lauantai 17. joulukuuta 2016

Vaatimaton novellimaratonini (päivitetty postaus)

En ole koskaan aiemmin ottanut osaa mihinkään lukumaratoniin. Ompun järkkäämä novellimaraton on kuitenkin vaatimustasoltaan sopiva: riittää, että lukee vähintään yhden novellin ja bloggaa siitä.


Minulla on tänään kaikenlaista muutakin, mitä pitää tehdä, joten asetan itselleni tavoitteeksi lukea yhden novellin jokaisesta näistä:
Tove Jansson: Viesti. Valitut novellit 1971 - 1997. (1. suomenkielinen painos 1999, eri suomentajia, WSOY.)
Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. (1. suomenkielinen painos 1962, suom. Laila Järvinen, WSOY.)
Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus. (Alkuteos The Love of a Good Woman, 1998. 1. suomenkielinen painos 2000, suom. Kristiina Rikman, Tammi.)
Timo K. Mukka: Lumen pelko. (1970, WSOY.)

Nyt käyn kurkkimassa, kuinka suurisuuntaisia suunnitelmia muilla on, ja sitten luen päivän ensimmäisen novellin. Pyrin päivittämään postausta päivän mittaan. Mukavaa maratoonausta siihen osallistuville ja rentouttavaa viikonloppua kaikille muillekin!

Maratonin aikana luetut novellit:

Klo 8-9: Tove Jansson, Nukkekaappi ja Apina, suom. Eila Pennanen

Luin aamun ratoksi Viesti-kokoelmasta kaksi novellia, joita yhdistää se, että päähenkilöt ovat jo iäkkäitä. Nukkekaapin päähenkilön, verhoilija Alexanderin, elämä muuttuu hänen jäädessään eläkkeelle. Hänellä ja asuinkumppani Erikillä on nyt yhtäkkiä kokonaisia päiviä yhdessä vietettävänä, eikä aika tahdo kulua. Alexander keksii alkaa rakentaa nukkekaappia, mutta hänen taidolla tekemänsä miniatyyrihuonekalut tuntuvat vaativan jotain enemmän. Hän alkaa rakentaa niille taloa, joka valtaa ensin puolet Erikin valtakunnasta, keittiöstä, ja lopulta koko makuuhuoneen. Erik jää harrastuksesta syrjään. Kaappi, talo, parisuhde - sopivasti symboliikkaa. Jäin miettimään, että kun novelli on ilmestynyt vuonna 1978, eikö siihen aikaan edelleenkään ole voinut suoraan sanoa, että Alexander ja Erik ovat pariskunta, sillä ainakin suomennoksessa sanotaan "asuintoveri" ja "ystävä".

Apina-novelli puolestaan kertoo taiteilijasta, joka saa näyttelystään kriittisen arvion. Hän tiesi että ne teilaisivat hänet tällä kertaa, mutta mukana oli alentuvaa ystävällisyyttä, jota hän ei ollut ottanut lukuun; hän oli niin vanha että oli pakko olla hienotunteinen. Onkohan näin, että ikääntyviä taiteiljoita ja heidän hengentuotteitaan kohdellaan "alentuvan ystävällisesti", vaikkei niistä pidettäisi? Lyhyt novelli kuvaa hyvin yksinäisyyttä. Novellin nimi tulee päähenkilön lemmikkiapinasta. Tässä kohtaa jäin miettimään, onko Suomessa joskus saanut pitää apinoita lemmikkeinä, vai onko apinan vain tarkoituskin olla vertauskuva tunteille jne.

Klo 15-19 muiden touhujen ohella: Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Aikomukseni oli lukea iltapäivällä hetken aikaa Alice Munroa, mutta selvisikin, että kokoelman avaava niminovelli on jaettu neljään osaan ja siinä on 92 sivua. Kyse on siis laajasta kertomuksesta, lähes pienoisromaanista. En ole aiemmin tämän vuoden 2013 Nobel-voittajan tekstejä lukenut, mutta luulen tämän yhden kertomuksen pohjalta, että Munroon voisi ihastua. Kertomuksen alkuosassa kuvataan, kuinka 1950-luvulla kanadalaisessa pikkukaupungissa kolme poikaa löytää paikallisen optikon ruumiin joesta. Onnettomuus, itsemurha vai jotain muuta? Sitä ei alussa juuri pohdita, vaan valotetaan poikien kotioloja ja kasvua, sitä vaihetta elämässä, kun ei olla enää ihan lapsia, mutta ei myöskään kelvollisia auttamaan töissä. Tämän jälkeen näkökulma siirtyy kotihoitaja Enidiin, jonka äiti asuu optikon naapurissa. Optikon kuolemasta on jo vuosia, ja Enid hoivaa munuaissairasta naista, joka on lähestyvästä ennenaikaisesta kuolemastaan katkera. Pikkukaupungin ollessa kyseessä Enid tuntee myös hoitamansa naisen aviomiehen, jota on aikanaan koulussa kiusannut. Ihmissuhteet ovat monikerroksisia ja tarina pitää otteessaan.

(Saldona siis huimat kolme novellia tähän mennessä! Aikamoinen maraton!)

Klo 23: Tove Jansson: Kuusi

Saatuani huomisen joulukalenteripostaukseni kirjoitettua ja ajastettua päätin vielä lukea yhden novellin. Muistelin, että Näkymättömässä lapsessa on joku jouluun liittyvä novelli, ja päädyinkin novelliin Kuusi. Siitä, kun luin tämän novellin edellisen kerran, on aikaa. Siksi on suorastaan hämmentävää, että kirjoitin huomisen postaukseni ennen kuin palautin mieleen tämän novellin, eikä toisen päin. Jos jaksaisin, muokkaisin vielä postausta ja siteeraisin tätä novellia siinä, koska tämä sopisi niin erinomaisen hyvin sen henkeen. Novellissa siis muumit herätetään kesken talviunien, koska joulu on tulossa. Muumit eivät tiedä mitään joulusta, mutta koska kaikilla tuntuu olevan niin ahdistunut olo siitä, he päättelevät, että sen täytyy olla jotain pelottavaa. 
- Pitäkää varanne, että saatte kuusen ennen pimeän tuloa.
- Mutta miksi, aloitti Muumipappa.
- En minä ehdi puhua teidän kanssanne, täti huusi olkansa yli--.
- Ennen pimeän tuloa, Niiskuneiti kuiskasi.  - Hän sanoi ennen pimeän tuloa. Se vaarallinen tulee tänä iltana... 
- Nähtävästi kuusta tarvitaan jonkinlaiseksi suojaksi, tuumi isä. - Minä en ymmärrä mitään.

Luin siis maratonin aikana vain neljä novellia, mutta siis kuitenkin n. 120 sivua, koska Munron teksti oli 92-sivuinen. Mukan novellit jäävät kuitenkin odottamaan otollisempaa lukuhetkeä (luin teoksesta toisen kirjan eli Kyyhkyn ja unikon töitä varten vastikään, en vain ehtinyt blogata siitä). 

Kaikkiaan novellihaasteeseen on minulla kertynyt kymmenen novellia tähän mennessä, mutta haasteaikaa onneksi piisaa. 

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä maratoniin! Hyviä kirjavalintoja sulla :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi en asettanut tavoitteita liian korkealle :)

      Poista
    2. Minusta tällainen rento meininki on hyvä - on mukavaa olla mukana vaikka ei ihan koko aikaa pystyisikään lukemaan. Minulla on siis samanlaiset mietteet kuin sinulla, etten laita liian suuria tavoitteita - ja säilytän lukemisen rentouden.

      Poista
    3. Novellit ovat tosi hyviä juuri silloin, kun päivän mittaan pystyy aina välillä pienen hetken varaamaan lukemiselle :)

      Poista
  2. Mulla on pitkään jo ollut halu lukea Mukkaa, joten tosi hyvä, kun tulit hänet maininneeksi niin palautui taas mieleen.

    Ja totta tuokin, että novellin voisi muutoinkin aina välillä vetäistä muiden puuhien välipalana. Kiitos ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Kyyhkyn ja unikon joskus lukioaikana ja olin Mukan kielestä tosi vaikuttunut. Nyt kertasin teoksen pikaisesti ja jäi kyllä into lukea lisää Mukkaa, eli varmasti tuo novellikokoelma tulee tässä luettua. Siinä on vain kolme kertomusta, vai olikohan neljä, mutta joka tapauksessa ei montaa.

      Poista
  3. https://arcakiraniia.blogspot.fi/

    VastaaPoista