tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa -projekti alkaa!



Ylen suuri satsaus Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen on laaja Kirjojen Suomi -kokonaisuus, johon kuuluu 101 kirjan esitteleminen: kirja jokaiselta vuodelta itsenäisyyden ajalta, ja loppuvuodesta mukaan saadaan myös vuoden 2017 kirja. Suuri osa kirjoista on myös luettavissa verkossa.

Yle kertoo hankkeesta näin:

Millainen Suomi välittyy kaunokirjallisuudestamme sadan vuoden ajalta? Kirjojen Suomi tutkii, mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa.

Kirjojen Suomen sisarussarjoissa Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa käsitellään satayksi kirjaa – kirja jokaiselta vuodelta. Kirjat ovat Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin valitsemia. Valinnat eivät noudata kirjallisuushistorian kaanonia vaan joukossa on paljon yllätyksiä. Kaikki kirjat kertovat jotakin kiinnostavaa Suomesta itsenäisyyden aikana.

101 kirjan lista ja paljon muuta tietoa löytyy Ylen sivulta: 101 kirjaa. Facebookissa hanketta voi seurata sivulla Yle Kirjojen Suomi. Kaikissa some-kanavissa tunniste on #kirjojensuomi.

Kirjalistaa käsitellään koko vuoden 2017 ajan kahdesti viikossa Aamu-tv:n 101 kirjassa sekä Yle Radio 1:n Sadan vuoden kirjat -sarjassa. Ja tässä tulee se minua ja muita kirjabloggareita koskeva osuus: minä ja 80 muuta bloggaria olemme lupautuneet esittelemään kirjat blogeissamme vuoden mittaan. Bloggaukset ilmestyvät samaan tahtiin tv- ja radio-ohjelmien kanssa, eli kahdesti viikossa, vuoden 2016 kirjasta aloittaen. Listalta puuttuu vielä vuoden 2017 kirja, jonka valintaan saavat syksyllä osallistua Ylen mukaan kaikki.

Ennakko-odotuksia omista esiteltävistä kirjoistani

Itselleni osui sadan kirjan listalta esiteltäväksi ensinnäkin vuoden 1983 kirja, palkitun Joni Skiftesvikin novellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Bloggaan siitä toukokuun alussa. Olen lukenut kirjan joskus aiemminkin ainakin suurimmilta osin, ja sen niminovellia ja novelliin pohjaavaa lyhytelokuvaa olen käyttänyt opetuksessakin. Olen ilahtunut siitä, että Skiftesvik on listalla mukana, koska aikomukseni on ollutkin lukea enemmän hänen kirjojaan (ks. postaukseni hänen uusimmasta romaanistaan). Skiftesvikin tekstit sijoittuvat usein hänen kotiseudulleen, eli Oulun seudulle, josta itsekin olen kotoisin. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -kokoelman novellit kuvaavat muutakin kuin 1980-luvun Suomea, mutta pyrin tässä projektissa lukemaan sitä nimenomaan tuon ajan Suomen kuvana. Kokoelmassa on esimerkiksi kaksi niistä novelleista, joihin perustuu elokuva Katsastus (1988), ja luulen, että sitäkin tulee postauksessa sivuttua. Tiedän ihmisiä, jotka osaavat elokuvan repliikit ulkoa vaikka unissaan. Pikkuvikoja, heleppo korjata.

Koska hankkeessa mukana ei ole ihan sataa bloggaria, muutamalle halukkaalle riitti esiteltäväksi myös toinen kirja. Itse sain kirjan, josta en ollut aiemmin kuullutkaan: Kaarlo Hännisen (1876 - 1939) teoksen Kiveliön karkurit - saksalaisten sotavankien seikkailuja Lapin ja Pohjois-Suomen erämaissa, joka on ilmestynyt vuonna 1923. Onneksi tämän kirjan esittelyvuoro koittaa vasta marraskuussa, koska kirjaan perehtyminen vaatii minulta hiukan taustatyötä. Mielenkiintoista, että vaikka kirjat siis arvottiin bloggarien kesken, sain näköjään toisenkin nimenomaan pohjoisesta kotoisin olevan kirjailijan: Hänninen on syntynyt ja kasvanut Kuusamossa ja toiminut opettajana Kemissä. Sittemmin hänestä tuli kansanedustaja, joka näyttää Wikipedian mukaan ajaneen nimenomaan Kuusamon asioita, ja useat hänen kirjansakin sijoittuvat Kuusamoon. Tämän kirjan kohdalla tulee tarpeeseen se, että kirja on luettavissa Kansalliskirjaston sivulla (vaatii joko Yle-tunnuksen tai kirjastotunnukset), koska ainakin Oulun kirjastoissa kirjaa on vain ei-lainattavana arkistokappaleena. Luulen, että haluan silti käydä lehteilemässä ihan paperikirjaakin - eri tavalla siitä aistii ajan tunnelman.

Ajatuksia listasta kokonaisuutena

Sadan kirjan valikoiminen ei taatusti ole ollut helppo tehtävä. Lista varmaan herättää monenlaisia mielipiteitä, mutta omasta mielestäni kattaus on ilahduttavan monipuolinen. Mukana on joitakin melko itsestäänselviä kansalliskirjallisuutemme kivijalkoja (Sinuhe, Tuntematon sotilas), mutta ilahduttavasti myös ehkä jo vähän unohduksiinkin painuneita kirjoja. Mukaan on valikoitu myös runoja ja näytelmiä sekä jonkin verran lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mikä on hienoa sekin. Itse laskesḱelin, että olen tainnut lukea listan kirjoista vain kuusitoista. Mukana on toki paljon kirjoja, joihin olen tutustunut jollain tavoin kirjallisuuden opinnoissa tai opetuksen yhteydessä. Listalla on myös paljon sellaisia kirjoja, jotka olen halunnut lukea. Ajattelinkin, että sen lisäksi, että bloggaan yllämainituista kahdesta kirjasta, lukisin jokaiselta muulta vuosikymmeneltä ainakin yhden teoksen - luultavasti ihan omaan tahtiini, jos en hankkeen esittelyvauhdissa pysy.

Hieno lukumatka eri vuosikymmenten Suomeen on siis tulossa! Miten aiot olla mukana?


8 kommenttia:

  1. Minä säikähdin, että listalla on vain mieskirjailijoita 64/100, onhan se hyvä, että 1/3 on naiskirjailijoita, grrrr!
    Ja jälleen kerran saamelaiset on unohdettu Suomesta pois, grrrr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieskirjailijoita lienee ajan saatossa ollut enemmän kuin naiskirjailijoita..? Nykypäivänä tilanne toki on toinen.

      Tuosta olen samaa mieltä, että jonkun saamelaiskirjailijan olisi voinut listalle nostaa.

      Poista
  2. Oi, minulla on jotenkin läikähteleviä muistoja tuon Skiftesvikin kokoelman niminovellista. Vaikka olen lukenut pienestä asti, novellien tulkinnan avaimet olivat vielä lukiolaisminältäni hukassa. Äidinkieli oli hyvin tärkeä oppiaine ja hikoilin ihan tosissani yrittäessäni väkertää novellianalyysia, joka oli kyllä myöhemmän ymmärrykseni valossa aivan järkyttävän tyylitöntä, pakonomaista ja kaavamaista novellikäsitteiden luettelointia ilman tulkinnan häivää Tai siltä se ainakin tuntui. :O Muistan hyvin sen iltapäivän, kun puursin lempiluokkani ikkunapulpetissa ja yritin saada novellista jotain tolkkua. Sitten havahduin siihen, että pihasta lähti linja-auto, jolla minun olisi pitänyt kulkea 20 kilometrin koulumatkani ja tunsin itseni todella avuttomaksi. Vaikka kokemus ei ollut mukava, on silti hienoa muistaa vanha arkinen tilanne niin elävästi. Myöhemmin kyllä sitten intouduin novellien tulkinnasta aivan uudella tavalla, että Puhalluskukkapoikakaan ei tunnu enää niin luotaantyöntävältä.

    Mukavia hetkiä sinulle onnettaren arpomien teosten parissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen samaa novellia siis nimenomaan lukiolaisten kanssa analysoinut :) Kiitos muiston jakamisesta! Mitenhän lienet päässyt kotiin tuona päivänä..?

      Poista
    2. Toivottavasti sinun lukiolaiset ovat saaneet novellista ennemminkin ahaa- kuin ahdistuselämyksiä :) Kotiinmenoon asti muistoni ei yllä, mutta luulen että olen päässyt myöhemmällä linja-autolla ellei muuta kyytiä ole järjestynyt.

      Poista
    3. Jossain oppikirjassa tuo novelli oli esimerkkinä kerronnan ajasta, ja siinä yhteydessä opiskelijat ainakin ymmärsivät novellin aikasuhteet: takaumat ja nykyhetken. Voi toki olla, että aika on kullannut muistot ymmärryksen määrästä :)

      Poista
    4. Kuulostaa hyvältä. Ja kyllä minäkin nykyään uskon, että tämä on oikein oiva novelli opetukseen :) Voisin ottaa omaankin käyttöön. Olen myös elävä esimerkki opiskelijoilleni siitä, että tulkitsemista oppii ja ymmärrys lisääntyy, kunhan lukee. Kerron heille yleensä tästä tuskaisesta kokemuksestani :D

      Poista
    5. Itse puolestani kerron varoittavana esimerkkinä, että tein elämäni ensimmäisen runoanalyysin ylioppilaskokeessa :) Novellianalyyseja tykkäsin tehdä, kunhan novelli ei ollut liian haastava.

      Poista