sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Maailman pisin pajunköysi


Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi. 101 historiallista harhakäsitystä
Ruotsinkielinen alkuteos 101 historiska myter
Suom. Antti Immonen
Suomenkieliseen laitokseen osan luvuista kirjoittanut Panu Väänänen
Atena, 2015
246 s.

Vastasin aikanaan ylioppilaskirjoituksissa reaalikokeessa enimmäkseen historian kysymyksiin. Kiinnostuin historiasta eritoten siksi, että opettaja oli hyvä ja innostava. Hän osasi kertoa historian henkilöistä elävästi ja hauskasti, tarinoiden. Historia ei ollut koskaan tylsää tai vaikeatajuista. 

Historiallisista tarinoista pitävälle voin suositella tätä kirjaa, jossa todetaan monet niistä virheellisiksi tai vääristellyiksi. On kiinnostavaa pohtia, mistä jokin tarina on ehkä saanut alkunsa ja miksi sitä on kerrottu jopa vuosisatoja, vaikkei totuuspohjaa olekaan. Esimerkiksi Marie Antoinette (1755 - 1793) ei sanonut "Syökööt leivoksia", kun kansalla ei ollut leipää. Näin ehkä totesi joku muu suuri prinsessa, sillä Rousseau on lainannut lausahdusta kirjeessään jo 1760-luvulla, jolloin Antoinette ei edes vielä ollut Ranskassa. 

Muitakin kiinnostavia tarinoita kirjassa on. Caesarin viimeiset sanat ovat muodossa "Sinäkin, Brutukseni" ensimmäisen kerran vasta Shakespearen näytelmässä. Joidenkin lähteiden mukaan Caesar olisi saattanut sanoa "Sinäkin lapseni", mutta varmaa tietoa tästäkään ei ole, eli tämä lentävä lause saattaa olla kokonaan fiktiota. Omena ei myöskään pudonnut Newtonin päähän, eikä viikinkikypärissä ollut sarvia.

Monet kirjassa esitetyistä harhakäsityksistä on toki oikaistu useaan otteeseen muuallakin, ja osa oli sellaisia, joista en ollut kuullutkaan. Kirjoittajat ovat ruotsalaisia historiaan erikoistuneita toimittajia, ja monet myytit liittyvät nimenomaan Ruotsiin ja sen hallitsijoihin. Kiinnostavaa on, että kirjan julkaisutietosivulla (nimiölehden kääntöpuolella) mainitaan, että suomennoksessa kymmenen lukua on kirjoittanut Panu Väänänen. Koska kirjassa on kuitenkin sama määrä lukuja kuin alkuteoksessakin, jotain on siis jätetty pois, jotta nämä Suomen historiaa koskevat myytit on saatu mukaan (esim. Ahti Karjalainen osasi paremmin englantia kuin häneen usein liitetty tankeroenglanti-ilmaus antaisi olettaa). Mielestäni olisi ollut mielekästä kertoa, miten tämä suomalaisen version toimitustyö on tehty ja kuka on Panu Väänänen. 

Kirja joka viikolle -lukuhaasteessani sijoitan tämän kohtaan "kirja, joka yllätti minut". Ennakko-oletukseni oli, etten ehkä lue tätä kirjaa kokonaan, vaan etsin siitä muutaman tekstin opetuskäyttöön, mutta kirja oli sopivan kevyttä lukemista pienissä erissä iltaisin tai bussissa istuessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti