torstai 18. helmikuuta 2016

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista


Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Alkuteos Allt jag inte minns, 2015
Suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga, 2016
291 s.

Kaikki se mitä en muista -kirjan päähenkilö Samuel on kerronnan nykyhetkessä kuollut. Tavallaan päähenkilö on Kirjailija, joka haluaa kirjoittaa kirjan Samuelista. (Päätin kirjoittaa hänen nimensä isolla alkukirjaimella, sillä teoksessa esiintyvää kirjailijaa ei toki voi suoraan samastaa kirjailija Jonas Hassen Khemiriin.) Tämä nimeämätön Kirjailija haluaa tietää, mikä johti Samuelin kuolemaan. Lukija pääsee hänen mukaansa kokoamaan käsitystä Samuelista eri henkilöiden haastattelujen avulla. Samalla lukija pohtii, kuka Kirjailija itse on ja miksi hän on niin kiinnostunut Samuelin kohtalosta.

Eri henkilöt kertovat Samuelista eri tavalla. Samuelin ystävällä ja kämppiksellä Vandadilla tuntuu olevan tarve vakuutella, että juuri hän tunsi Samuelin kaikkein parhaiten. Samuelin nuoruudenystävä Pantteri ja entinen tyttöystävä Laide kertovat puolestaan joistakin asioista kovin eri sävyyn kuin Vandad. Samoja tilanteita kuvataan eri henkilöiden suulla, ja tässä ristivalotuksessa lukija voi pohtia, kenen muistikuvat lopulta ovat oikeita, vai ovatko kaikkien, omalla tavallaan.

"Eli siis jos haluaisin sun muistavan mut ikiajat, pitäisi höpöttää koko ajan hampaiden harjaamisesta?"
"Joo. Tai yrittää assosioitua johonkin muuhun arkipäiväiseen."
"Niin kuin vaikka kahvin juomiseen?"
"Tismalleen. Kahvi on hyvä esimerkki."
Samuel vilkuili ympärilleen.
"Mutta vesi on vieläkin parempi. Ajattele, jos mä saisin sut assosioimaan veden juomisen muhun. Sä et voisi unohtaa mua ikinä."
"Ja mitenpä sä sen tekisit?"
"Ehkä näin?"
Samuel ojensi kätensä, nosti vesilasin pöydältä, kohotti sen päänsä päälle ja alkoi kaataa.

Kirjan henkilöistä useilla on maahanmuuttajatausta, ja Samuel on päätynyt töihin maahanmuuttovirastoon, Laide puolestaan tulkiksi. Laiden työn kautta he tutustuvat ihmisiin, joita he haluavat auttaa enemmän kuin työnkuvaan kuuluisi. Oikeastaan he toimivat jokseenkin vastuuttomasti ja seurauksia pohtimatta, ja jostakin syystä jäin itse miettimään tätä asiaa, vaikka se ei sinänsä kirjassa pääasia olekaan. Koska henkilöiden luonnehdintoihin Samuelista ei voi aina luottaa, ehkä eniten hänestä kertoo se, mitä hän varsinaisesti teki?

Muissa blogeissa kirjaa ovat käsitelleet esimerkiksi Ullan kirjatReader, why did I marry him?Lukutoukan kulttuuriblogi ja Lumiomena. Kirjan fragmentaarinen kerronta saa huomiota kaikissa teksteissä. Itse uskoisin, että pysyin melko hyvin perillä siitä, kuka kirjassa oli milloinkin äänessä, sillä ymmärtääkseni pääosin jokaisessa luvussa vuorottelee kaksi ääntä. Toki varsinkin alussa kerronta vaati keskittymistä. Loppuun päästyäni kuitenkin tuntui, että kirjan voisi lukea saman tien uudestaan. Tämä kestäisi siis luultavasti useammankin lukukerran.

Lukuhaasteessani sijoitan tämän kirjan kohtaan "kirja, joka on voittanut August-palkinnon". Se on vuosittain jaettava ruotsalainen kirjallisuuspalkinto, jota on myönnetty vuodesta 1989. Aiemmista voittajista olen näemmä (ennen blogiaikaani) lukenut Susanna Alakosken Sikalat ja Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Tämän vuoden lukuhaasteeni etenee siis hyvin, kahdeksan ruksia koossa:


4 kommenttia:

  1. Luulen, että Samuelista piirtyy hyvä kuva. Olen lukenut Christa Wolfin Erään naisen elämän, joka on hyvin vaikea kirja, ja siinä rakennetaan kuvaa naisesta. Kaikki se mitä en muista jää mieleen, se on ajankohtainen kirja. Pidin kannesta erityisesti.

    VastaaPoista
  2. Kansi on kyllä kaunis! Se kuvaa jotenkin symbolisesti sitä, millaisia jälkiä meistä jää, perhosenkeveitä ja hetkellisiä.

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, että Khemiri maistui. Tuo on muuten mielenkiintoinen kysymys, että kuinka paljon Kirjailijassa on kirjailijaa. Tosin en nyt tiedä, onko sillä mitään merkitystä, mutta kiva sitäkin on pohtia.

    Mulla se, että olin juuri lukenut Ullan mainitseman Wolfin teoksen teki tämän lukemisesta tosi vaikeaa. Ehkä sen takia kestikin niin kauan, että edes jotenkin pääsin tähän sisään. Tuntuu että Wolf jätti päähäni sellaisen muistijäljen, että se ei hevin häviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin blogistasi Wolfista, ja se taitaa olla minulle liian vaikea luettava, vaikka kieltämättä olisi kiinnostavaa lukea se vertailukohdaksi tälle.

      Poista