keskiviikko 3. elokuuta 2016

Julie Murphy: Dumplin




Julie Murphy: Dumplin (2015)
Suom. Peikko Pitkänen
Otava, 2016
335 s.

Julie Murphyn Dumplin on hänen toinen romaaninsa (esikoisteosta, joka on Wikipedian mukaan kirjoitettu National Novel Writing Monthin eli kansallisen romaaninkirjoituskuukauden aikana, ei ole suomennettu). Otavan sivut tietävät kertoa, että Disney on jo ostanut Dumplinin elokuvaoikeudet.

Niin, Dumplin on siis sellainen kirja, josta voi tehdä Disney-elokuvan. Toki Disney-elokuviakin on monenlaisia, mutta kyllä se ehkä jotain kirjasta silti kertoo?

Dumplinin päähenkilö esittelee itsensä uudelle työkaverilleen näin: "Willowdean", sanoin. "Kassanhoitaja, Dolly Parton -fani ja tämän paikan virallinen läski." Nimellä Dumplin häntä kutsuu vain hänen äitinsä. Willowdean (lyhyemmin myös Will) on siis ylipainoinen, ja vaikka hän päällepäin vaikuttaa olevan asian kanssa sujut, tapahtuu monenlaista, mikä saa hänet pohtimaan suhdettaan vartaloonsa ja ylipäätään minäkuvaansa.

Willowdean asuu teksasilaisessa pikkukaupungissa, jossa periamerikkalaiset perinteet ovat voimissaan. Vuoden kohokohta Clover Cityssä ovat Miss Teen Blue Bonnet -kisat, joita Willowdeanin äiti on järjestämässä. Äiti on voittanut kisan aikanaan, ja niin hänelle kuin monelle muulle entiselle voittajalle se on ilmeisesti tärkein meriitti elämässä.

Äitikin on kuitenkin nuoruudessaan ollut ylipainoinen, mutta laihduttanut. Toisenlainen esimerkki Willowdeanille on hänen tätinsä Lucy, joka on vajaa vuosi aiemmin kuollut sydänkohtaukseen 36-vuotiaana ja 225-kiloisena. Lucy on Willille tärkeä esikuva, vaikkei uskaltanutkaan tehdä elämässään niitä asioita joita olisi ehkä halunnut.

Willowdeanin työkaveri Bo ihastuu häneen, ja tunne on molemminpuolinen, mutta Williä tilanne kuitenkin ahdistaa. Ennen kesää olin tyytyväinen vartalooni. Jopa ylpeä siitä. Sitten tuli Bo. Siitä lähtien, kun suutelimme ensimmäisen kerran, jokin minussa alkoi hajota. Jotenkin se, miltä hänen ihonsa tuntui ihoani vasten, nosti pintaan epäilykset, joiden olemassaolosta minulla ei ollut ollut aavistustakaan.

Jonkinlaisena protestina tai yrityksenä murtaa itseään koskevia oletuksia Will ilmoittautuu Miss Teen Blue Bonnet -kisaan. Tämä ja teinirakkauskuviot sekä riita parhaan ystävän kanssa kantavat kirjan juonta ihan sujuvasti eteenpäin, ja onhan kirjassa sanomaakin itsensä hyväksymisestä.

En muista, milloin, mutta jo kauan sitten päätin, millainen tahdon olla. Ja siitä lähtien olen käyttäytynyt sen mukaisesti. Mutta leikki taitaa olla lopuillaan, enkä ole varma, pidänkö siitä ihmisestä, joka on kehittämäni kuoren alla.

Minusta tässä kirjassa olisi voinut olla enemmänkin huumoria, josta kansi tuntuu vihjailevan. Mieleeni palasi parinkymmenen vuoden takaa Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma (julkaistu 1990, itse olen lukenut sen varmaan muutamaa vuotta myöhemmin teini-ikäisenä), jossa minäkertoja oli myös huomattavan ylipainoinen ja suhtautui siihen itseironialla ja huumorilla.

Dumplinista ovat bloganneet myös esimerkiksi Krista ja Lukuneuvoja, jotka molemmat ovat tykästyneet päähenkilöön kovasti. Myös Notkopeikko on pitänyt kirjaa voimaannuttavana. Näillä perusteilla kirjaa voi siis varmasti suositella itsestään epävarmoille tai ylipäätään kaikille, jotka kaipaavat vähän ravistelua kauneuskäsityksiin.

Jos muuten tämä kirja tai jokin monista muista hyvistä kirjoista kiinnostaa, Kristalla on blogissaan menossa kesäarpajaiset, joihin ehtii osallistua vielä tänään klo 18 asti.

Itsehän voitin jo kesäbingosta kirjan, mutta jatkan sen täyttelyä edelleen. Laitan tämän kirjan kohtaan "kirja jossa rakastutaan", koska vaikka rakkaustarina ei olekaan ainoa asia tässä kirjassa, on se kuitenkin juonen kannalta keskeinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti