sunnuntai 14. elokuuta 2016

Liebster Award, kierros 2 :)

Ilokseni olen saanut tällä viikolla Liebster Award -tunnustuksen kahdelta bloggaajalta. Kiitos, Mummo matkalla -blogin Takkutukka ja Tuntematon lukija Hande!

(Viime syksynä sain tämän tunnustuksen ja siihen liittyvän haasteen Hennalta, ja tavallaan siitä alkoi blogissani jonkinlainen aktiivisempi kausi. Aloin esimerkiksi seurata ja kommentoida tiiviimmin muiden blogeja, vaikka toki se välillä jää, kun on kiireitä eikä ehdi omaakaan blogia päivittää.) 


Haasteen säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Nyt siis uusi kierros ja uudet kysymykset, hauskaa pähkäiltävää!

Ensin Takkutukan kysymykset ja minun vastaukseni:

1) Näet kiinnostavan kirjan; astutko ohi vai avaatko?
Ainakin takakantta silmäilen varmasti. Ennen lainaus- tai ostopäätöstä kurkkaan myös alkua.

2) Kirjaostoksilla: homma hanskassa vai lipsuuko creditille?
Homma hanskassa pääosin, koska käytän todella paljon kirjaston palveluita. Laitan kiinnostavat uutuudet heti varaukseen. Adlibriksessä klikkaillessa saatan innostua vähän liikaa, jos näen esimerkiksi jo lukemiani ja hyväksi havaitsemiani kirjoja edulliseen hintaan.

3) Onko nykymaailmassa kasvualustaa klassikkojen synnylle?
Uskoisin näin. Tarvitaan osuvia kuvauksia myös tästä ajasta, ja uskon, että esimerkiksi Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät voisi jäädä elämään 2000-luvun alkupuolen klassikkona Suomessa. Aika sen toki näyttää. On myös hätkähdyttävää ajatella, että vaikkapa ensimmäisen Harry Potterin ilmestymisestä on kohta 20 vuotta, mutta ilmiö on voimissaan edelleen. Potterit siis ovat ilman muuta jo ansainneet klassikkoaseman.

4) Oman kirjahyllysi aarre?
Isovanhemmilta perityt hienot painokset Seitsemästä veljeksestä ja Kalevalasta. Pappa oli saanut ne 50-vuotislahjaksi vuonna 1951. Jompikumpi, mummu tai pappa, oli merkinnyt ristin niiden lahjanantajien perään, jotka olivat sittemmin menehtyneet. 

5) Jos kirjoitat kirjan, sen teema/aihe olisi?
En ole tätä kovin vakavissani miettinyt. Olen joskus osallistunut luovan kirjoittamisen kursseille ja käsitellyt teksteissäni enimmäkseen ehkä perhesuhteita, parisuhteita ja vanhemmuutta (asioita, joihin liittyviä kirjojakin mielelläni luen), joten varmasti kirjassakin nämä asiat korostuisivat. En usko, että minulla olisi sinnikkyyttä laatia kokonaista romaanikäsikirjoitusta.

6) Oletko puhuja vai kirjoittaja / rimpahuttelija vai tekstaaja/wappaaja?
Kirjoittaja ja wappaaja (jos se tarkoittaa Whatsappia?). Melko vähän puhun puhelimessa. Töissä toki puhun paljon.

7) Oma syysherkkusi: keräten, poimien vai torilta ja marketeista?
Vadelmat vanhempien pihalta ja mustikat metsästä tai torilta (tai äidiltä). Tänä syksynä en ole ehtinyt marjastamaan.

8) Mistä ammennat voimaa?
Perheestä ja ystävistä. Ulkoilusta. Kirjoista.

9) Kuinka nollaat nuppisi?
Lapsen kanssa puistoon tai kirjastoon lähteminen saa aika hyvin ajatukset pois omista huolista.

10) Mikä on näkemyksesi kirjastojen tulevaisuudesta?
Uskon, että kirjastoja tarvitaan yhä. Varmasti e-kirjojen lainaaminen voi jossain määrin yleistyä, mutta uskon, että kirjastot ihan fyysisinä paikkoina ovat edelleen tärkeitä.

11) Mietteesi lukutaidon kehityksestä/uuslukutaidottomuudesta?
Olen huolissani nuorten lukutaidosta ja tyttöjen ja poikien välisestä erosta lukutaidossa (ks. esim. "Nuorten lukutaito rapistuu - huono-osaisuus selittävä tekijä", Ylen uutinen viime syksyltä). Koska vapaa-ajalla lukeminen on vähentynyt, lukemiselle pitäisi olla enemmän aikaa koulussa. 
 
Menipäs vakavaksi, mutta kiitos Takkutukalle kiinnostavista pohdinnan aiheista! Sitten Handen kysymykset:

1. Minkä ikäisenä ja miten opit lukemaan?
Opin lukemaan viisivuotiaana, kun isoveljeni aloitti koulun. Isoveljen aapisella sekä Aku Ankoilla oli tässä ratkaiseva merkitys.

2. Mikä oli lapsuutesi suosikkikirja?
Näistä olen blogissani aiemminkin kirjoittanut. Yksittäinen suosikki oli esimerkiksi Pirkko Talvion Mummu Pelakuu

3. Käytätkö valmiita lukupäiväkirjoja tai kirjoitatko muistiinpanoja paperille ennen blogitekstin kirjoittamista?
Laitan kirjaan pikku tarralappuja tärkeisiin kohtiin. Joskus saatan kirjoittaa myös puhelimen muistiinpanosovellukseen jotain muistiin. En harrasta blogissani kirjojen spoilaamista, joten olen miettinyt, että blogin rinnalla pitäisi olla kuitenkin myös vihko, johon kirjoittaisi kirjojen juonesta ja loppuratkaisusta tarkemmin. Tuppaan unohtamaan lahjakkaasti, miten kirjoissa käy.

4. Luetko sarjakuvia?
Aika vähän. Voisin lukea enemmänkin. Olen tainnut postata kaksi kertaa sarjakuvasta (Fok_it: Elämä ja Isi on vähän väsynytlinkki näihin).

5. Jos järjestäisit nyt lukuhaasteen, minkä aiheinen se olisi?
Hauska kysymys! Monenlaisia lukuhaasteita on jo meneillään, joten jos keksin jonkun haasteen, sellainen on varmaan jo tehty tai vähintään tulossa. Itselleni ajattelin ensi vuodeksi haasteeksi ainakin jonkinlaista yleissivistyksen aukkojen täyttämistä - on niin paljon kirjoja, joista tiedän jotain, mutta joita en ole varsinaisesti lukenut.

6. Onko sinulla kirjallisuudesta poimittuja esikuvia - todellisia tai fiktiivisiä?
En sanoisi, että minulla on varsinaisia esikuvia.

7. Jos elämästäsi tehtäisiin kirja, mikä sen nimi olisi?
Kaikki se mitä en muista on jo kirjoitettu. Olisikohan se sitten vaikkapa Epäolennaiset asiat, jotka muistan hämmästyttävän hyvin.

8. Saat omistukseesi laajan kirjaston, mutta sen valikoima koostuu vain yhdestä genrestä. Minkä valitsisit?
Suku- ja perhetarinat? Ei sellaista genreä ehkä varsinaisesti ole. Perinteiset lukuromaanit? 

9. Jos perustaisit toisen blogin, mitä aihetta se käsittelisi?
Tämä nykyinen blogi käsittelee jo kirjojen lisäksi silloin tällöin käsitöitä. Opetusblogi voisi olla, mutta tällä hetkellä ei ole aikaa sellaista perustaa. Joskus myös tekisi mieli perustaa sellainen "keski-ikää lähestyvä naishenkilö purnaa maailmanmenosta" -blogi, mutta se päivittyisi luultavasti vain kerran kuussa.

10. Kenet kirjailijan kutsuisit luoksesi kylään, jos saisit mahdollisuuden?
Jos saa kutsua kuolleita, niin Tove Janssonin kanssa olisi varmasti ollut mainiota jutella. En tiedä, luultavasti jonkun arvostamani nykykirjailijan kanssa kahvitteleminen olisi jännittävää, mutta myös kiusallista. Voisin mieluummin kirjoitella vaikkapa sähköposteja jonkun kanssa :D

11. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Paljon. Tiedon hakemista, uusien näkökulmien löytämistä, ihmisten ymmärtämistä, viihdettä, koko tunteiden kirjoa.

Olen nyt tylsä ja rikon haastesääntöjä. Olisi kiva keksiä taas kysymykset ja haastaa uusia blogeja, mutta luulen, että haaste on jo aika pitkälti toisella kierroksella.

Mukavaa elokuuta itse kullekin!

6 kommenttia:

  1. Kiitos, kun vastasit, mielenkiintoisia vastauksia sinulla! :) Tuo vastauksesi seitsemänteen kysymykseeni sopisi myös minun kirjani nimeksi - muistan kaikenmoista nippelitietoa ja triviaa, josta ei sinänsä ole mitään hyötyä. :D

    VastaaPoista
  2. Näin eilen joitakin opiskelukavereita, joista osaa en ollut nähnyt kymmeneen vuoteen. Hämmentävää, miten joistakin samoista tilanteista oli eri ihmisillä niin erilaisia muistoja! Muistan vaikkapa jonkun opiskelukaverin seminaarityön aiheen vuodelta 2003, mutten muista jotain yhteistä reissua käytännössä ollenkaan. Jännä tuo ihmismieli.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Hanna: näpsäköitä vastauksia ja kiintoisia mietteitä paukuttelit tulemaan! Aarteesi selkämykset kuin korut; vanhoissa kirjoissa on ikioma tenhonsa, tuoksunsa ja ne rakkaat muistot:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, sopivan haastavia kysymyksiä! Nämä vanhat kirjat ovat tosiaan aarre. Hieno ajatus, että kun pappani täytti 50 vuonna 1951, nämä Gallen-Kallelan kuvittamat painokset olivat arvokas lahja, jota oli antamassa iso joukko ihmisiä (ehkä jonkin yhdistyksen väkeä). Toisen kirjan sisäsivulle on tosiaan koottu lista lahjanantajista. Perin nämä kirjat viime talvena, kun mummoni kuoli yli 100 vuoden iässä, eli paljon muistoja mummosta näihin erityisesti liittyy.

      Poista
  4. Sama täällä; unohdan kirjojen loppuratkaisut, eikä niitä edes voi blogista luntata, kun siellä yrittää olla spoilaamatta. Oiskohan tuo vihkosysteemi hyvä... Tai sitten vain pitää lukea uudestaan ja yllättyä uudestaan. Hienoja nuo vanhat kirjat, todellisia aarteita! Ja tule kirjamessuille, niin tapaat kirjailijoita kahvittelemassa bloggareiden kanssa Messukeskuksessa :) Tove Janssonista tuli mieleeni, että asuin hänen kulmillaan monta vuotta, monta hänen viimeistä vuottaan, asiasta tietämättä. Ehkä näin hänet joskus puistossa? Kyllä harmittaa, kun en tiennyt silloin tästä asuinpaikasta, enkä osannut huomioida. "Epäolennaisia asioita" -kirjaasi odotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki hyväkin, että voi yllättyä uudestaan. Opettajantyössä olisi joskus tarpeen muistaa kirjojen loppuja :)

      Olen itse asiassa tulossa kirjamessuille. Kiva tavata muita bloggareita ja ehkä jopa uskaltautua puhumaan jollekin kirjailijalle :)

      Poista