torstai 31. maaliskuuta 2016

Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia


Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia
Alkuteos Kitzur Toldot Ha'Enoshut, 2011
Suom. Jaana Iso-Markku (englanninkielisestä käännöksestä Sapiens. A Brief History of Humankind) 
Bazar, 2016
491 s.

Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teoksen liepeessä siteerataan The Sunday Timesia, jonka mukaan kirja antaa kyytiä aivoihin kertyneille hämähäkinseiteille. Sen se totisesti tekee! Sitä luulee tietävänsä kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi kuinka usein tulee pohtineeksi vaikkapa sitä, miksi Homo sapiens jäi ainoana ihmislajina maapallolle? Miksi aloimme viljellä maata tai kirjoittaa? Miten kehittyivät eri uskomusjärjestelmät tai vaikkapa pankit? Mitä tämä kaikki vaati meiltä ja kognitiivisilta kyvyiltämme? Ja miksi Homo sapiens voi olla lajina jo lähellä loppuaan?

Harari selittää hyvin havainnollisesti, kuinka sapiensien kielen ainutlaatuisin ominaisuus on kyky puhua kuvitteellisista asioista. Pystymme siis kielentämään asioita, jotka eivät ole aistein havaittavissa. Näin ollen pystymme myös sepittämään kollektiivisia kuvitelmia, jotka saavat meidät tekemään yhteistyötä joustavasti ja suurimittaisesti paljon vaikkapa simpanssilaumaa suuremman ihmisjoukon kanssa. Periaatteessa kaikki nimenomaan sapiensille ominainen perustuu näihin kollektiivisiin kuvitelmiin. "Maailmankaikkeudessa ei ole jumalia, ei kansakuntia, ei rahaa, ei ihmisoikeuksia, ei lakeja eikä oikeutta - missään muualla kuin ihmisten yhteisessä mielikuvituksessa", Harari toteaa. Hän ei tarkoita, että nämä kaikki asiat olisivat valhetta. Ne ovat kuitenkin olemassa vain, jos joukko ihmisiä yhdessä uskoo niihin. Ja kun uskomme samaan asiaan - vaikkapa Suomeen kansakuntana ja jääkiekon merkitykseen urheilulajina - voimme halailla tuntemattomia jääkiekon maailmanmestaruusjuhlien jälkeen kadulla. (Tämä on oma, banaali esimerkkini.)

Hararin teksti saa siis ajattelemaan itsestäänselvinä pidettyjä asioita uudesta näkökulmasta. Esimerkiksi nykyisin useimmat länsimaalaiset uskovat yksilöllisyyteen. Jokaisella meistä on arvoa omana itsenämme, eikä pidä välittää muiden mielipiteistä. Tämä näkyy myös fyysisissä tiloissa: useimmilla lapsilla on esimerkiksi mahdollisuus jo pienestä pitäen vetäytyä omaan huoneeseensa. Sen sijaan vaikkapa keskiajan arvojärjestelmässä Hararin mukaan oli paljon tärkeämpää se, mikä oli yksilön paikka yhteiskunnallisessa hierakiassa. Oli aina otettava huomioon, mitä muut näkivät ja sanoivat, ja perheen nimen pitäminen kunniassa oli keskeistä. Omia tiloja ei linnoissa ollut, vaan aatelisperheen poikakin nukkui samassa salissa muiden nuorukaisten kanssa. Näin aineellinen todellisuus edesauttaa vallitsevan uskomus- ja arvojärjestelmän sisäistämistä. Vastaavia esimerkkejä siitä, mihin kaikkeen kollektiivinen kuvittelumme vaikuttaa, on lukuisia. 

Harari pohtii paljon erilaisten yhteiskunnallisten hierarkioiden syntyä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Hauska esimerkki on vaikkapa se, mitä on eri aikoina pidetty miehisenä - 1700-luvun Ranskassa pitkät hiukset, sukkiin verhotut sääret ja korkeakorkoiset kengät sopivat miehekkyyden ja viriiliyden perikuvana pidetylle Ludvig XIV:lle, mutta nykyiset hallitsevassa asemassa olevat miehet näyttävät huomattavasti tylsemmiltä.


Kirja on jaettu selkeisiin lukuihin, ja sen tyyli on hyvin havainnollista. Teksti on sidosteista, ja sitä on helppo seurata. Harari kirjoittaa: "Ranskan vallankumouksesta lähtien ihmiset kaikkialla maailmassa ovat vähitellen alkaneet pitää sekä tasa-arvoa että yksilönvapautta perimmäisinä arvoina. Nämä kaksi arvoa ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään. Tasa-arvo voidaan saavuttaa vain rajoittamalla paremmin toimeen tulevien ihmisten vapautta. Jos jokaiselle yksilölle taataan vapaus tehdä, kuten haluaa, tasa-arvo kärsii väistämättä. Koko maailman poliittinen historia vuoden 1789 jälkeen voidaan nähdä yrityksinä ratkaista tämä ristiriita." Tämä saattaisi olla hankalasti hahmotettavissa, ellei sitä valaistaisi lukuisilla esimerkeillä, millaisiin ratkaisuihin tämä ristiriita on erilaisissa yhteiskunnissa eri aikoina johtanut. Lajimme luovuus ja kehitys perustuu Hararin mukaan juuri tällaisiin ristiriitoihin.

Hararin teos on todella kunnianhimoinen. Esimerkiksi kirjan keskivaiheilla käsitellään muutamassa kymmenessä sivussa kolme suurta asiaa, jotka ovat rakentaneet maailmasta globaalia yhteisöä: raha, imperiumit ja universaalit uskonnot. Sen jälkeen pohditaan esimerkiksi sitä, miksi tieteellinen vallankumous eteni nopeimmin juuri länsimaissa ja miksi juuri Euroopasta lähdettiin tutkimusmatkoille ympäri maailmaa. Lopussa on vielä osansa silläkin, onko tästä kaikesta kehityksestä seurannut mitään hyvää sapiensille - olemmeko onnellisempia kuin esi-isämme? 

Ainakin saatamme tehdä itse lopun itsestämme. Tämä saattaa tapahtua niin, että aiheutamme elokogisen sekasorron tai ydintuhon, mutta Harari ei jää maalailemaan tällaisia uhkakuvia. Elämme jatkuvan muutoksen keskellä, ja Harari pitää todennäköisenä, että ihmiselämän lainalaisuudet tulevat jossain vaiheessa - piankin - uuden tarkastelun kohteeksi. Saatamme pystyä pidentämään ihmisten elinikää huomattavasti, saatamme täydentää elimistöämme bioteknisillä ja epäorgaanisilla osilla, jotka muokkaavat kykyjämme ja persoonaamme, saatamme pystyä siirtämään ihmisaivoista tietoa tietokoneelle (kaikilla näillä mahdollisuuksilla on toki scifikirjallisuudessa ja -elokuvissa herkuteltu jo kauan). Mutta toisaalta, jos bionista käsivartta voi ohjata ajatuksen voimalla, kuinka kaukana ajatusten siirto loppujen lopuksi on? Kuten Harari sanoo, kyse on siitä, mitä haluamme haluta. Haluammeko haluta tällaista tulevaisuutta?

Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, mutta sen lukeminen ei ollut vaikeaa. Se oli vain luettava, ja sivu sivulta tuntui, että ajattelin enemmän kuin vuosiin. Asetuin ikään kuin kärpäseksi kattoon seuraamaan pikakelauksella, kuinka Homo sapiens levittäytyi vallankumouksellisesti kaikkialle maapallolle, teki erilaisia läpimurtoja ja yhdisti koko maapallon yhdeksi globaaliksi yhteisöksi - mutta ei ristiriidattomaksi vaan jatkuvassa muutoksessa edelleen eläväksi. Jotta voisimme hahmottaa tuon muutoksen kulkua ja suuntaa, on tunnettava tämä loppujen lopuksi lyhyt historia, joka meillä lajina on taustallamme. Siksi suosittelen tätä kirjaa jokaiselle viisaalle ihmiselle - jokaiselle Homo sapiensille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti