lauantai 17. syyskuuta 2016

Petri Vartiainen: Miehen ryhti




Petri Vartiainen: Miehen ryhti
Otava, 2016
254 s.
(Kirjastolaina)

"Palkan takia olen tässä. Mutta ihmisenä välitän."

Petri Vartiaisen Miehen ryhti tulee kovin lähelle omaa työtäni, joten lukukokemus oli mielenkiintoinen. Koulutuksesta ja opetuksesta puhutaan tällä hetkellä paljon. Kouluista kannetaan pulpetteja pihalle ja säkkituoleja ja iPadeja tilalle, mutta onko jokin oikeasti muuttumassa? Ainakin oppilaat - nämä nuoret, jotka kuvittelevat voivansa valita ainoastaan suosituimmat ja miellyttävimmät asiat. Tämä on tietysti kärjistys, eikä teoksen päähenkilö Ari suinkaan näe oppilaitaan yksinomaan näin. Huoli on kuitenkin todellinen: vastuuta tekemisestä annetaan entistä enemmän oppilaalle itselleen, vaikka kaikki tuskin ovat siihen kovinkaan valmiita. Tunnistan Arin huolen siitä, että oppilaiden pitäisi muka olla kehityksessä edellä, mutta todellisuudessa he lukevat vuosi vuodelta heikommin.

Ari on opettajuutensa kanssa kriisissä, haluaisi pistää kaiken uusiksi, muttei se ole aivan yksinkertaista. Pitäisi myös ehtiä olla isä ja aviomies. Vaimon mielestä Ari laittaa turhan usein työn etusijalle. Tähän puoleen kirjasta pystynee samaistumaan moni muukin, ammatista riippumatta.

Kirjassa kuvataan opettajainhuonetta, jossa miesopettajat istuvat ryhmässä sohvalla parantamassa maailmaa ja naiset ovat jossain taustalla - mutta heillä on sentään viihtyisäksi tehdyt luokat ja täydellisyyttä hipovat piirtoheitinkalvot. Kärjistystä toki tämäkin, mutta jotain tuttuakin, esimerkiksi kuvausta opettajainkokouksesta: Ei meistä kukaan jaksa ruveta puolustamaan kollegaa, selittämään päivänselviä asioita, sillä iltapäivä on jo liian pitkällä, ja silmätikuksi joutuminen omalla jaksamisellaan pelleilyä.

Arkinen opettajantyöni vie tällä hetkellä melko lailla aikaa ja voimia, joten tätä kirjaa oli siinä mielessä piristävää lukea, ettei ole ainoa, jolle kaikki tässä työssä ei ole aina itsestäänselvää ja helppoa, vaan on myös turhautumisen ja epävarmuuden hetkiä. Suosittelen kaikille opettajille, joista joskus tuntuu esim. tältä:
Jos olisimme yhdessä, emmekä vain samassa tilassa. Jos keskittyisimme asiaan. Jos olisin ensin ihminen, sitten vasta opettaja. Jos en puhuisi äidinkieltä, vaan yhteistä kieltä. 
Juuri sellaiset hetket, joissa opettaja oikeasti pääsee kohtaamaan opiskelijan omana itsenään, ilman rooleja, ovat äärimmäisen tärkeitä tässä työssä. Siitä kai tässä kirjassakin on kysymys: opettajuuden ydin on jossain ihan muualla kuin digitaalisissa alustoissa, monilukutaidossa ja muissa tämän hetken termeissä, jotka on seuraavaan opetussuunnitelmaan taas korvattu uusilla.

Ari on muuten päähenkilönä jo Vartiaisen edellisessä kirjassa Isäasentoja, mutta Miehen ryhdin voi lukea täysin itsenäisenä teoksena.

Muissa blogeissa: Vartiaisen tavoin äidinkielenopettajana toimiva Tuijata on sitä mieltä, että jokaisen koulusta kiinnostuneen pitäisi lukea tämä, ja Tuija tehnyt hyviä huomioita myös kirjan rakenteesta ja kielestä. Minun piti palauttaa kirja jo, ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän viimeisen kappaleen tähän bloggaukseen, mutta olen samaa mieltä siitä, että välillä kirjassa "huimitaan hämäryyksiä", välillä kieli on nautinnollista luettavaa. Kirsi nostaa esille, että vaikka kirjassa on ironiaa ja kärjistystä, päällimmäiseksi jäävät surumielisyys, syyllisyys ja riittämättömyys. Mari A:lle lukukokemus ei noussut erityiseksi - olisikin kiva kuulla tästä kirjasta enemmänkin sellaisten ihmisten ajatuksia, jotka eivät ole työnsä puolesta koulun kanssa tekemisissä.

6 kommenttia:

  1. Minustakin olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kuin koulussa toimivien kokemuksia. Kärjistyksiä kirjassa kieltämättä on, todenoloisuutta myös - mutta miten kukin lukee oman viitekehyksensä kannalta, sillä on merkitystä lukukokemukseen.

    Olipa kiva lukea kirjaa selkeästi avaava tekstisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! En ollut selkeydestä enää kovinkaan varma, kun kirjoitin tämän postauksen liki valmiiksi jo varmaan viikko sitten, mutta halusin vielä etsiä muiden bloggauksia linkitettäviksi, ja siinä välissä piti kirjakin tosiaan palauttaa enkä voinut enää tarkistaa asioita. (Tulipa tuosta maratonvirke.)

      Poista
  2. Olen haaveillut opettajantyöstä pienestä pitäen, mutta harhautunut aivan eri alalle ja todella kauas. Pitäisi varmaan tämä kirja lukea, että miten se oma vanha haave vielä tuntuu tutulta tämän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjasta ei kovin mairittelevaa kuvaa saa opetustyön nykytilanteesta kaikkien muutospaineiden keskellä, mutta mielestäni tämä on hyvä keskustelunherättäjä. Lue ihmeessä, kunhan muistaa lukevansa kaunokirjallisuutta, ei seuraavansa dokumenttia :)

      Poista
  3. Minä aion lukea tämän pian, joten sitten saat lukea sellaisenkin kommentit joka ei ole koulussa töissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sitten, mitä mietit, Krista! On tämä toki myös kirjallisuusihmisten kirja, se jäi sanomatta - kun kirjan päähenkilö on äidinkielenopettaja, ei hän toki voi olla puhumatta kirjallisuuden merkityksestä :)

      Poista