perjantai 11. marraskuuta 2016

Seita Vuorela: Lumi



Seita Vuorela: Lumi
WSOY, 2016
240 s.
Kannen kuva: Terhi Ekebom
(Kirjastolaina)

Arvostettu ja palkittu nuortenkirjailija Seita Vuorela menehtyi viime vuoden huhtikuussa. Hänellä jäi kesken teos, jonka hänen ystävänsä ja kirjailijakollegansa Vilja-Tuulia Huotarinen viimeisteli kustantajan pyynnöstä, koska se oli myös Vuorelan ja hänen läheistensä toive. Lumi-niminen romaani julkaistiin tänä syksynä, ja se on nyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

Lumen toinen päähenkilö, 15-vuotias Siamak, on tullut perheensä kanssa Iranista Suomeen jo lapsena. Hän on liki unohtanut menneet asiat ja yrittää sopeutua pohjoiseen mahdollisimman hyvin. Siamak loistaa jääkiekkokentällä ja yrittää vakuuttaa kavereilleen, ettei eroa heistä muutenkaan mitenkään. Kotiinsa hän ei kutsu ketään. Hän määrittää elämänsä kolmen pilarin varaan: kunnia, ylpeys ja viha.

Siamakin luoma kuori alkaa halkeilla ja rapista, kun perheeseen muuttaa Iranista lapsuudenystävä Atisha. Hiljalleen Siamak alkaa muistaa, mistä on kotoisin. Tähän asti kotimaa on tuntunut vieraalta ja sellaiselta, jonka haluaa unohtaa. Kotona on tunnuttu viettävän päättymätöntä surujuhlaa niiden ihmisten muistoksi, jotka menehtyivät Iranissa silloin, kun Siamakin vanhemmat joutuivat pakenemaan sieltä. Atisha tuo kuitenkin tullessaan tuulahduksen siitä, mitä elämä nyky-Iranissa voi olla.

Atisha kirjoittaa Siamakin tarinan sadun muotoon, ottaa pohjoismaisen tarun Lumikuningattaresta omakseen: Minun tulee noutaa ystäväni Siamak sieltä, minne hän on mennyt. Lumikuningatar on suudellut häntä kaksi kertaa, ei kolmatta. Siihen toivoon minä perustan. Ensimmäinen suudelma, etkä tunne enää kylmää, toinen suudelma, ja unohdat mistä tulet. Kolmas suudelma sinut tappaa.

Atishalle kirjoittaminen on muutenkin merkityksellistä. Kotimaassaan hän on pitänyt blogia elämästään, ja pakomatkallaankin hän suunnittelee, miten asiasta kirjoittaisi: Hän mietti minkälaisia lauseita kirjoittaisi sitten kun kirjoittaisi ja teki kylmästä kankein käsin merkintöjä tuhruiseen muistikirjaan. Kun asioista kirjoitti, vaikka vain mielessään, syntyi tunne, että tapahtunut oli jo ohi, kertoja päässyt pakoon.

Vasta kun Atisha joutuu Suomessa ikävään tilanteeseen, jolla on vakavat seuraukset, Siamak tajuaa, että Atisha, joka on kasvanut Iranissa ja tulee Suomeen vasta nyt teini-iässä, on sittenkin kokenut täysin toisenlaisia asioita kuin Siamak. Siamakin kokema muutos vihasta ja ylpeydestä ymmärrykseen on kirjassa keskeinen teema.

Kirja sai pohtimaan maahanmuuttajuutta, takakannen sanoin niitä nuoria, jotka kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa. Silti heidät nähdään usein taustansa valossa - esimerkiksi Siamakin valmentaja leikillisesti nimittelee poikaa terroristiksi ja vitsailee tälle autopommeista ja lentokonekaappauksista, vaikka kuusivuotiaana Iranista lähteneellä Siamakilla tuskin on tällaisiin asioihin juuri yhteyttä. Sirri on blogissaan pohtinut, millaisen kuvan Lumi antaa maahanmuuttajanuorista ja sukupuolirooleista. Itse näin niin Atishan kuin Siamakinkin vahvoina hahmoina, en avuttomina tai uhriutettuina.  Oksan hyllyltä -blogin Marikalle he ovat puolestaan jääneet etäisiksi. Kristan mielestä Lumi on tärkeä kirja, ja sitä mietin itsekin. Nuorelle lukijalle se voi olla hiukan haastava vaihtuvien näkökulmien ja eri tekstilajien yhdistelyn vuoksi.

Vuoden 2016 lukuhaasteessani sijoitan Lumen kohtaan postuumisti julkaistu teos. Vaikka minulla ei ole Vuorelan aiempaan tuotantoon eikä siten häneen kirjailijana mitään suhdetta, itkuhan siinä tuli, kun luki Vilja-Tuulia Huotarisen ja WSOY:n Saara Tiuraniemen jälkisanoja. Seita Vuorela selkeästi teki vaikutuksen moniin, tämän kirjan myötä myös minuun.

Sivuja marraskuun lukuhaasteessa (tilanne 6.11.): 289 s.

6 kommenttia:

  1. Mukavaa, että pidit tästä. Olen samaa mieltä siitä, että Atisha ja Siamek olivat vahvoja hahmoja. Uhreiksi en heitä osannut mieltää, vaikka heillä olikin vaikeuksia kotimaassaan. Vuorelan aiempaan tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minulla on ollut pitkän aikaa aikomus lukea esimerkiksi Karikko. Aikomuslista on vain loputtoman pitkä! Niin varmaan kaikilla lukutoukilla :)

      Poista
  2. Mä just tänään lainasin kirjastosta Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin, koska pitäähän se nyt joku Finlandia-ehdokas sentään olla luettuna. Tämä olisi kiinnostanut myös, mutten ainakaan hyllystä spotannut. Eiköhän kuitenkin jossain vaiheessa tämäkin tule luettua. Tärkeä aihe.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin lukea myös Kolun kirjan. Todella hienoja nämä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat, tärkeitä aiheita useampiakin.

      Poista
  3. Minusta tämä on monipuolinen ja kaunis romaani. Olen kanssasi samaa mieltä, että rakenne ei tee tästä mitään kaikkein helpointa kirjaa. Olisi kiinnostava kuulla nuorten lukijoiden mielipide.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta! Olisi tosiaan mukava kuulla, miten tämä uppoaa nuoriin.

      Poista