lauantai 8. lokakuuta 2016

Helmi Kekkonen: Vieraat


Helmi Kekkonen: Vieraat
Siltala, 2016
195 s.
Arvostelukappale, kustantajalta pyydetty

Helmi Kekkonen ei ollut minulle entuudestaan tuttu kirjailija, vaikka Vieraat on hänen neljäs teoksensa. Pidin siitä siinä määrin, että muukin Kekkosen tuotanto (novellikokoelma ja kaksi romaania) olisi varmasti tutustumisen arvoista.

Vieraat-teoskin on tavallaan lähellä novellikokoelmaa, vaikka eri henkilöiden tarinat liittyvät tiiviisti yhteen. Episodiromaaniksi tätä voisi siis kutsua. Alussa on alkamassa illallinen, jota isännöivät Senja ja Lauri. Mies on kuitenkin lähtenyt ostamaan kukkia, ja Senja saa ottaa vieraat vastaan yksin. Elokuvamaisessa kohtauksessa paikalle saapuvat pitkäaikainen ystävä Alva - hänkin ilman miestään Danielia -, naapurin yksinhuoltaja-Anna pienen lapsensa Toivon kanssa, äiti Ulla jostain syystä miesystävänsä kanssa, ja vielä kaksi kuokkavierastakin. Illan emännälle tilanne ei ole aivan helppo.

Mitä hän oli ajatellut? Miksi hän oli kuvitellut olevansa tähän valmis? Illallisia järjestivät onnelliset ihmiset, sellaiset jotka eivät itke ja pudottele laseja, joiden ajatukset ja muistot eivät räjähtele aamusta iltaan. Sellaiset jotka kulkevat keveästi ja katsovat ihmisiä suoraan silmiin. Joiden mies on jumalauta paikalla silloin kun vieraat saapuvat.

Tämän jälkeen palataan kuluneeseen päivään, siihen, miten itse kukakin päätyy illlalliselle. Osa henkilöistä pääsee ääneen minäkertojina, osaa kuvataan ulkopuolisesta näkökulmasta. Osan tarinoissa käydään läpi pienempi palanen elämästä, osassa taas Kekkonen kuvaa pienessä sivumäärässä kokonaisen sukutarinan. Kirjan henkilöille perhesuhteet - ja erityisesti monille vanhemmuus - ovat jollain tavoin kipupiste. Joku ei tule vanhemmaksi, vaikka kuinka haluaisi. Jotkut taas omilla valinnoillaan ja teoillaan aiheuttavat lapselleen tuskaa, monin tavoin, joko hylkäämiskokemuksena tai vielä paljon pahemmin. Joku taas tietää jo varhain, etteivät vanhemmuus ja perinteinen perhemalli ole häntä varten.

Lukija saa tietää kaikista illallisille kutsutuista enemmän kuin he ehkä ovat kenellekään pystyneet itsestään jakamaan. Se saa pohtimaan, mitä me lopulta toisistamme tiedämme? Olemmeko väistämättä toisillemme vieraita? Näemme samoja asioita, mutta kukin omasta näkökulmastamme, ja siksi tulkitsemme näkemämme eri tavoin. Tätä symboloivat teoksessa kuumailmapallot, jotka useimmat illalliselle valmistautuvat näkevät helteisen Helsingin taivaalla. Senjan näkökulmasta pallot vahvistavat painostavaa tunnelmaa.

Senja huokaa, nousee ylös, ja samalla hetkellä iltapäivän kohinan leikkaa voimakas, matala tuhahdus. Hän astuu avonaisen ikkunan äärelle ja näkee kaksi kuumailmapalloa pilvettömällä taivaalla, kattojen lähellä, liian lähellä. Tai mistä hän tiesi mikä oli liian lähellä ja mikä ei, ei hän tiedä kuumailmapalloista yhtään mitään, mutta hän ei tahdo niiden häilyvän tuolla tavalla vaativina hänen yllään.

Anna ja Toivo puolestaan näkevät pallot vähän toisin: Hän kääntää katseensa ikkunaan, hihkaisee, kohottaa kätensä. Käännyn katsomaan ja ehdin nähdä kahden kuumailmapallon lipuvan talomme ohitse, ylitse. Punainen ja keltainen, hetken niin lähellä toisiaan että näyttävät olevan yhtä ja samaa, mutta sitten kuuluu voimakas tuhahdus ja keltainen pallo nousee aavistuksen korkeammalle.
Kuumailmapalloja, minä sanon.
Aoa, aoa, Toivo vastaa ja osoittaa niitä sormellaan. 
Hänen lämpönsä ja intonsa, tämä sänky ja tämä huone, meidän elämämme ydin. Kuka tänne enää mahtuisikaan? Niin ajattelen mutta onko se kuitenkaan niin.


Samoin kuin edellisessä bloggauksessani, täytyy muuten tässäkin kiinnittää huomiota kirjan kanteen. Ulkoasun on suunnitellut Elina Warsta. Kansitaide jatkuu myös kansipaperin alla, kuten kuvasta näkyy. Kansi on herkkä ja harmoninen, ja vaikka kaikki kirjassa kuvattu ei olekaan kaunista, kansi sopii kirjaan. Kaiken kaikkiaan Kekkonen osaa jättää lukijalle sopivasti tilaa pohtia ja tulkita, mutta henkilöt eivät silti jää lukijalle vieraiksi, vaan tulevat hyvinkin lähelle. 

5 kommenttia:

  1. Hienoa pohdintaa <3 Kekkonen on kyllä hieno kirjailija (Helmi, tosiaan :D) ja kannattaa lukea ainakin hänen edellinen teoksensa, Suojaton. Se oli hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kyllä iloinen, että löysin Kekkosen :)

      Poista
  2. Kiitos pohdinnasta, minulla tämä juuri yöpöydällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta! Oma yöpöytäni notkuu kirjoja, joista osa on ollut lainassa kesästä asti, vaan en ehdi lukea hetikään niin paljon kuin haluaisin. Harmittaa, kun syksyn kirjoissakin olisi niin monia, jotka kiinnostavat.

      Poista