torstai 23. kesäkuuta 2016

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat


Jääkokkareet tippuvat, salamat lyövät, aallot pyyhkäisevät, ja joskus maa vain yksinkertaisesti repeää.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Gummerus, 2015
222 s.

Ala-asteikäisenä ahmin mummolassa Valittuja Paloja. Minua kiehtoivat tositarinat tyyliin "mies selvisi salamaniskusta seitsemän kertaa". Ehkä Selja Ahava on viettänyt lapsuutensa samoin? (Onkohan Selja Ahava muuten taiteilijanimi? Jos on tuollainen kaunis ja sointuva nimi, voiko alkaa muuta kuin kirjailijaksi tai muuksi taiteilijaksi?)

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat sopii hyvin luettavaksi kesäiltaan parvekkeelle. Välillä voi nostaa katseensa taivaalla kaarteleviin pääskysiin ja pohtia, mitä kaikkea sieltä taivaalta voisikaan tippua: lentokoneen osia, jäätä, meteoriitteja, kaloja ja sammakoita... Tää on siis ihan käsittämätöntä, miten tästä ei puhuta enempää!  

Kirjan päähenkilö on Saara, jonka äidin kohtalona on jäädä taivaalta putoavan jäälohkareen alle. Saaran tätiä puolestaan kohtaa onnekkaampi sattuma: hän saa lottovoiton, kahteen kertaan. Tällaiset tapahtumat ovat toki elämän käännekohtia, mutta toisin kuin aristoteelisessa draamassa tai sadussa, näitä käänteitä ei edellä looginen pohjustus, eivätkä käänteet johda välttämättömään loppuratkaisuun, joka olisi komediassa onnellinen ja tragediassa surullinen, vaan elämä voi olla tragediaa ja komediaa yhtä aikaa. Selkeät loput jäävät usein puuttumaan. Harvalla meistä käänteet toki ovat näin dramaattisia, mutta joskus elämä tosiaan muuttuu silmänräpäyksessä eikä menneeseen ole paluuta.

Saaran täti näkee dokumentin miehestä, johon salama on iskenyt jo neljästi, ja alkaa kirjoittaa tälle kirjeitä, koska ajattelee, että poikkeuksellisen kohtalon kokeneet ymmärtävät toinen toisiaan. Mies vaikuttaa rationaalisemmalta, mutta vastailee silti mielellään tädin kirjeisiin. Tämän kirjeenvaihdon vuoksi kirja sopii Lukutoukan kulttuuriblogin kesän kirjabingossa kohtaan "kirja, jossa lähetetään kirjeitä". 52 kohdan lukuhaasteessani tälle ei ole oikein sopivaa kohtaa, mutta koska kannessa on kaloja ja sammakko, sijoitan kirjan kohtaan "kirja, jonka kannessa on eläin". 

Pidin tästä kirjasta paljon. Saara on hyvin kirjoitettu lapsikertoja, jonka pohdinnat ajasta ja ääriviivoista ovat kiehtovia. Toisaalta aika kuluu, toisaalta on hetkiä, jotka ovat ikään kuin aina olemassa, yhtä lähellä kuin silloin kun ne tapahtuivat, kuten Saara kertoo lääkärille. Saara myös pyrkii rajaamaan tällaisia hetkiä, muistoja äidistään, pysyviksi: millainen oli äiti tavallisesti, äiti hienona, äiti töissä, äiti aamuisin... Suru ja ikävä välittyvät, mutta onneksi Saara saa tukea kasvamiseen tädiltään ja isältäänkin, kunhan tämä on oman surunsa jälkeen jaloillaan.

En olisi oikeastaan kaivannut romaanin loppupuolella mukaan tulevaa toista kertojaa tai tuota välissä olevaa kirjeenvaihtoepisodia, mutta toki ne täydentävät tarinaa ja tekevät siitä muutakin kuin yhden tytön kasvukertomuksen - kertomuksen siitä, miten itse kukin käsittelee elämässä kohdalle tulevia yllättäviä asioita. Ei ole ihme, että Ahavan teos oli Finlandia-ehdokkaana viime vuonna ja voitti tänä keväänä EU:n kirjallisuuspalkinnon.  

Myös monissa muissa blogeissa tästä on pidetty. Esimerkiksi 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marile on kokenut kirjan henkilökohtaisesti merkitykselliseksi, samoin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Sara on kokenut oivalluksia kirjan äärellä. Paljon muitakin olisi, mutta näille lukijoille kirja oli avautunut vähän eri tavoin kuin minulle, joten näitä oli erityisen kiinnostava lukea.


Bingon alariville pitää etsiä vielä jokin bloggaamisen arvoinen lastenkirja (en siis väheksy lastenkirjallisuutta millään muotoa, mutta kaikki tyttären satunnaisesti kirjastosta valitsemat kirjat eivät ole sellaisia, joista jaksaisin naputella postausta). Seuraavaksi kuitenkin pitää lukea loppuun lukupiirikirjamme, josta pääsen keskustelemaan ensi viikolla. Se sopisi joko kirjaksi, josta on tehty elokuva, tai kirjaksi, jonka nimi liittyy ruokailuun. Minulla on myös kesken kirja, jonka kannessa on nainen - kiva bingo, kun on sopivan helppoja kohtia, mutta myös sellaisia, jotka ehkä aiheuttavat haasteita, jos haluaa koko ruudukon täyteen!

2 kommenttia:

  1. Hanna, hieno bloggaus tästä kirjasta! Tässä oli tosiaan omanlaisensa suru, mutta Ahava oli saanut kirjaan myös sitä toivoa ja positiivisuuttakin.

    Mutta vau, sinulta puuttuu enää yksi kirja bingosta! Rivi lähestyy täyttymistään, ja saatat hyvinkin olla ensimmäinen joka saa bingon - ja silloinhan sinua odottaa palkinto. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG, sitten mun on pakko blogata nyt jostain lastenkirjasta, jos kerran olen eka :D

      Poista