keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä


Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
Alkuteos Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren, 2014
WSOY, 2016
435 s. 

On olemassa pitkäveteisiä, paperinmakuisia elämäkertateoksia - ja sitten on tällaisia helmiä kuin Jens Andersenin teos Astrid Lindgrenistä (1907 - 2002).

Andersen on tanskalainen kirjailija ja kriitikko. Tätä elämäkertaa varten hän on tutustunut lukuisiin lähteisiin, haastatellut Lindgrenin elossa olevia läheisiä ja käynyt läpi Lindgrenin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjoja kymmenien vuosien ajalta. Teos on siis perusteellisen työn tulos. 

Täytyy sanoa, etten ennen lukemista tiennyt Astrid Lindgrenistä juuri mitään muuta kuin tietysti hänen tuotantonsa. Olen siis varmasti otollista lukijakuntaa tälle teokselle - enemmän Lindgreniin perehtyneet eivät ehkä saa tästä kirjasta yhtä paljon. Itse asiassa olen lukenutkin Lindgreniä aika vähän. Lapsena muistan lukeneeni hänen kirjoistaan vain Vaahteranmäen Eemeli- ja Peppi Pitkätossu -kirjoista joitakin, aikuisiällä puolestaan Veljeni, Leijonamielen. En tiennyt, että Lindgren on ollut jo 37-vuotias aloittaessaan kirjailijanuransa tai että Veljeni, Leijonamieli (1973) ja Ronja Ryövärintytär (1981) on kirjoitettu vasta eläkeiässä.

Kirja alkaa kiinnostavasti, sillä siinä valotetaan, kuinka tiiviisti Lindgren kävi kirjeenvaihtoa eri ihmisten kanssa - ihailijapostiin vastaamisesta saattoi kehkeytyä vuosien mittainen kirjeenvaihtosuhde. Seuraavassa luvussa siirrytään kuvaamaan Astridia teini-ikäisenä, joka poikkesi 1920-luvun naisen muotista leikkaamalla hiuksensa lyhyiksi ja hakeutumalla toimittajan töihin. Teos ei siis etene täysin kronologisesti, vaan Astridin lapsuudesta ja hänen vanhemmistaan kerrotaan näiden asioiden lomassa. Varsin pian päästään siihen, että Astridilla oli suhde Wimmerby Tidningin päätoimittajan kanssa, ja suhteen seurauksena hän sai aviottoman lapsen 19-vuotiaana. Lapsi asui ensin kolmivuotiaaksi asti sijaisperheessä Tanskassa ja sen jälkeen jonkin aikaa Astridin vanhempien luona, ennen kuin Astrid pystyi ottamaan pojan hoiviinsa. 

Näistä tapahtumista kerrotaan suoraan, myös Astridin omaelämäkerrallisia muistiinpanoja lainaten, ja tuntuu selvältä, että ne ovat vaikuttaneet Astridin elämännäkemyksiin ja hänen käsitykseensä lasten parhaasta monella tapaa. Lindgrenin tuotannossa on paljon yksinäisiä lapsia, Peppi Pitkätossusta lähtien. Lindgrenin oma ajoittainen synkkyys välittyy elämäkerrassa hyvin - mutta toistuu myös hänen käyttämänsä sanonta "Life is not so rotten as it seems."

Kirja valottaa siis minusta hyvin ja monipuolisesti sitä, miten Lindgren suhtautui elämään, mitä hän piti tärkeänä ja ylipäätään millainen hän oli ihmisenä. Lindgren oli esimerkiksi aktiivinen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuja, ja sille omistetaan kirjan loppupuolella paljon tilaa. Minulle kaikki tämäkin oli uutta ja siksi kiehtovaa.

"On asioita, jotka täytyy tehdä, muuten ihminen ei ole ihminen, vaan vain rikkahippunen." 

Kirjasta ovat bloganneet esimerkiksi Ulla, jolle elämäkerta on samoin kuin minullekin antanut avaimia ymmärtää Lindgrenin tuotantoa, ja Maija Kirjojen keskellä -blogista, joka on jäänyt kaipaamaan teokseen läheisempää näkökulmaa. Itse en sellaista kaivannut. Minusta Andersen valottaa Lindgrenin persoonaa hyvin tämän omien tekstien ja merkintöjen kautta, eikä itse jää analysoimaan ja psykologisoimaan kuvauskohdettaan.

Kirjastolle miinusta siitä, että kirjan selkämys on jostakin syystä varustettu tarralla, jossa lukee "romantiikka". Se ei luonnehdi sen koommin Lindgrenin tuotantoa kuin hänen elämäänsäkään. Kirjassa kuvataan Astridin mahdollisista miessuhteista vain hänen suhdettaan Lassen isään Reinhold Blombergiin sekä luonnollisesti avioliittoa Sture Lindgrenin kanssa, mutta sitäkin hyvin niukasti. Esim. sivun 251 kuvatekstissä on lainaus, jossa Lindgren kertoo, ettei koskaan ollut rakastunut mieheensä Stureen. "En milloinkaan kokenut suurta intohimoa. -- Olen aina pärjännyt omin voimin." 

5 kommenttia:

  1. Todella outo tuo romantiikka-tarra, yleensä kategorioita on vain kaunokirjoissa. Todella kummallista että elämäkerta on luokiteltu romantiikaksi. En ole tätä vielä lukenut, kiinnostaa kyllä. Ehkä on jäänyt siksi kun katsoin Yleltä kolmiosaista sarjaa Lindgrenin elämästä, ajattelin että tuleeko liikaa samaa jos lukee kirjan heti perään. Mutta tämä on lukulistalla, samoin ensi syksynä ilmestyvä Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Saatan kysyä tuosta tarroituksesta, kun palautan kirjan kirjastoon tänään. Sotapäiväkirjoja siteerattiin tässä kirjassa aika paljon, mutta kiva tietää, että niistä tulee ihan oma kirjansakin. Tuo dokumenttisarja meni minulla ihan ohi (katson niin vähän tv:tä nykyään).

    VastaaPoista
  3. Kyllä tämä on ihan selkeä ja kiinnostava, Lindgrenin tuotantoa syventävä ja sen kanssa synkrossa oleva elämänkerta, ja meille kaikille Peppi Pitkätossun & kumpp. lukeneille ja Lindgrenin kirjoihin ihastuneille mielenkiintoinen sellainen. Ei kuulu romantiikka-tarran alle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Vierailin blogissasi ja lisäsin itseni sen lukijoihin. Olet näköjään lukenut paljon sellaista, mitä minulla on (loputtomalla) lukulistallani :)

      Poista
  4. Minä pidin tästä todella paljon ja mietin, että olisipas kiva saada tämä omaan hyllyyn. Kirjan pariin olisi mukavaa palata joskus.

    VastaaPoista