torstai 5. toukokuuta 2016

Isaac Marion: Warm Bodies


I think the world has mostly ended, because the cities we wander through are as rotten as we are. -- I don't know what happened. Disease? War? Social collapse? Or was it just us? The Dead replacing the the Living? I guess it's not so important. Once you've arrived at the end of the world, it hardly matters which route you took.   

Isaac Marion: Warm Bodies, 2010
Published by F. A. Thorpe 
349 s. (isotekstinen painos)

Nyt olen kyllä niin epämukavuusalueella lukijana, että mietin, kirjoitanko tästä kirjasta ollenkaan blogiini. Vierasta on sekä englanniksi lukeminen että genre (kauhun ja rakkaustarinan yhdistelmä, joka sijoittuu zombi-apokalypsin jälkeiseen aikaan). Siihen nähden tämä teos oli yllättävän sujuva lukukokemus.

Kuten alun lainauksesta käy ilmi, Warm Bodies -kirjan päähenkilö ja minäkertoja on elävä kuollut, zombi (ensimmäinen ongelma: zombi vai zombie? Kielitoimiston sanakirja kertoo, että ne ovat rinnakkaismuotoja - hyvä niin, sillä zombia on helpompi taivuttaa). Hän ei muista juuri mitään elämästään ennen tähän elämän ja kuoleman välitilaan jäämistä. Hänen nimensä alkoi ehkä R:llä, ja sillä nimellä hän itseään kutsuu.

R elää hylätyllä lentokentällä muiden zombien kanssa jokseenkin päämäärättömästi, mutta on jossain määrin erilainen ja herkempi kuin muut. R tekeekin jotain sellaista, mitä kukaan ei ole ennen tehnyt: kun zombit ovat hakemassa ruokaa kaupungista (siis etsimässä vielä elossa olevia ihmisiä syötäväksi), R pelastaa Julie-nimisen tytön ja ottaa tämän mukaansa. R ehtii tätä ennen syödä Julien entisen poikakaverin Perryn aivot, ja kirjan zombeille se tarkoittaa sitä, että R saa kokea Perryn muistoja. Yleensä muistot ovat lyhytaikainen välähdys, mutta Perryn muistot jäävät kuitenkin ikään kuin elämään R:n sisälle, ja Perryllä on tavallaan valta päättää, mitä muistojaan hän näyttää R:lle. Tätä kautta R saa tietää yhä enemmän Juliesta - ja rakastuu. R ei halua enää olla kuollut, ja tämä oma halu muuttua mahdollistaa sen, että R todellakin alkaa hiljalleen muistuttaa yhä enemmän elävää ihmistä.

Rakkaustarinaa vaikeuttaa se, että Julien on palattava elävien joukkoon. Elossa olevat ihmiset ovat linnoittautuneet suojaan zombeilta esimerkiksi urheilustadioneille, jollaisella Julienkin perhe elää. Yhteiskunnan rakenteet ovat romahtaneet, mutta esimerkiksi sähköä tuotetaan jollain tavoin edelleen, eikä kaikki muukaan Marionin maailmassa ehkä ole täysin loogista. R:llä ei juuri ole muistoja entisestä elämästään, eikä hän muista, miten vaikkapa autolla ajetaan, mutta silti hän on esimerkiksi haalinut asumukseensa levysoittimen ja levyjä ja kuuntelee musiikkia silloin kun sähköt toimivat.

Lukija saattaa huvittua teoksen intertekstuaalisuuden tunnistamisesta. Juliessakin alkaa herätä tunteita R:ää kohtaan, ja hän pohtii parvekkeella: I actually miss that stupid... I miss R! I know that's crazy, but is it really that crazy? Just because he's... whatever he is? I mean, isn't 'zombie' just a silly name we came up with for a state of being we don't understand?

On jossain määrin yllättävää, ettei tätä Marionin teosta ole suomennettu Twilightien ja sentapaisten suosion vanavedessä tai edes vuonna 2013 tehdyn elokuvaversion myötä. Warm Bodies on makaaberista aiheestaan huolimatta humoristinen ja ajatuksia herättäväkin. Kirjassa on kiinnostavaakin pohdintaa siitä, mitä jää jäljelle, kun tuntemamme maailma katoaa. Mitä lopulta arvostamme ja millaisilla keinoilla selviydymme? 

Sijoitan kirjan tämän vuoden lukuhaasteessani kohtaan dystopiaromaani. 20 ruksia koossa 52:sta (mahdollisesti 21, jos sijoitan yhden lastenkirjan tähän). Tässähän ollaan ihan etuajassa, jos ja kun nyt eletään viikkoa 18!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti