keskiviikko 31. elokuuta 2016

Lukuhelmihaaste - Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Annan Matkalla Mikä-Mikä-maahan -blogissa on harmillisen vähän huomiota saanut lukuhelmihaaste, joka päättyy tänään. Toivottavasti tämä postaus ehtii vielä mukaan!

Haasteen idea on tämä: "Monesti juuri pienet yksityiskohdat teoksissa voivat olla niitä helmimpiä hetkiä lukukokemuksessa, jotka jäävät elämään mieleen.  Joskus voi olla kyse ihan vain yksittäisestä sanavalinnasta. Tai sitten yhdestä tai muutamasta lauseesta tai pienestä kohtauksesta. Jostakin sellaisesta helmenkokoisesta ja helmenarvoisesta pienestä jutusta, joka nousee teosta lukiessa muun teoksen yläpuolelle ja pysäyttää lukijan sen äärelle. Helmen siitä voi tehdä niin hauskuus, koskettavuus, kauneus kuin jokin muukin suuri tunnereaktio. Tai vain se, että sanat ovat niin osuvat, että ne menevät lukijan luihin ja ytimiin."


Päätin valita lukuhelmeksi kohdan tästä Inkeri Markkulan esikoisromaanista Kaksi ihmistä minuutissa (Gummerus, 2016). Olen lukenut kirjaa vasta 106 sivua, eli postaus kokonaisuudesta tulee myöhemmin, mutta pidin niin paljon yhdestä kohdasta tässä kirjassa, että luin sen ääneen yhdelle opiskelijaryhmällekin.

Teoksen toinen päähenkilö on Alina, joka on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Lapissa mutta muuttanut etelään, missä saa olla "kuka tahansa". Tämä lukuhelmikohta liittyy siihen:

Ja silloin kun ikävöin kotiin, ikävöin jokia, koskia, äänten selkeyttä, tunturien muotoja ja pakkasen mollisointuja, mutta en sitä, kuinka sanomaton vaatimus yhdenmukaisuudesta rutisti rintaa ja tilaa aivan kuin tunturit ja kukkulat olisivat jatkuvasti lähentyneet toisiaan. Kun ajattelen kotia, nousee mieleeni aina sama kysymys: kuinka avara voi maisema olla, kuinka ahdas elämä?

Olen työskennellyt kouluissa monella pienellä paikkakunnalla, ja myös itse kasvanut sellaisella. Tuo "sanomaton vaatimus yhdenmukaisuudesta" on hyvin tunnistettava ajatus. Mietin usein opiskelijoitani ja sitä, kuinka vaikeaa varsinkin juuri pienessä koulussa voi olla, jos ei ole samanhenkisiä ihmisiä ympärillä, jos ei saa vastakaikua ajatuksilleen ja tunteilleen mistään. Kyse ei ole välttämättä seksuaalivähemmistöön kuulumisesta, niin kuin Markkulan kirjassa Alinalla, vaan ylipäätään siitä, jos ei uskalla olla jossain suhteessa oma itsensä. Minusta tuo kohta tiivistää sen hyvin. Ja samalla mietin, mitä itse voisin opettajana tehdä, että jokaisella olisi helpompi olla sellaisena kuin on, millaisena tahansa. Ettei ainakaan koulun puolesta tungettaisi liian ahtaaseen muottiin.

Kiitos Annalle tästä haasteesta! Otan idean kyllä omassa blogissani käyttöön - tällaisia helmikohtia voi poimia aika pikaisiksikin postauksiksi silloin kun ei ehkä ehdi muuten bloggailla.

6 kommenttia:

  1. En ole päässyt vielä lukemaan tätä kirjaa, mutta jokin siinä vetää minua puoleensa.

    Tuo haaste on myös hyvä, olisin halunnut osallistua siihen, mutta syksyni on aina niin hektinen, että en ehdi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tähän mennessä kyllä todella tykästynyt tähän kirjaan.

      Lukuhelmiä voi toki poimia myöhemminkin, vaikka haaste päättyikin. Hyvä idea minusta!

      Poista
  2. Tarrasin mukaan loppumetreillä tuohon haasteeseen, joka on minustakin loistoidea. Ja hieno helmi sinulla! Ehkä tuokin kirja on lukulistalle laitettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hyvin valittu lukuhelmi myös sinulla, kävin kurkkaamassa. Suosittelen kyllä tätä kirjaa (puolessavälissä vasta olen tosin).

      Poista
  3. Hauskaa Hanna, että osallistuit! Ja minkä mainion helmen oletkaan löytänyt! Tuollaisen kohdan voisin valita itsekin omaksi lukuhelmekseni, vaikka ehkä toisista syistä, sillä itse en ole mikään pikkukylän lapsi enkä toistaiseksi kovin pienessä paikassa myöskään tehnyt töitä. Mutta siinä on ihanaa kuvailua ja ihanaa kielikuvallisuutta <3 Arvonnan suoritan vielä tänään! (On ollut niin paljon muuta, etten aiemmin kerinnyt.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidän siitä, että kuvailu ja kielikuvat välittävät merkityksiä ja herättävät tunteita ja ajatuksia. Harvoin toimii, jos kaunokirjallisuudessa aletaan saarnata ja julistaa, ja sellaista sävyä tässä ei ole.

      Poista