sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Dekkariviikko - Kati Hiekkapelto: Tumma


Kati Hiekkapelto: Tumma
Otava, 2016
300 s.

Kirjabloggaajien dekkariviikko (ks. Oksan hyllyltä -blogi) on päättymässä, Kirjakauppaliiton dekkariviikko puolestaan jatkuu vielä. Nyt on siis mainio sauma esitellä Tumma, joka on mitä parhainta lukemista valoisiin kesäöihin. 

Kati Hiekkapellon dekkarien sankaritar Anna Fekete tuli minulle tutuksi kesällä 2014, jolloin luin liki peräjälkeen Kolibrin ja Suojattomat. Vaikka en muuten paljon dekkareita luekaan, tämän sarjan uusin osa Tumma kiinnosti. Sain sen tuoreeltaan kirjastosta, mutta kevään viimeisinä kiireisinä viikkoina en ehtinyt lukea sitä ennen eräpäivää, joten kävin suosiolla ostamassa oman kappaleen. Tuleepa samalla tuettua pohjoista kirjallisuutta (Hiekkapelto asuu Hailuodossa Oulun kupeessa).

Tumma ei sijoitu aiemmista kirjoista tuttuun pohjoiseen merenrantakaupunkiin vaan Annan synnyinseudulle, Serbian unkarilaisalueelle. Anna on lapsena tullut Suomeen pakolaisena Jugoslavian sodan vuoksi äitinsä ja veljensä kanssa. Olojen rauhoituttua Serbiassa äiti on muuttanut takaisin sinne, ja velikin näyttää löytävän kotinsa sieltä. Anna on Serbiassa vain lomalla, mutta seudulla käyminen herättää hänessä aina monenlaisia tunteita: Olen kyllästynyt ja väsynyt siihen Annaan, joka roikkuu viimeisin voimin menneisyytensä reunassa, ei kuulu minnekään, ei kenellekään, ei edes itselleen.

Loma muuttuu kuitenkin työksi, kun Annan laukku varastetaan ja epäilty laukkuvaras löytyy kuolleena. Poliisi vaikuttaa haluavan lakaista tapauksen pois päiväjärjestyksestä, mutta Annan mielestä hämärään jääviä yksityiskohtia on liikaa. Mihin joutui punahameinen tyttö, joka näytti olevan laukkuvarkaan kanssa yhteistyössä? Miksei varkaan kuolemaa tutkita kunnolla, vaikka kuolinsyy ei vaikuta selvältä? Anna alkaa selvittää asioita itse, poliisityönsä tuomalla kokemuksella ja itsepäisyydellä. Anna on ennakkoluuloton ja tekee tutkimuksiaan romanien parissa ja pakolaisleirillä sekä onkii itselleen tietoja myös paikallisilta poliiseilta.

Annan äiti pelkää tyttärensä puolesta: 
- Tämä on eri maailma kuin se, johon sinä olet tottunut. On tilanteita, joihin eivät päde mitkään säännöt. -- Ja siinäkin tapauksessa se liittyy politiikkaan tai mafiaan, ja ne liittyvät aina isoihin rahoihin. Pysy tästä erossa, ole kiltti. 
Anna on kuitenkin poliisi-isänsä tyttö, ja kun tapauksesta alkaa selvitä yhteyksiä myös isän kuolemaan, ei vyyhdin purkamista voi jättää kesken.

Hiekkapellon kirjoissa on oikeastaan kaikkea, mitä dekkarilta voi toivoa: vetävä juoni, kiinnostava päähenkilö, jonka henkilökuva syvenee kirja kirjalta, sekä yhteiskunnallisia teemoja. Tässä kirjassa sivutaan romanien tilannetta ja Euroopan pakolaiskriisiä, ja se onkin varsin luontevaa, koska kuvattu alue sijaitsee Serbian ja Unkarin rajalla, jossa ilmeisesti on ajoittain ollut paljonkin pakolaisia jumissa ja etsimässä reittiä eteenpäin Länsi-Eurooppaa kohti. Hiekkapelto on käsitellyt maahanmuuttoon liittyviä teemoja myös edellisissä kirjoissaan (Kolibrissa kurditytön pelkoa pakkoavioliitosta ja Suojattomissa paperittomuutta). Hiekkapelto onkin työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut tässä kirjassa kuvatulla alueella Serbiassa, ja sen kyllä miljöönkuvauksesta huomaa.

Tässä kirjassa Annan työtoverit, joita aiemmissa osissa käsiteltiin paljon, mainitaan vain ohimennen, mutta heihin varmaan taas palataan tulevaisuudessa. Jään siis odottamaan sarjalle jatkoa. 

Muissa blogeissa Tummasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Ullan luetut kirjatKirjasähkökäyrä ja Suomi lukee.

6 kommenttia:

  1. Pidin Hiekkapellon ideasta viedä tarina vieraaseen miljööseen. Raakuus ei innosta minua. Tarinan tärkeä aihe miellytti minua sekä aiheen käsittely. Monet käsittelevät teeman pelkästään ongelmien kautta. Luen jatkossakin Hiekkapellon kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Minuakaan raakuus ei innosta, ja siksi useat dekkarit jäävät suosiolla muille. Julmuudet tulevat helposti uniin nykyään, varsinkin jos ne kohdistuvat lapsiin. Hiekkapelto ei mässäile väkivallalla.

    VastaaPoista
  3. Kansainvälinen tapahtumaympäristö kiehtoo minua tässä kirjassa, ja tuo ajankohtaisuus. En ole lukenut Hiekkapellolta vielä mitään, mutta tähän koetan tutustua kesän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän toki voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta Annan persoonasta ja perheestä saa paremman käsityksen, jos lukee ensin ainakin Kolibrin. Kiitos vierailusta!

      Poista
  4. Tajusin äsken etten ole ollut tätä ennen blogisi lukija, vaikka olenkin täällä käynyt usein! No, nyt on virhe korjattu. <3 Minustakin Tumma oli todella hyvä, jotenkin tämä Annan vieminen toiseen ympäristöön toimi Hiekkapellolla todella hyvin. Samalla hän otti kantaa todella ajankohtaisiin asioihin. Tässä on kyllä ihana kirjailija, ja ihana dekkarihahmo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi myös ihan virallisesti :) Itse asiassa lisäsin tuon lukijapalkin tuohon sivuun vasta joitakin kuukausia sitten - ei ole tämä tekniikka ihan vahvin puoli tässä bloggaamisessa minulla. Harjoittelen ja yritän muokata blogin ulkoasua enemmän omannäköiseksi kesän aikana.

      Toivottavasti Hiekkapelto vie Annan vielä Suomeenkin, mutta toivotaan, että sarja jatkuu pitkään ja saamme lukea myös Annan kotiseuduista lisää, sillä niin kotonaan kirjailija siellä tuntuu olevan.

      Poista