tiistai 1. marraskuuta 2016

Mitä tapahtuu kirjamessuilla...

...jaetaan saman tien mahdollisimman monessa some-kanavassa. Ainakin itsestäni tuntui, että ison osan messupäivistä olisi voinut käyttää siihen, että seurasi Instagramista, Twitteristä ja Facebookista, mitä oli tapahtunut missäkin päin messuja, mitä kukakin oli ostanut ja kenet tavannut. Koin tosiaankin olevani osa bloggariyhteisöä sekä paikan päällä että myös sosiaalisessa mediassa.  


Aiemmassa postauksessani kerroin lyhyesti perjantaistani messuilla. Sitä en maininnut, että perjantaina päivystin bloggarien pisteellä tunnin verran Kirjojen keskellä -blogin Maijan kanssa. Emme olleet aiemmin tavanneet, mutta messujen aikana huomasin muutenkin, että pinkki bloggaripassi helpotti huomattavasti keskustelujen aloittamista ihmisten kanssa. 

Lauantaikin alkoi minulla bloggaritapaamisen merkeissä. Atenan järjestämässä tilaisuudessa kustannustoimittaja Kanerva Eskola (alla olevassa kuvassa oikealla) haastatteli kahta esikoiskirjailijaa, Tiina Lifländeriä (kuvassa keskellä) ja Soili Pohjalaista. Olin kuullut Soili Pohjalaisen kirjasta jo perjantaina, mutta tässä haastattelussa ei keskitytty niinkään näihin esikoiskirjoihin, vaan ylipäätään kirjojen syntyprosessiin ja kirjailijan rooliin esimerkiksi suhteessa muuhun työhön. Molemmat kirjailijat ovat myös bloggareita: Lifländer on pitänyt pitkään Rooibos kirjoittaa -blogia, Pohjalainen on aloittanut Kirjasta tulee totta -bloginsa vasta kustannussopimuksen saatuaan.


Keskustelussa käsiteltiin lopuksi sitä, käyvätkö kirjailijat itse lukemassa blogiarvosteluja, kommentoivatko he - tai odotetaanko heidän kommentoivan - niitä. Itse ilahtuisin kyllä, jos joku kirjailija kommentoisi blogikirjoitustani (vaikka toki suoran palautteen saaminen voisi olla aika jännittävääkin). Linkkaan muistaessani blogitekstini Twitter-tililleni, ja silloin tällöin olen tägännyt kirjailijan tai kustantajan linkkiin, jos heillä on Twitter-tili. Tommi Kinnunen retwiittasi Lopotti-tekstini, ja se oli minusta hieno huomionosoitus. Useampikin blogitekstini on linkitetty kustantajan sivulle, vaikka kyse ei ole ollut arvostelukappaleena saaduista kirjoista enkä ole tekstejäni kustantajille itse linkannut, ja se on ollut vähän hämmentävääkin, mukavaa toki. Kukapa sitä tyhjyyteen haluaa huudella, eli kaikki palaute ja kommentit ovat blogiin tervetulleita.

Lauantaina päivystin myös hetken bloggaripisteellä ja tapasin paljon bloggareita, joiden blogeja olen lukenut, ja myös uusia kasvoja. Sen jälkeen lähdin kiertämään ruoka- ja viinimessupuolen siskoni kanssa. Tapasin myös yhden tutun ja kävin lopulta kirjaostoksilla. Olin ajatellut ostaa kolme kirjaa: yhden itselleni, yhden viisivuotiaalle ja yhden miehelleni. Mies sai Marko Jantusen elämäkerran Läpi helvetin (kirjoittanut Marko Lempinen, Otava, 2016), tytär sai pitkän pohdinnan jälkeen Lena Frölander-Ulfin kuvakirjan Minä, Muru ja metsä (S & S, 2016). Sitä on luettu hänelle sanataidekerhossa, ja kirjassa on hienot, raapetöinä tehdyt kuvat. Tytär oli tuliaiseen tyytyväinen (en ole itse vielä sitä ehtinyt hänelle lukea, mutta myös mieheni kuulosti ihastelevan kirjaa).

Yllättäen minun olikin vaikea valita ostettavaa itselleni. Minulla on kasapäin omia lukemattomia kirjoja kotona, viimejouluisia joululahjojakin ja aleostoksia jne. Minulla ei myöskään ollut mielessä mitään tiettyä kirjaa, jonka haluaisin ostaa. Lopulta ostin S&S:n alepöydästä Edmund de Waalin teoksen Jänis jolla on meripihkanväriset silmät (2013), koska sillä on erikoinen nimi ja muistan erään ystäväni kehuneen tätä kirjaa. Kuvassa näkyvän neljännen kirjan, Viisi naista, sata elämää - tarinoita dissosiaatiohäiriöistä (VOB-kustannus, 2016), sain arvostelukappaleena (tunnen yhden kirjoittajista). Bloggaan siitä jossain vaiheessa, koska aihepiiri kiinnostaa minua. (Sinänsä blogistani ei ole tulossa mikään kirja-arvosteluautomaatti, eli mitä tahansa en ota vastaan arvostelukappaleena.)




Summa summarum: paljon jäi messuilla myös näkemättä. Ohjelmaa oli paljon, mutta halusin nähdä myös ihmisiä ja viettää aikaa tuttujen seurassa, joten lauantaina jäi väliin kiinnostavia juttuja, enkä lopulta lähtenyt messuille ollenkaan enää sunnuntaina. Onneksi joitakin messuohjelmia voi katsoa vielä Yle Areenassa jälkikäteen. Ensi vuonna osaan varautua siihen, että messuilla myydään paljon myös käytettyjä kirjoja, eli varaan aikaa divariosastojen kiertelyyn. Sanoinko ensi vuonna? Kyllä, aion tehdä kirjamessuille osallistumisesta vuosittaisen perinteen. Ensimmäinen messukokemus oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Messuille osallistui 80 000 ihmistä - ihana ajatus, että niin monia kiinnostavat kirjat.

5 kommenttia:

  1. Olipas kivaa tavata livenä! :) Sunnuntai oli hauska päivä, menin paikalle klo 11 ja viisi-kuusi ensimmäistä vastaantulijaa oli kirjabloggareita :D Kyllähän tuo kisakuntoa vaatii että jaksaa koko viikonlopun. Ensi vuonna uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava, vaikka ei juuri ehdittykään jutella! Kisakuntoa ja valmistautumista messureissu tosiaan vaatii. Torstai tai sunnuntai esimerkiksi olisi varmasti paras päivä ostosten tekoon, koska ei olisi niin ruuhkaista. Ensi vuonna tosiaan osaa varautua paremmin :)

      Poista
  2. Tuo oli kyllä minulle tosi hyvä juttelu teidän bloggareiden kanssa noista blogiarvioiden kommentoinneista :). Nyt saa vapautuneesti kommentoida ja kiittää arvioista, kun väärinkäsitykseni on oikaistu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta! Tavallaan ymmärrän sen, että kirjailijana on ajatellut asiasta toisin, mutta kuten siinä keskustelussakin tuli ilmi, bloggaajana sitä sitten taas ilahtuu kaikenlaisesta huomiosta. Toisaalta en toki oleta, että kaikkia kirjailijoita edes kiinnostaa seurata kirjojensa vastaanottoa blogeissa, tai ei ole aikaa siihen. Eivät kaikki varmaan lehtiarvioitakaan lue.

      Poista
    2. Tuo on totta, että jotkut kirjailijat eivät ilmeisesti lue edes lehtikritiikkejä. Itse olin tässä kohtaa ajatellut blogiarvioita lehtikritiikkien kaltaisiksi, että siksi niihin ei ole sopivaa vastata - sinänsä hassua, että olin rinnastanut ne niin, koska minusta lehtikritiikit ja blogiarviot ovat kuitenkin ihan eri asia ja kirjoitettu eri tarkoituksiin, että miksi sitten niputin ne yhteen kasaan tässä asiassa - en tiedä. Ja tulipa monimutkainen lauserakenne :D.

      Poista