lauantai 13. elokuuta 2016

Anthony Doerr: Davidin uni

Hänen nimensä oli David Winkler, ja hän oli viidenkymmenenyhdeksän. Oli ensimmäinen kerta kahteenkymmeneenviiteen vuoteen, kun hän matkustaisi kotiin - jos sitä kodiksi voisi sanoa. Hän oli ollut isä, aviomies ja hydrologi. Enää hän ei ollut varma, oliko hän mitään näistä.



Anthony Doerr: Davidin uni 
Alkuteos About Grace, 2004
Suom. Hanna Tarkka
WSOY, 2016
427 s.

Amerikkalaisen kirjailijan Anthony Doerrin esikoisromaani Davidin uni (2004) on suomennettu vasta nyt, Pulitzer-palkitun Kaikki se valo jota emme näe -teoksen suosion vanavedessä.

Kirja lähtee liikkeelle siis siitä, että David on lähes kuusikymppinen ja matkalla takaisin Yhdysvaltoihin, mistä hän on lähtenyt yli kaksikymmentä vuotta aiemmin. David näkee unia, jotka tulevat tai joiden hän pelkää tulevan todeksi. Yhden tällaisen unen takia hän on paennut ja jättänyt vaimonsa Sandyn ja tyttärensä Gracen. Onko heitä mahdollista enää löytää - ja jos on, onko anteeksiannolle mahdollisuutta?

Kirjassa kuvataan melko pitkällisesti sitä, mitä David on tehnyt nämä kaksikymmentä vuotta, eikä tyttären ja vaimon etsintä myöskään ole mutkatonta. Minusta juonessa oli ehkä vähän ylimääräisiäkin rönsyjä, eli yhtä hiottu teos tämä ei ole kuin Kaikki se valo jota emme näe. Kirjassa on kuitenkin esimerkiksi paljon hienoja kuvauksia erityisesti luonnonilmiöistä, joista David on entisen työnsä vuoksi kiinnostunut: vedestä, lumesta, pilvistä ja jäästä.  Niihin rinnastaen kirja pohtii ajan kulumista, kohtaloa, sattumia ja vääjäämättömyyttä.

Tutkiessaan jatko-opinnoissaan  jääkiteitä hän oli lopulta hoksannut niiden perusrakenteen (tasasivuisen, tasakulmaisen kuusikulmion), joka toistui niin hyytävän varmasti, noudatti niin erehtymättömästi kaavaansa, ettei hän mahtanut mitään sille, että häntä puistatti: kaiken sen loiston - filigraanimaisten kukkakuvioiden, mikroskooppisten tähtien - alla vallitsi kammottava väistämättömyys; kiteet eivät voineet olla toteuttamatta niihin sisältyvää suunnitelmaa sen enempää kuin ihmisetkään. Kaikki oli veistetty ankaran kaavan mukaan, kuolemanvarmasti.

Kanssani hyvin samankaltaisia ajatuksia kirjasta on Kaisa Reetalla ja Jonnalla - vähän vähempikin olisi riittänyt juonenkäänteiden ja sivuhenkilöiden runsauden suhteen.  Henna puolestaan pohtii hienosti kirjan eri tapahtumapaikkoja, veden olemusta ja rinnastumista Davidin elämän käänteisiin. Arja  on nostanut esiin kirjan tunnelman, joka oli varsinkin alkupuolella jännittävä ja piinaavakin. Harmi vain, että itsekin uuvuin puolenvälin tienoilla ja kääntelin sivuja puolihuolimattomasti odottaen, että David pääsee etsinnässään eteenpäin. Ulla ja Mai ovat viihtyneet kirjan äärellä.

Vuoden 2016 lukuhaasteessani sijoitan tämän kirjan kohtaan "vanhenemisesta kertova kirja" - vaikka se nyt ei keskeisin teema tässä olekaan, niin Davidin elämää kuvataan kuitenkin pitkältä ajalta, ja lukija voi esimerkiksi miettiä, miten hän matkan aikana muuttuu ja mitä hän ymmärtää eri tavoin vanhetessaan. 

7 kommenttia:

  1. Useimmat ovat pitäneet Valosta enemmän. Minä viihdyin tämän seurassa paremmin, ehkä tuo luonnon läsnäolo oli syyllinen siihen. Pidin tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doerr on kyllä perehtynyt ilahduttavasti luonnontieteisiin ja kuvaa niin Davidin vesitietämystä kuin Naaliyahin hyönteistutkimusta tarkasti - kuten myös luontoa niin Alaskassa kuin St. Vincentilläkin.

      Poista
  2. Tämä pitää päästä lukemaan, eikä odotukset onneksi näköjään ole liian korkealla, vaikka Valoon rakastuin aikoinaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Valosta paljon, ja tästäkin kyllä suurimmilta osin. En missään nimessä olisi jättänyt kesken, suvantokohdista ja rönsyistä huolimatta.

      Poista
  3. Doerrin valo oli hieno teos, joten odotukset tämän uuden suomennoksen suhteen olivat korkealla. jotakin tästä teoksesta jäi kuitenkin puuttumaan...

    Kiva että kävit moikkaamassa minua niin löysin blogisi! Yritin kirjautua lukijaksesi, mutta blogger antoi vikailmoituksen. Tulenpa yrittämään toisen kerran paremmalla onnella. <3

    VastaaPoista
  4. Doerrin valo oli hieno teos, joten odotukset tämän uuden suomennoksen suhteen olivat korkealla. jotakin tästä teoksesta jäi kuitenkin puuttumaan...

    Kiva että kävit moikkaamassa minua niin löysin blogisi! Yritin kirjautua lukijaksesi, mutta blogger antoi vikailmoituksen. Tulenpa yrittämään toisen kerran paremmalla onnella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun vierailit! Bloggerilla on kyllä joskus aivan erikoisia oikkuja. En itse esim. saa kaikkia lukemiani blogeja näkymään tuossa oikean reunan palkissa millään.

      Poista