maanantai 30. tammikuuta 2017

Chigozie Obioma: Kalamiehet

Nyttemmin tiedän, että se mihin ihminen uskoo muuttuu usein pysyväksi, ja sitä mikä on pysyvää ei voi hävittää.



Chigozie Obioma: Kalamiehet
Alkuteos The Fishermen, 2015
Suom. Heli Naski
Atena, 2016
336 s.
(kirjastolaina)

Kiinnostuin nigerialaislähtöisen Chigozie Obioman teoksesta Kalamiehet ennen muuta muitten bloggareiden tekstien perusteella. Kirja ei kuitenkaan heti napannut minua otteeseensa, ja olin jo luovuttamassa sen suhteen, mutta halusin kuitenkin selvittää, mistä niin moni on tässä kirjassa vaikuttunut. (Esimerkiksi Blogistanian Globalia -äänestyksessä Kalamiehet sai neljänneksi eniten pisteitä.)

Kirjassa kerrotaan ennen muuta veljestarina: neljän pojan, Ikennan, Bojan, Obemben ja Benin, tarina. Poikien isä lähtee töihin toiseen kaupunkiin ja vannottaa poikia tottelemaan äitiään, jolla on täysi työ pienempien sisarusten kaitsemisessa ja torikauppiaan tehtävässä. Toisaalta pojat ovat kuin keitä tahansa 1990-luvun lapsia, joiden elämään kuuluu koulua, Rambo-leikkejä ja jalkapalloa, mutta kuitenkin he elävät maassa, jossa on monenlaisia levottomuuksia. Pojat ovat kristitystä perheestä, mutta myös taikauskolla, kuten hengillä ja ennustuksiin luottamisella, on kylän ihmisten elämässä suuri osa.

Niinpä kun paikallinen kylähullu ennustaa, että yksi veljeksistä tulisi tappamaan toisen, se suistaa ensin vanhimman veljen, Ikennan, raiteiltaan. Hän ei tahdo enää olla missään tekemisissä nuorempien sisarustensa kanssa ja tuhoaa heille tärkeitä yhteisiä tavaroita. Tästä käynnistyy kierre, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Kirja käsittelee vahvoja teemoja: vihaa, pelkoa ja kostoa, perheyhteisöä.

Viha on iilimato: otus, joka tarrautuu ihmisen ihoon, joka ottaa hänestä ravintonsa ja valuttaa hänestä mahlat. Se muuttaa ihmisen eikä lähde ennen kuin on imenyt hänestä rauhan viimeistä pisaraa myöten.

Kirjan voi lukea tietämättä mitään Nigeriasta, mutta lienee hyvän kaunokirjallisen teoksen merkki, että se saa myös kiinnostumaan ja etsimään lisää tietoa kuvaamastaan aiheesta. Tähän ovat avuksi kirjailijan jälkisanat, joissa hän kertoo, millä tavoin veljesten tarina rinnastuu Nigerian poliittisiin ongelmiin.

Teoksen lopussa on onneksi toiveikas sävy, eli lukijan ei tarvitse jäädä lohduttomaksi. Kirja ei kuitenkaan päästä helpolla, vaan jättää paljon pohdittavaa.

Kirjasta on siis blogattu paljon, joten linkkaan vain Maijan suosituksen, josta kirjan alun perin poimin muistiin, sekä Kirjakaapin kummituksen Jonnan bloggauksen, johon on koottu lista linkkejä muihin blogeihin.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2016 - omat ääneni



Tänään on se päivä, kun kirjabloggarit valitsevat omasta mielestään parhaat vuonna 2016 julkaistut kirjat, neljässä eri kategoriassa. Itse osallistun äänestykseen nyt toista kertaa, ja äänestän tietokirjoja, kotimaisia kirjoja ja käännöskirjoja. Lastenkirjoja en ole blogissa juuri esitellyt, joten jätän Kuopus-kategoriassa äänestämisen muille.

Toisaalta pohdituttaa, etten suinkaan ole lukenut kaikkia viime vuonna julkaistuja kiinnostavia kirjoja. Olen kuitenkin lukenut monen monta toinen toistaan hienompaa kirjaa, jotka ovat vieneet minut mukanaan: saaneet ajattelemaan, viihdyttäneet, herättäneet tunteita, tehneet minusta ehkä taas hippusen erilaisen ihmisen. Tuntuu mukavalta ajatukselta vielä nostaa esille joitakin niistä. Nämä ovat siis täysin subjektiivisesti parhaat kirjat, joita minä satuin lukemaan vuonna 2016 julkaistujen teosten joukosta.
Blogistanian Tieto 2016 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2016 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2016 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Tämän palkinnon pisteet koostaa Kirjakaapin kummitus -blogi.

Omat ääneni menevät Tieto-kategoriassa seuraaville kirjoille:

3 pistettä: Yuval Noah Harari - Sapiens. Ihmisen lyhyt historia
2 pistettä: Elina Järvi, Tiina Hotti & Olga Poppius - Error. Mielen häiriöitä
1 piste: Pauliina Vanhatalo - Keskivaikea vuosi
Blogistanian Globalia 2016 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2016 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Tätä palkintoa emännöi tänä vuonna Yöpöydän kirjat -blogi.

Omat ääneni menevät Globalia-kategoriassa seuraaville kirjoille:
3 pistettä:  Elena Ferrante - Loistava ystäväni
2 pistettä: Sara Stridsberg - Niin raskas on rakkaus
1 piste: Maylis de Kerangal - Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Blogistanian Finlandia 2016 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2016 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novelli- ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Tämän palkinnon emäntäblogina on tänä vuonna Lukutoukan kulttuuriblogi.

Itse annan Finlandia-kategoriassa ääneni seuraaville kirjoille:

3 pistettä: Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet
2 pistettä: Ina Westman - Syliin
1 piste: Juha Itkonen - Palatkaa perhoset

Huh, että tuo Finlandia-kategoria oli vaikea! Päädyin lopulta kolmeen hyvin erilaiseen kirjaan, ja listan ulkopuolelle jäi todella monta hienoa teosta.

Viime vuonna oli todella kiinnostavaa kiertää muiden blogeissa kurkkimassa äänestyslistoja, jotka siis linkitetään noihin emäntäblogeihin. Sain valtavasti hyviä lukuvinkkejä. Näin käy varmasti tänäkin vuonna. Kiitos siis emäntäblogeille, palkintojärjestelyissä muuten mukana oleville ja kaikille bloggaritovereille! 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Jos en enää ajattele, minua ei enää ole.



Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät 
Alkuteos Réparer les vivants (2014)
Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen
Kansi: Anna Makkonen
Siltala, 2016
255 s.
(Kirjastolaina)

19-vuotias Simon Limbres loukkaantuu vakavasti onnettomuudessa Pohjois-Ranskassa varhain aamulla. Kun hänet tuodaan sairaalaan, hän on lääkäreiden näkökulmasta jo kuollut: merkkejä aivotoiminnasta ei ole. Tästä alkaa hengästyttävä tapahtumaketju, joka koskettaa monia henkilöitä seuraavan vuorokauden aikana. Yhtäällä on omaisten suru ja vaikeus käsittää sitä, että ulkoisesti hyväkuntoisen näköinen poika onkin kliinisesti kuollut. Samaan aikaan käynnistyy lääkäreiden selvitystyö elinsiirroista: nuoren miehen kuolema voisi pelastaa monta elämää.

Kun sanon hengästyttävä, tarkoitan sitä konkreettisesti: kirjan virkkeet ovat ajoittain sivun mittaisia, ja niitä lukiessa liki unohtaa hengittää. Suomentamisessa on ollut varmasti haastetta. Pitkät virkkeet kuitenkin sopivat kuvaamaan hektistä tapahtumaketjua ja vaikkapa surevan vanhemman päässä pyörivää ajatusketjua. En siis kuitenkaan kokenut lukukokemusta raskaaksi. Jäin pohtimaan kuoleman määrittelyä: vasta niinkin hiljattain kuin vuonna 1959 aivotoiminnan lakkaaminen on tullut keskeisemmäksi tekijäksi kuoleman määrittelyssä kuin sydämen lyöminen. Tämä tekee elinsiirrot mahdolliseksi. Pohdin myös eettisiä kysymyksiä, joita sairaalan työntekijät kohtaavat: omaiset ovat juuri kuulleet musertavan uutisen, ja silti heiltä pitäisi saman tien saada suostumus elinluovutukseen.

Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on de Kerangalin yhdeksäs romaani, jolle on myönnetty Ranskassa kymmenen kirjallisuuspalkintoa. Kirjailijan muuta tuotantoa ei ilmeisesti ainakaan toistaiseksi ole suomennettu - sitä odotellessa.

Muissa blogeissa esim.: LukuneuvojaReader, why did I marry him?Ullan luetut kirjatLukuisaMummo matkalla.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa -projekti alkaa!



Ylen suuri satsaus Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen on laaja Kirjojen Suomi -kokonaisuus, johon kuuluu 101 kirjan esitteleminen: kirja jokaiselta vuodelta itsenäisyyden ajalta, ja loppuvuodesta mukaan saadaan myös vuoden 2017 kirja. Suuri osa kirjoista on myös luettavissa verkossa.

Yle kertoo hankkeesta näin:

Millainen Suomi välittyy kaunokirjallisuudestamme sadan vuoden ajalta? Kirjojen Suomi tutkii, mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa.

Kirjojen Suomen sisarussarjoissa Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa käsitellään satayksi kirjaa – kirja jokaiselta vuodelta. Kirjat ovat Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin valitsemia. Valinnat eivät noudata kirjallisuushistorian kaanonia vaan joukossa on paljon yllätyksiä. Kaikki kirjat kertovat jotakin kiinnostavaa Suomesta itsenäisyyden aikana.

101 kirjan lista ja paljon muuta tietoa löytyy Ylen sivulta: 101 kirjaa. Facebookissa hanketta voi seurata sivulla Yle Kirjojen Suomi. Kaikissa some-kanavissa tunniste on #kirjojensuomi.

Kirjalistaa käsitellään koko vuoden 2017 ajan kahdesti viikossa Aamu-tv:n 101 kirjassa sekä Yle Radio 1:n Sadan vuoden kirjat -sarjassa. Ja tässä tulee se minua ja muita kirjabloggareita koskeva osuus: minä ja 80 muuta bloggaria olemme lupautuneet esittelemään kirjat blogeissamme vuoden mittaan. Bloggaukset ilmestyvät samaan tahtiin tv- ja radio-ohjelmien kanssa, eli kahdesti viikossa, vuoden 2016 kirjasta aloittaen. Listalta puuttuu vielä vuoden 2017 kirja, jonka valintaan saavat syksyllä osallistua Ylen mukaan kaikki.

Ennakko-odotuksia omista esiteltävistä kirjoistani

Itselleni osui sadan kirjan listalta esiteltäväksi ensinnäkin vuoden 1983 kirja, palkitun Joni Skiftesvikin novellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Bloggaan siitä toukokuun alussa. Olen lukenut kirjan joskus aiemminkin ainakin suurimmilta osin, ja sen niminovellia ja novelliin pohjaavaa lyhytelokuvaa olen käyttänyt opetuksessakin. Olen ilahtunut siitä, että Skiftesvik on listalla mukana, koska aikomukseni on ollutkin lukea enemmän hänen kirjojaan (ks. postaukseni hänen uusimmasta romaanistaan). Skiftesvikin tekstit sijoittuvat usein hänen kotiseudulleen, eli Oulun seudulle, josta itsekin olen kotoisin. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -kokoelman novellit kuvaavat muutakin kuin 1980-luvun Suomea, mutta pyrin tässä projektissa lukemaan sitä nimenomaan tuon ajan Suomen kuvana. Kokoelmassa on esimerkiksi kaksi niistä novelleista, joihin perustuu elokuva Katsastus (1988), ja luulen, että sitäkin tulee postauksessa sivuttua. Tiedän ihmisiä, jotka osaavat elokuvan repliikit ulkoa vaikka unissaan. Pikkuvikoja, heleppo korjata.

Koska hankkeessa mukana ei ole ihan sataa bloggaria, muutamalle halukkaalle riitti esiteltäväksi myös toinen kirja. Itse sain kirjan, josta en ollut aiemmin kuullutkaan: Kaarlo Hännisen (1876 - 1939) teoksen Kiveliön karkurit - saksalaisten sotavankien seikkailuja Lapin ja Pohjois-Suomen erämaissa, joka on ilmestynyt vuonna 1923. Onneksi tämän kirjan esittelyvuoro koittaa vasta marraskuussa, koska kirjaan perehtyminen vaatii minulta hiukan taustatyötä. Mielenkiintoista, että vaikka kirjat siis arvottiin bloggarien kesken, sain näköjään toisenkin nimenomaan pohjoisesta kotoisin olevan kirjailijan: Hänninen on syntynyt ja kasvanut Kuusamossa ja toiminut opettajana Kemissä. Sittemmin hänestä tuli kansanedustaja, joka näyttää Wikipedian mukaan ajaneen nimenomaan Kuusamon asioita, ja useat hänen kirjansakin sijoittuvat Kuusamoon. Tämän kirjan kohdalla tulee tarpeeseen se, että kirja on luettavissa Kansalliskirjaston sivulla (vaatii joko Yle-tunnuksen tai kirjastotunnukset), koska ainakin Oulun kirjastoissa kirjaa on vain ei-lainattavana arkistokappaleena. Luulen, että haluan silti käydä lehteilemässä ihan paperikirjaakin - eri tavalla siitä aistii ajan tunnelman.

Ajatuksia listasta kokonaisuutena

Sadan kirjan valikoiminen ei taatusti ole ollut helppo tehtävä. Lista varmaan herättää monenlaisia mielipiteitä, mutta omasta mielestäni kattaus on ilahduttavan monipuolinen. Mukana on joitakin melko itsestäänselviä kansalliskirjallisuutemme kivijalkoja (Sinuhe, Tuntematon sotilas), mutta ilahduttavasti myös ehkä jo vähän unohduksiinkin painuneita kirjoja. Mukaan on valikoitu myös runoja ja näytelmiä sekä jonkin verran lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mikä on hienoa sekin. Itse laskesḱelin, että olen tainnut lukea listan kirjoista vain kuusitoista. Mukana on toki paljon kirjoja, joihin olen tutustunut jollain tavoin kirjallisuuden opinnoissa tai opetuksen yhteydessä. Listalla on myös paljon sellaisia kirjoja, jotka olen halunnut lukea. Ajattelinkin, että sen lisäksi, että bloggaan yllämainituista kahdesta kirjasta, lukisin jokaiselta muulta vuosikymmeneltä ainakin yhden teoksen - luultavasti ihan omaan tahtiini, jos en hankkeen esittelyvauhdissa pysy.

Hieno lukumatka eri vuosikymmenten Suomeen on siis tulossa! Miten aiot olla mukana?


maanantai 2. tammikuuta 2017

Miika Nousiainen: Juurihoito




Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
332 s.
(Joululahjakirja)

Pekka on eronnut ja tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Miten tässä näin kävi, vaikka hän yritti kaikkensa? Ukko Nooa meni saunaan ja laittoi laukun naulaan. Ja oli sillä perusteella kunnon mies. Mä olin paska mies vaikka laukun laittamisen lisäksi tein kaks tuntia päivässä luomuruokaa koko perheelle.

Kysymys oman avioliiton kariutumisesta johdattaa Pekan etsimään isäänsä, joka äidin sanojen mukaan lähti ostamaan saunalimsaa pojan ollessa kolmivuotias eikä siltä reissulta palannut. Ensin Pekka löytää hammaslääkärin, Eskon, jolla on sama sukunimi ja joka tunnistaa Pekan veljekseen jo hampaista, vaikka sen myöntäminen vaikeaa onkin. Jälleennäkemiset kadonneiden sukulaisten kanssa eivät ole ihan niin kuin tv-sarjoissa, mutta se on saatettava loppuun, minkä on kerran aloittanut - oli kyse sitten juurihoidosta tai omien juurien selvittämisestä.

Puoliväliin asti ajattelin lukevani hauskaa kirjaa. Sitten rupesin miettimään, että itse asiassa näille henkilöille tässä suvussa on tapahtunut todella synkkiä asioita. Niitä kuitenkin käsitellään siten, ettei lukijan tarvitse rypeä menneissä kurjuuksissa. Sisarukset ovat sisaruksia, vaikka löytäisivät toisensa vasta aikuisiällä. Dialogi on soljuvaa. Sehän nyt vielä puuttuis jos ihmiset alkais murheitaan jakamaan. Parempi että asiat on päin persettä yhdellä eikä koko porukalla.

Kirja sai pohtimaan rakkautta, joka ilmenee niin monin tavoin ja joista kaikista on usein niin vaikea puhua: sisarusrakkaus, vanhemman rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus vanhempaan. Moneen ihmissuhteeseen kietoutuvat myös häpeä ja anteeksianto. Taustalla vaikuttaa sattuma: se, millaiseen aikaan ja paikkaan ja millaisille vanhemmille sattuu syntymään, määrää lopulta aika paljon, muttei suinkaan kaikkea.

Lukutoukan kulttuuriblogin Kristalle tästä on tullut suosikki Nousiaisen kirjoista. Itse pidin aikanaan Vadelmavenepakolaisesta, vaikka sen huumori ja tapahtumat menivät osin jo yli ymmärrykseni. Maaninkavaara ei jättänyt kovin vahvaa muistijälkeä, mutta äärimmäisyyksiin taidettiin mennä siinäkin. Itsekin siis ehkä nostaisin Juurihoidon ykkössijalle lukemistani Nousiaisen kirjoista. Metsäjätti on vielä lukematta.

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja on nostanut esiin asian, jota itsekin lukiessa mietin: kirjassa on paljon huomioita ja mielipiteitä ihmistyypeistä, ajan ilmiöistä ja arjen elämisestä, ja vaikka ne esitetään kirjan henkilöiden ajatuksina, täytyy ehkä jossain määrin olla samanlainen maailmankatsomus kuin kirjoittajalla, jotta näistä pohdinnoista ei ärsyynny. Kirjassa käydään niin Thaimaassa kuin Australiassakin ja nostetaan esille turismin epäkohtia ja vaikkapa aboriginaalien kohtelua. Varsin sujuvasti Nousiainen saa nämä asiat toki yhdistettyä kirjan henkilöiden kohtaloihin.

Juurihoidon ovat lukeneet myös esimerkiksi Varpu Kirsin book clubissa, Marile 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogissa sekä Pienen kirjaston Katri.

Olisi jännä nähdä, miten tämä kirja on toteutettu teatteriesityksenä - harmi, että siltä viikonlopulta, kun olen nyt keväällä menossa Helsinkiin, kansallisteatterin näytökset on loppuunmyyty. En tiedä, onko toivoa, että näytelmä jatkaisi ohjelmistossa vielä syksyllä.

Asetin muuten Goodreadsiin tavoitteekseni lukea tänä vuonna 60 kirjaa. Viime vuonna bloggasin 53 kirjasta, mutta luin muutaman enemmän, joten 60 on sopivan realistinen mutta ei stressaava tavoite. 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Loppuvuoden 2016 käsitöitä

Vuonna 2016 blogistani tuli selkeästi entistä enemmän kirja- kuin käsityöblogi.

Halusin silti lyhyesti kuvata loppuvuoden 2016 käsityöt, vaikkapa vain muistutukseksi itselleni. Vaikka syksy on ollut varsin kiireinen, yllättävän paljon olen kuitenkin ehtinyt tekemään.

Sukkia kummipojille

Minun ja mieheni kummipojat saivat ihan perussukat, lankoina Nordia Ville ja Gjestal Janne. Molempien sukkaparien koko on n. 35-36.

Kettukarkkisukat



Kummipoikien äiti puolestaan sai kettukarkkisukat. Lankana Gjestal Janne. Kettukarkkikuvion piirtelin itse netistä löytyneitten mallien pohjalta. Jälkiviisaana sanoisin, että ainakin varressa olisi kannattanut tehdä ketun kuonon pää silmuikoita jäljitellen, kuten silmätkin on tehty, sillä vaikka lisäsin kuonon ympärille muutaman punaisen silmukan, oli punaisen langan kuljettelu keltaisen takana haastavaa.

Kännykkäpussukka


Lankakorin pohjalta löytyi jämäkerä sammalenvihreää Novitan Otava-nimistä lankaa, joka riitti juuri ja juuri kuvassa olevan kännykkäpussukan virkkaamiseen. Pussukkaan ei ole sen kummempaa ohjetta. Ajatus olisi, että se pitäisi puhelimen vähän edes suojassa kylmältä, koska akku hyytyy usein äkkiä ulkosalla. Alun perin olin ajatellut huovuttaa pussukan, jotta siitä tulisi paksumpi, mutta tämä langanjämä ei sellaiseen riittänyt.

Sukkia juhlavuoden vauvoille


Kirjoitin jo kesällä hyväntekeväisyyskäsityöprojekteista, joissa olen mukana: teen sukkia vauvoille ja veteraaneille. Kuka tahansa voi ottaa osaa keräykseen, jonka tavoite on saada kaikki Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017 syntyvät vauvat sukitettua sinivalkoisilla villasukilla. Vauvoja arvellaan tänä vuonna syntyvän liki 56 000 ja sukkia on koossa vajaat 8000 paria, eli tarvetta on vielä paljon. Lisää tietoa, keräyspisteet ja keräysvastaavien yhteystiedot löytyvät Facebookista ryhmästä Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville. Keräys jatkuu vuoden 2017 joulukuuhun asti. Minulla näitä pikkusukkia on valmistunut vasta neljä paria. Postitin nämä Kätilöopiston keräysvastaavalle, koska siellä oli tällä hetkellä isompi pula sukista kuin Oulussa. Näitä tulee varmasti tehtyä vuoden mittaan lisääkin, ja sitten toimitan varmaankin OYS:iin Lankamaailman kautta.

Villasukkia veteraaneille


Samoin kuka tahansa voi neuloa ns. juhlavuosisukat veteraaneille. Ohjeiden saamista varten on syytä liittyä tai olla joku yhteyshenkilö Facebook-ryhmässä "Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta". Näitä minulla on valmiina kuusi paria, vyötteet vielä tulostamatta. Odotan tietoa jakoaikataulusta ja neulon sitten tarpeen mukaan vielä jonkin parin. Lankoja olisi jo valmiina (Harmaa lanka on Nordia Villeä, mutta raitalankoina olen käyttänyt Seitsemää veljestä, koska Villen sininen sävy on mielestäni liian tumma. Kaikki ovat joka tapauksessa ryhmän ohjeissa mainittuja värejä ja lankoja).

Laskeskelin tässä, että kaiken kaikkiaan neuloin tai virkkasin vuonna 2016
- 19 paria sukkia
- viidet kämmekkäät
- yhden huivin
- yhdet säärystimet
- yhden kännykkäpussukan.

Keskeneräisiä käsitöitä on laatikossa tällä hetkellä kolme: yksi vauvanpeitto, omat polvisukat sekä happypotamus, jonka aloitin jo yli vuosi sitten, mutta into sen tekemiseen lopahti. Lisäksi aikomukseni on tehdä hypistelymuhveja vanhusten psykiatriselle osastolle.