sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Romain Puértolas: Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin



Romain Puértolas: Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin
Alkuteos L'extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikea, 2013
Suom. Taina Helkamo
Otava, 2014
221 s.

Romain Puértolas on ranskalainen poliisi, jonka esikoisromaani kytkeytyy hänen työhönsä, sillä hän on erikoistunut laittoman maahanmuuton kysymyksiin. Teoksen päähenkilö, intialainen (huijari)fakiiri Ajatušatru Vašta Patel, on tullut Eurooppaan kuitenkin ihan laillisia reittejä, joskin hän on huijannut matkarahansa kyläläisiltä. Fakiirin tarkoituksena on ostaa ranskalaisesta Ikeasta piikkimatto, Intiassa kun ei Ikean liikkeitä ole (en nyt saa googlaamallakaan selkoa, pitääkö tämä enää paikkansa vai onko ensimmäinen Intian Ikea jo avattu, ainakin sitä suunnitellaan). Piikkimatot on hetkellisesti myyty loppuun, joten fakiirin on piilouduttava yöksi Ikeaan odottamaan maton saamista. Yöpaikkaan ei nimittäin ole varaa, koska mukana on vain väärennetty sadan euron seteli.

Lähtökohta tarinalle on siis jokseenkin absurdi, ja yhä hullummaksi se muuttuu. Fakiiri jää kirjan nimen mukaisesti jumiin kaappiin, jota lähdetään kuljettamaan liikkeestä Ranskan rajojen ulkopuolelle, ja kun hänet löydetään, häntä luullaan laittomaksi siirtolaiseksi. Ajatušatrun matka jatkuu pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaakin, erikoisten sattumien sarjana. Hän alkaa ymmärtää, että Eurooppaan pääsy on monelle kaukainen haave ja unelmien täyttymys: Sudanilainen oli jättänyt läheisensä kokeillakseen onneaan "hyvässä maailmassa", kuten hänellä oli tapana sanoa. Sillä hänen ainoa vikansa oli, että hän oli sattunut syntymään Välimeren väärälle puolelle. -- Mikä tahansa keino kelpaa, jos sen avulla pääsee jonain päivänä "hyvään maailmaan".

Teos tuo esiin ihmissalakuljetuksen ja siirtolaisten pompottelun viranomaisten käsissä EU-maasta toiseen. Kirja on satiirinen, ottaa kantaa huumorin avulla, mutta tarinat hukkuneista ja täyteen ahdettuihin autoihin tukehtuneista siirtolaisista ovat täyttä totta. Niitä on hankala sivuuttaa kevyesti, eli mikään hyvän mielen kirja tämä ei ole. Mitään ratkaisua tähän hulluun tilanteeseen kirja ei sinänsä tarjoa, vaikka takakannen mukaan se "kasvaa humaaniksi kommentiksi länsimaisesta yhteiskunnasta, joka kohtelee paremmin tavaroita kuin laittomia siirtolaisia". Minusta kirja oli jotenkin kyyninen enkä osannut ajatella, että kirjoittaja kuvaisi fakiirin oivalluksia, "sydämeen saatuja sähköiskuja", mitenkään tosissaan.

Koska tämä on jo pari vuotta vanha kirja, en nyt linkitä muita bloggauksia tähän. Ostin tämän kirjan hauskan nimen perusteella kirja-alesta. Erityisen hauska tämä ei siis ollut, mutta olen silti ajatellut lukea myös Puértolasin tänä vuonna suomennetun toisen romaanin, jolla on silläkin pitkä ja kiinnostusta herättävä nimi: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Kirja joka viikolle -lukuhaasteessa ruksin tällä kirjalla kohdan "kirja, joka käsittelee siirtolaisuutta". Kesäbingossa merkintä tulee kohtaan "kirja, jossa on värikäs kansi". Selasin seuraavana lukupinossani odottavaa kirjaa, ja siinä lähetetään kirjeitä, ja lastenkirjoja luen päivittäin, joten ainakin alarivi tästä bingosta täyttyy helposti. Samoin aika moni muu lukupinoni kirja näyttäisi sopivan jonnekin tässä ruudukossa, joten kukapa tietää, ehkä tämä tulee jopa täyteen tässä kesän mittaan.


2 kommenttia:

  1. Vautsi, sullahan on tällä vauhdilla kesän loppuun mennessä koko bingoruudukko täynnä :D
    Mutta ompa vain tragikoominen kirjan nimi, nämä onnistuvat todella kiinnittämään aina huomion. Mielenkiintoinen valinta kirjailijalta (ja kustantamolta?), kun sisältö kuitenkin on myös rankka. Tarkoitus varmasti onkin hiukan ravistella lukijoiden mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tragikoominen tämä kirjakin on. Sävy on erikoinen: toisaalta kirja on ikään kuin kevyt, ja tavallaan päähenkilön kasvukertomus, mutta sitten ohimennen kerrotaan kaikista niistä siirtolaisista, joille käy matkalla huonosti. Kiitos vierailusta!

      Poista