lauantai 21. tammikuuta 2017

Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Jos en enää ajattele, minua ei enää ole.



Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät 
Alkuteos Réparer les vivants (2014)
Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen
Kansi: Anna Makkonen
Siltala, 2016
255 s.
(Kirjastolaina)

19-vuotias Simon Limbres loukkaantuu vakavasti onnettomuudessa Pohjois-Ranskassa varhain aamulla. Kun hänet tuodaan sairaalaan, hän on lääkäreiden näkökulmasta jo kuollut: merkkejä aivotoiminnasta ei ole. Tästä alkaa hengästyttävä tapahtumaketju, joka koskettaa monia henkilöitä seuraavan vuorokauden aikana. Yhtäällä on omaisten suru ja vaikeus käsittää sitä, että ulkoisesti hyväkuntoisen näköinen poika onkin kliinisesti kuollut. Samaan aikaan käynnistyy lääkäreiden selvitystyö elinsiirroista: nuoren miehen kuolema voisi pelastaa monta elämää.

Kun sanon hengästyttävä, tarkoitan sitä konkreettisesti: kirjan virkkeet ovat ajoittain sivun mittaisia, ja niitä lukiessa liki unohtaa hengittää. Suomentamisessa on ollut varmasti haastetta. Pitkät virkkeet kuitenkin sopivat kuvaamaan hektistä tapahtumaketjua ja vaikkapa surevan vanhemman päässä pyörivää ajatusketjua. En siis kuitenkaan kokenut lukukokemusta raskaaksi. Jäin pohtimaan kuoleman määrittelyä: vasta niinkin hiljattain kuin vuonna 1959 aivotoiminnan lakkaaminen on tullut keskeisemmäksi tekijäksi kuoleman määrittelyssä kuin sydämen lyöminen. Tämä tekee elinsiirrot mahdolliseksi. Pohdin myös eettisiä kysymyksiä, joita sairaalan työntekijät kohtaavat: omaiset ovat juuri kuulleet musertavan uutisen, ja silti heiltä pitäisi saman tien saada suostumus elinluovutukseen.

Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on de Kerangalin yhdeksäs romaani, jolle on myönnetty Ranskassa kymmenen kirjallisuuspalkintoa. Kirjailijan muuta tuotantoa ei ilmeisesti ainakaan toistaiseksi ole suomennettu - sitä odotellessa.

Muissa blogeissa esim.: LukuneuvojaReader, why did I marry him?Ullan luetut kirjatLukuisaMummo matkalla.

8 kommenttia:

  1. Kirjailija ei tosiaankaan pisteistä perusta eikä niihin panosta. Tehokasta ja hötkyilemätöntä kerrontaa, joka kerralla sijoittaa ja palauttaa asiat - ne elämää suuremmat - oikeisiin mittasuhteisiin... Harvoin on kirja mennyt näin suoraan ihon alle kuin tämä ja mielenkiinnolla odotan tulevia suomennoksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kirja. Tästä oli jotenkin hankala blogata, koska kirjassa on tuon elinsiirtoasian ja pakahduttavan surun kuvauksen lisäksi paljon muutakin, rönsyjä, joilla on kuitenkin paikkansa tarinassa.

      Poista
  2. Ei ole ollut tosiaan helppo suomennettava! Enkä minäkään kokenut raskaaksi, aiheesta huolimatta. Hyvin erikoinen ja hieno kirja, tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen kyllä tosiaankin suomentajien työtä tässä. Olisi muuten jännä tietää, miten on päädytty kahteen suomentajaan.

      Poista
  3. Ostin tämän syksyllä ihan omaksi, mutten ole vielä ehtinyt lukemaan. Olen vähän säästellyt kirjaa, sellaiseen hetkeen että ehdin kunnolla siihen keskittyä. Juttusi perusteella lienee viisas ratkaisu, pitkissä lauseissa pysyy paremmin mukana kun ei mieti samalla muuta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä imaisi mukaansa, ei voinut miettiä muuta. Eikä voinut lukea kovin väsyneenä.

      Poista
  4. Arkailin ja emmin tämän de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät lukemista, mutta loppujen lopuksi tässä oli monta tarinaa ja kiinnyin kirjaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli ehdottomasti hyvä ratkaisu, että elinsiirtotarinan lisäksi valotettiin myös henkilöiden taustoja.

      Poista