perjantai 22. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Katja Kettu, Kätilö


Katja Kettu: Kätilö
WSOY, 2015 (ensimmäinen kovakantinen painos 2011)
348 s. + liitteet (tietoa Lapin sodasta, kartta sekä elokuvan storyboard-aineistoa ja still-kuvia elokuvasta)
Osin kuunneltu Eija Ahvon lukemana äänikirjana (WSOY, 2011, saatavilla myös Bookbeat-sovelluksessa), kesto 10 tuntia 16 minuuttia

Naistenviikolla tarkoitukseni on lukea naisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja pohtia teosten naiskuvia. Erinomaisen hyvin tähän tarkoitukseen sopii Katja Ketun läpimurtoteokseksi kutsuttu Kätilö.

Kirjan naispäähenkilö - jota saksalaissotilaat kutsuvat Fräulein Schwesteriksi mutta jonka oikea nimi jää kirjassa epäselväksi - toimii siis kätilön ammatissa, ja hänellä on siksi paljon tietoa naisen kehosta sekä vapauksia, joita muilla naisilla ei tuona aikana pienissä lappilaiskylissä ollut. Hän on jäänyt orvoksi ja kasvanut sijaisperheessä, ja häntä on väheksytty ja arvosteltu taustansa takia: isä toimi kansalaissodassa punaisten puolella. Siksi lapsenpäästäjän oppiin pääseminen on ollut hänelle kullanarvoista - se on antanut hänelle aseman ja arvon yhteisössä.

Ei kukaan ennen sinua ollut ymmärtänyt. Etten minä halunnut asettua aloilleni. En halunnut lopettaa. -- Aunen ansiosta minulla oli jotain mitä muilla naisilla ei ollut, tietoa, ja siitä syystä vapaus mennä ja kulkea. --olin jotakin muutakin kuin maho, hyljeksitty punikkiäpärä. Minä rakastin niitä vanhoja verenseisautusloitsuja ja taikoja, joita Aune minun korvaani kuiskutti. 

Kätilö ihastuu Lapin sodan aikana saksalaiseen upseeriin ja päätyy sen vuoksi töihin saksalaisten pitämälle vankileirille Titovkaan. Myös Johann (suomalaisten suussa Johannes), ihastuksen kohde, kiinnittää huomionsa kätilöön - jota hän kutsuu Villisilmäksi - nimenomaan tämän itsenäisyyden vuoksi: Aivan erilainen kuin muut tapaamani naiset täällä. Se kulkee yksin ja ilman miestä ympäri Petsamoa eikä näytä hirmustavan mitään. Tuli mieleen, että siinä on jotain samaa kuin äidissäni Annikissa. Että tuommoisen kanssa ei pelottaisi eksyä tunturiin. Myöhemminkin Johann pohtii, että Villisilmä on pelottava, koska ei pelkää Johannia, vaikka hänellä on ase ja elin jolla sitä häpäistä. Tämä miesten ylivalta naisiin tulee kirjassa brutaalilla tavalla selväksi.

Kätilö on siis itsenäinen ja vahva nainen, mutta saako sota lopulta otteen kaikista? Kätilöllä on paljon tietoa, valtaa ja osaamista - kaikkia näistä voi käyttää myös väärin. 

Kätilö antaa muutenkin aineksia pohtia naisen asemaa sodan aikana. Erityisesti vankileirillä naisten kohtalo on karu. Hyvin ei useinkaan käynyt niidenkään naisten, jotka saivat lapsia saksalaisten sotilaiden tai venäläisten vankien kanssa. Molempia on satoja (Ketun kirjan lopussa olevassa historiaosuudessa mainitaan, että saksalaisten suhteista syntyneitä lapsia olisi noin 700 ja venäläisvankien jälkeläisiä jopa 1100 - esim. tässä Ylen artikkelissa puhutaan parista sadasta venäläisvangin lapsesta).

Aloin ensin kuunnella Kätilöä äänikirjana. Oli kuitenkin hyvä, että rinnalla silloin tällöin silmäiltävänä oli paperiversio, koska kirjan rakennetta olisi ehkä kuultuna ollut vaikea hahmottaa (kirja ei etene kronologisesti ja näkökulmia on useita). Eija Ahvon lukutapa sopi kirjaan hyvin: sopivan rauhallinen ja vähäeleinen, mutta repliikit ja murre soljuivat elävästi. Äänikirja eteni aika hitaasti, koska jaksoin kuunnella sitä reilun tunnin illassa. Lopulta halusin päästä tarinassa nopeammin eteenpäin ja luin loppukirjan paperiversiona.

Aiottuun näkökulmaan palatakseni: Kätilö on mitä sopivin kirja naistenviikolle, vahva muttei yksioikoinen naiskuvaus. 

Kirja on varmasti vaikuttava myös elokuvana, ja kesäkirjabingosta ympyröinkin kohdan "kirja, josta on tehty elokuva". Itse en tiedä, pystynkö sitä katsomaan - on eri asia lukea raiskauksesta tai hampaiden lyömisestä kurkkuun kuin nähdä ne kuvina. Samasta syystä Puhdistus on elokuvana edelleen näkemättä, vaikka kirjan olen lukenut kahdesti. Vuoden 2016 lukuhaasteessani merkitsen ruksin puolestaan kohtaan "kirja kirjailijalta, joka on saanut useamman kuin yhden kirjallisuuspalkinnon". Kettu sai tästä kirjasta Runeberg-palkinnon, Kalevi Jäntin palkinnon ja Blogistanian Finlandia-palkinnon. Ansaitusti. 


6 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi oli tullut kahdesti, niin yritin poistaa ylimääräisen, mutta näköjään se jää näkyviin näin.

      Poista
  2. Kuuntelen aika vähän äänikirjoja, joten tällä vajaalla kokemuksella sanon, että Kätilö tehoaa varmasti parhaiten itse luettuna, omaan tahtiin, omin tekstipainotuksin. Kyllä Ketulla on oma ääni, joka tunkee painetuista kirjaimista. Mutta tämä on maku- ja tottumuskysymys. (Olen tällä hetkellä aivan jumissa Kristiina Vuoren pitkäpiimäisen äänikirjan kanssa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä Eija Ahvon ääni sopi hyvin tähän tarinaan, eikä vienyt huomiota Ketun hienolta kielenkäytöltä. Tempo oli kuitenkin aika hidas: arvelisin, että luen itse tunnissa kirjaa 50-60 sivua, äänikirja eteni noin puolet hitaammin. Tämän tarinan aikasuhteita olisi myös ollut ehkä vaikea hahmottaa, jollei olisi ollut paperiversiota, josta tarkistaa otsikot.

      Poista
  3. Minulle tämä oli liian vastenmielinen, että olisin voinut sanoa pitäneeni, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, miksi tästä pidetään paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä paljon vastenmielistä ja raakaa, mutta minusta jotenkin hyvin kuvattu myös sitä, ettei ihminen ole yksinomaan hyvä tai paha, vaan eri olosuhteissa toimii eri tavoin.

      Poista