kirjassa on paljon huomioita ja mielipiteitä ihmistyypeistä, ajan ilmiöistä ja arjen elämisestä, ja vaikka ne esitetään kirjan henkilöiden ajatuksina, täytyy ehkä jossain määrin olla samanlainen maailmankatsomus kuin kirjoittajalla, jotta näistä pohdinnoista ei ärsyynny. Kirjassa käydään niin Thaimaassa kuin Australiassakin ja nostetaan esille turismin epäkohtia ja vaikkapa aboriginaalien kohtelua. Varsin sujuvasti Nousiainen saa nämä asiat toki yhdistettyä kirjan henkilöiden kohtaloihin.

Juurihoidon ovat lukeneet myös esimerkiksi Varpu Kirsin book clubissa, Marile 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogissa sekä Pienen kirjaston Katri.

Olisi jännä nähdä, miten tämä kirja on toteutettu teatteriesityksenä - harmi, että siltä viikonlopulta, kun olen nyt keväällä menossa Helsinkiin, kansallisteatterin näytökset on loppuunmyyty. En tiedä, onko toivoa, että näytelmä jatkaisi ohjelmistossa vielä syksyllä.

Asetin muuten Goodreadsiin tavoitteekseni lukea tänä vuonna 60 kirjaa. Viime vuonna bloggasin 53 kirjasta, mutta luin muutaman enemmän, joten 60 on sopivan realistinen mutta ei stressaava tavoite. 

5 kommenttia:

  1. Minäkin pidin Vadelmavenepakolaisesta ja siksi olenkin varannut Juurihoidon kirjastosta, mutta vielä sitä odottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hämäsi Vadelmavenepakolaisessa se, että moni oli hehkuttanut sitä hauskaksi, mutta mitä pidemmälle tapahtumat etenivät, sitä kauempana siitä kyllä oli hauskuus. Tässä kirjassa oli toisaalta vähän sama, mutta asennoiduin kirjaan eri tavoin, kun nyt tunnen Nousiaisen tyylin paremmin. Yleisote säilyi ehkä muutenkin kevyempänä kuin Vadelmavenepakolaisessa.

      Poista
  2. Aika usein loppuunmyytyihinkin näytäntöihin saa lippuja saman päivän aikana. Aina tulee yllättäviä esteitä tms. ja ihmiset vapauttavat lippujaan. Kannattaa soittaa lippumyymälään vaikka heti ja ilmoittautua jonoon: p. 010 7331 331, ma—la 9.00–19.00.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipunmyynnistänne muuten vastattiin, että mitään jonotussysteemiä siellä ei ole, mutta peruutuslippuja voi kytätä netissä ja soittamalla.

      Poista