lauantai 24. syyskuuta 2016

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa


Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Gummerus, 2016
384 s. (+kiitokset ja lähteet)
Arvostelukappale kustantajalta

Osallistuin aiemmin lukuhelmihaasteeseen katkelmalla tästä Inkeri Markkulan esikoisteoksesta. Halusin kuitenkin blogata koko teoksestakin, sillä se oli kokonaisuutenakin helmi.

Kirjassa päähenkilönä on Alina, suomalainen malariatutkija. Teoksen nykyhetkessä eli vuonna 2012 Alina tutustuu saksalaiseen lääkäriin, Lotteen, joka on kuuntelemassa hänen esitelmäänsä. Loten pyynnöstä Alina lähtee kesän ajaksi tutkijaksi Pohjois-Thaimaassa sijaitsevalle klinikalle, jossa Lotte on pitkään työskennellyt. Kirjassa valotetaan vuoroin aiempia tapahtumia sekä Alinan että Loten elämästä, vuoroin kerrotaan hektisestä ja osin toivottomastakin taistelusta malariaa vastaan.

Alinalle työ on selviytymiskeino. Hän uppoutuu yksityiskohtiin ja perehtyy asioihin syvällisesti: Se auttaa unohtamaan ympäröivän, jaksamaan yli öiden, joina makaan valveilla ja lasken ajankulukseni maailmankaikkeuden komponentteja. Alinalla on taustallaan tragedia, josta ei ole helppo puhua.

"Sinulla olisi niin paljon mahdollisuuksia täällä. Kaikki on lähellä. Nämä helvetin taudit. Ja itikat. Ja on omat endeemiset lajit ja..."
"Tiedän."
"Onko perhettä joka?"
"Ei. Ei ole."
Kuulen oman ääneni kuin etäältä, hätkähdän sen terävää sointia.

Alina saa Thaimaassa etäisyyttä omaan elämäänsä. Lapsipotilaiden tutkiminen tuo kuitenkin mieleen jatkuvasti muistoja Sellasta, jonka lapsuutta hän on seurannut läheltä, mutta saanut olla mukana siinä vain hetkittäin. Tämän asian kipeyden Markkula kuvaa hyvin, samoin kuin Alinan nuoruuden kokemukset pienellä paikkakunnalla Lapissa, joista kirjoitin lyhyesti lukuhelmipostauksessani.

Kirjasta ei ole helppo blogata, koska en haluaisi kertoa siitä liikaa. Esimerkiksi takakansi paljastaa jo käytännössä kaiken, mitä Alinalle on aiemmin tapahtunut - kannattaa siis jättää se lukematta, jos aikoo tähän kirjaan tarttua.

Kaksi ihmistä minuutissa on päässyt yllättämään ainakin Mari A:n. Myös Mitä luimme kerran -blogin Laura on ihastunut kirjaan ja toivoo sille näkyvyyttä. Sitä se minustakin ansaitsee. Pieni kirjasto -blogissakin kirjaa suositellaan, vaikka aiheesta olisi voinut saada irti ehkä vielä enemmänkin. Toisaalta itse olen sitä mieltä, että kirjallisuus voi vaikuttaa juuri näin: viedä lukijan yksittäisen henkilön nahkoihin ja kokemuksiin ja saada sitä kautta pohtimaan asioita myös yleisellä tasolla.

Kirjassa on muuten hieno kansi, jonka on suunnitellut Jenni Noponen. Kansi kuvaa kirjan tunnelmaa hyvin. Markkula kuvailee aistivoimaisesti niin Thaimaan sademetsät kuin Lapin luonnonkin.

Tunturissa oli karua ja kylmää. Kävelin niille lakeuksille asti asti, joilla mittarituhot olivat pahimmat. Pystyyn kuolleet puut nousivat taivaita kohti, kuljin niiden keskellä. Jänis, valkoisen turkin ylleen jo vaihtanut, hyppi edelläni. 
Maailmassa on paljon kuoleman aiheuttamaa surua, mutta aika vähän kuolemalta näyttäviä maisemia. Mittarien tuhoamat koivikot ovat sellaisia. 
Välillä täytyy saada levätä maisemassa, joka vastaa omaa sisintä.

Markkula on biologi, ja se näkyy luontokuvauksen (ja malariakuvauksen) yksityiskohtien vakuuttavuudessa. Sitten välillä on tuollaisia virkkeitä, kuin tuo edellisen lainauksen viimeinen rivi. Miten voikin sanoa jonkin asian noin täydellisen tyhjentävästi. Vaikutuin.

6 kommenttia:

  1. Todella upea tuo kansi, jotenkin tosi raikas. Ehkä jo tuon kannen perusteella voisi tarttua kirjaan :D Kiinnostavan oloinen kirja muutenkin kuvauksesi perusteella.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin tulee kantta katsottua niin pitkään ja tarkasti kuin tätä jäin tutkimaan. Kiinnostava kirja tosiaan! Jos haluaa tietää käänteistä enemmän etukäteen, kannattaa käydä lukemassa nuo muiden bloggaukset.

      Poista
  2. Kiva että toit kirjan esiin. Toivottavasti tämä kirja saisi enemmänkin huomiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivoisin! Gummerus on nostanut paljon esiin toista esikoiskirjailijaa (ja huomionsa sekin toki ansaitsee), mutta tästä on ollut vähemmän juttua.

      Poista
  3. Paljon olen tästä kuullut ja kiinnostunut kirjasta yhä enemmän ja enemmän. Pitäisi siis etsiä luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti luet! Olisi mukava kuulla sinunkin ajatuksiasi tästä.

      Poista