sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kirjabloggaajien joulukalenterin 18. luukku: Väärin juhlittu?


Tässä vuoden 2016 mittaan olen tullut entistä tiiviimmäksi osaksi kirjabloggareiden yhteisöä. Rohkenin siis varata vuoron kirjabloggareiden joulukalenterista. Kalenteri alkoi tänä vuonna Hyllytontun blogista, ja hänen käsialaansa on myös ylläoleva kuva. Eilen Tuulevi haastoi itsensä lukemaan Raakel Liehua Raakelin päivän kunniaksi. Huomenna kalenterin luukku avautuu Kirjakaapin avain -blogissa.

Tänään on siis neljäs adventti. Joko on hedelmäkakku maustumassa, joulukortit vastaanottajillaan, lahjat paketeissaan ja koti kuin sisustuslehden sivuilta? Ovatko joulukoristeesi varmasti tämän vuoden trendien mukaisia? Joulun värit ovat nimittäin Deko-lehden mukaan musta, harmaa, ruskea ja valkoinen! Niin että jos kotiasi koristavatkin vihreä, punainen ja kulta, niin väärin juhlittu. Ja revihän ne värikkäät paperit, sillä tänä vuonna lahjat olisi pitänyt kääriä ruskeaan.

Huomaan vuosi vuodelta välittäväni entistä vähemmän siitä, mitä jouluna _pitäisi_ tehdä. Pitäisi syödä sitä ja tätä, mennä sinne ja tänne ja laittaa koti sellaiseksi ja tällaiseksi. No, ei pidä. En aio esimerkiksi koskaan elämässäni valmistaa yhtään laatikkoruokaa, enkä osta niitä myöskään valmiina, koska minusta ne ovat ankeita mössöjä, joita ennen vanhaan tehtiin, koska ei ollut keskellä talvella kellarissa enää muuta kuin nahistuneita juureksia. Ja jos kinkku olisi oikeasti jotain herkkuruokaa, niin miksi ihmeessä ihmiset eivät paistele pakastettua porsaanlihaa koskaan muulloin? Omaan pöytääni en siis tätäkään ruokalajia tuo, vaikka toki sitä voin kylässä syödä. Sen sijaan voin vaikkapa leipoa pipareita, koska a) taikina on varsinkin oikeasta voista tehtynä herkullista ja b) pipareiden leipominen ei ole stressaavaa, siinä saa olla myös luova, niitä on kiva syödä ja ne säilyvät hyvin.

Viime vuosina joululla on silti alkanut taas olla enemmän merkitystä, koska meillä on lapsi, tällä hetkellä viisivuotias. Hänen vuokseen meille on hankittu kuusi - ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että lapsi siitä tykkää. Kuusi tuotiin ullakolta itsenäisyyspäivän viikonloppuna ja koristeltiin saman tien (mikä sekin olisi monen mielestä väärin juhlittu, koska kuusi on ollut tapana tuoda vasta päivänä x ja koristella on saanut vasta päivänä y).


Meidän kuusemme koristelut elävät päivittäin. Tänään kuusen oksilta löytyy Little pet shopeja. Lisäksi kuuseen on kietoutunut kaksi leijaa (muksu on lukenut isänsä kanssa Tenavia, jossa Jaska Jokus -rukan leijat joutuvat aina leijoja syövän puun uhriksi).


Kuusen alla puolestaan asustaa läjäpäin porukkaa, poneja, barbeja, Pokemoneja yms, jotka kaikki ovat mukana samassa leikissä. (Väärin leikitty?)


Tämän postaukseni tarkoitus on sanoa, että toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi kokea sellaista kummallisuutta kuin joulustressi. Tuskin kellään on pääsiäis- tai vappustressiäkään - miksi tämän yhden juhlapäivän pitää määrittää parin kuukauden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä? Toivoisin, että jokainen tekisi vain niitä jouluasioita, joista saa itselleen ja läheisilleen hyvän mielen.




Meille hyvä mieli syntyy yhteisistä hetkistä. Tänään vietimme yhteisen tarinahetken, jonka tuotoksen jaan teille viisivuotiaan sanataiteilijan luvalla. Tarinan inspiraatioksi pyysin ensin häntä piirtämään tontun ja keksimään sitten tarinan siitä tarinakuutioiden avulla (Story cubes). Nopat pyörähtivät alla kuvattuun asentoon, ja tarina on kirjattu hänen sanelunsa mukaan, mitään lisäämättä (paitsi välimerkit) tai poistamatta. Hyvää joulumieltä tämän myötä! 


Olipa kerran kaks tonttua, Lilja ja Lilli. He kiipesivät pyramidin huipulle. Sitten he katsoivat, mihin suuntaan menisivät. Sitten he soittivat äidille. Joulupukille. Ja sitten he sanoivat, että mennään kotiin. Sitten he taikoivat kotona suurennuslasilla taian. Sitten suurennuslasilla etsittiin kadonnutta avainta. Vihdoin toinen, Lilja, näki sen lipaston alla. Hän sanoi: "Tarvitaan taskulamppua." Hän katsoi kelloa. "Voi ei, kellohan on jo viisi." Sitten he etsivät taskulampun valossa sen avaimen, se löytyi. Sitten he lukivat kirjaa, joka kertoi lampaasta. 

16 kommenttia:

  1. Tärkeästä aiheesta kirjoitat! Minä olen yleensä välttynyt joulustressiltä, ainakin pahemmalta, mutta olen seurannut muiden stressailuja vierestä. Ensi viikonkin aion ottaa rennosti, lueskella jouluradiota kuunnellen Rami-tontun kanssa ja lähteä joulunviettoon perjantaina. Silloin onkin jo juhlatunnelma eikä toivottavasti kukaan hirveästi stressaa <3

    Ja tarinanopat! Ihanaa, minullakin on tuollaiset, ja voi miten niistä onkin ollut iloa monessa tilanteessa. Ihanaa neljättä adventtia teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista! Hyvää adventtia ja muutenkin mukavaa joulunaikaa sinullekin!

      Viisivuotias on kyllä tykästynyt keksimään tarinoita noiden tarinanoppien avulla. Kaikkia en toki ehdi kirjoittaa muistiin, mutta onneksi joitakin, koska hyviä juttuja syntyy :) Harkinnassa olisi ostaa toinen setti, niitähän on eri teemaisiakin.

      Poista
  2. Täällä ollaan joulun vietossa samoilla linjoilla. Vietetään oman näköinen joulu, vaikkakin aika perinteikäs, mutta ilman lahjashowta, stressiä, kiirettä ja suorittamista. Tarinakuutiot ovatkin minulle uusi juttu! Kiva idea! Mukavaa joulun odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Juuri se suorittaminen ihmetyttää, jos tehdään vuodesta toiseen jotain, mikä ei tuota iloa. Kivaa joulua sinullekin!

      Poista
  3. Todella hyvä kirjoitus! Minä vietän joulua aina vanhempieni luona, enkä jaksa kauheasti koristella kotiani joulun takia, vaikka se onkin minulle mieluisa juhla.

    Joulukortteja piti tehdä, mutta tänä vuonna tein kompromissin, enkä tehnyt aivan kaikkia itse. Lahjat ovat vielä paketoimatta, mutta onneksi en ole koskaan välittänyt muodista missään asioissa, joten paketoin ne juuri siten, kuin mieli tekee. :D

    Tarinakuutiot eivät olekaan minulle entuudestaan tuttuja, hauska idea! Hyvää joulun odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, hyvää joulunalusaikaa sinnekin!

      Tarinakuutiot ovat monikäyttöiset. Voi tehdä vaikka niinkin, että kumpikin vuorollaan heittää noppaa ja keksii seuraavan käänteen tarinaan kuvan avulla.

      Poista
  4. Asiaa! Meillä ei ole Tommin kanssa stressiä, eikä läheisilläkään onneksi. Meille on aina joulu ollut sellainen asia, ettei sitä juuri stressailla tai järjestellä - ja onneksi näin on. Mä lähden aaton aattona vanhemmille auttamaan joulupöperöissä, mutta niihin se stressi taitaa jäädäkin. Monet vuodet sovittiin ettei anneta lahjoja, mutta tänä vuonna annetaan, sekään ei onnistunut stressaamaan. Keksittiin kaikille jotain pientä ja budjettiin sopivaa helposti, pahemmin miettimättä.

    Meillä valmistuu laatikotkin, pienenä aina inhosin, mutta pari vuotta sitten kehittelimme äidin kanssa niin mahtavat reseptit, että noita laatikoita on tullut tehtyä muulloinkin kuin vain jouluna :D Ne nyt ei olekaan ihan perinteiset reseptit ja aivan toista kun ne ankeat mössöt. Niiden eteen jaksan nähdä vähän vaivaa.

    Ostettiin muuten just musta kynttelikkö, se on meiän ainut joulukoriste, joten värin mukaan taidetaan nyt olla muodikkaita? :D

    Tärkeä aihe, jokaisen pitäisi tehdä joulustaan omanlaisensa. Ei kangistua kaavoihin.

    Mukavaa ja stressitöntä joulun odotusta!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan niin, että jos jollekulle ne itsetehdyt laatikot tai vaikka se kinkunpaisto jouluaattoyönä tuottaa iloa, niitä on syytä harrastaa :) Hyvää joulua myös teille!

      Poista
  5. Hauska postaus aiheesta, joka keskusteluttaa joka vuosi: miten juhlia joulua oikein ja miten valmistautua siihen oikein. Itseäni ainakin hymyilytti nämä "väärin!" -jutut, hehee. :D En itse seuraa joulutrendejä sen kummemmin, mutta onnistuinpa vahingossa olemaan muotivirtauksessa mukana askartelemalla kortteja ruskeisiin korttipohjiin ja ostamalla uutta ruskeansävyistä lahjapaperia. Joulukoristeet ovat minulla joka vuosi samat, mutta tänä vuonna päätin ostaa yhden uuden tonttuhahmon. Vanhat rakkaat koristeet tuovat mieleen mukavia joulumuistoja jo vuosien takaa. :)

    Kiitos illan piristyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta ja mukavaa, jos sain hymyn huulille :)

      Poista
  6. Kiva postaus ja mukava tarina!
    Tarinanopista kuulin ensimmäistä kertaa - onko sellaisia ollut kauan olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin pari vuotta sitten jossain äikänopekoulutuksessa, jossa ne ohimennen mainittiin. Omat nopat ostin vasta hiljattain, kun huomasin, että niitä myydään ihan tavallisissa supermarketeissa. Googlasin, ja nuo Rory's story cubes -nopat ovat saaneet alkunsa 2004, ja niitä oli aluksi suunniteltu avuksi luovien ongelmanratkaisutapojen kehittelyyn. Itse olen käyttänyt vain ajanvietteenä ja koulussa luovan kirjoittamisen harjoituksen virikkeenä.

      Poista
  7. Samankaltaisilla mietteillä täälläkin. :) Leppoisaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
  8. Ihanat kuvat "väärin juhlitusta joulusta"! Olipas mukavaa löytää tänne blogiisi.

    Tarinanopista vielä, että mistä supermarketista löysit ne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit blogiini! Oulussa ainakin Prisma myy tarinanoppia (noita Story Cubes -merkkisiä; huhu kertoo, että Tiger-kaupassa on joku oma, halvempi versio noista).

      Poista