sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori


Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Alkuteos Prayers for the Stolen, 2014
Suom. Terhi Kuusisto
Like, 2014
268 s. (sis. kirjailijan jälkisanat)

"Meilläpäin voi kävelyllä löytää iguaaninroikaleen, suuria papaijoja notkuvan puun, valtavan muurahaispesän, marihuanaviljelmän, unikoita tai ruumiin."

Näin lakonisesti kuvaa kotikylänsä ympäristöä Varastettujen rukousten vuorten kertoja Ladydi. Hän varttuu pienessä meksikolaiskylässä, josta miehet ovat kaikonneet työn perässä pohjoiseen rajan yli ja naiset yrittävät pitää tyttärensä piilossa ihmisiä sieppaavilta huumekauppiailta. Jos joku joskus katoaa, poliisiin on turha ottaa yhteyttä. Muutenkaan yhteiskunnalla ei ole juuri tarjottavaa kylälle. Opettaja kyläkouluun saadaan joinakin vuosina, toisina ei. Armeijan helikopterien pitäisi kylvää myrkkyjä marihuanapelloille, mutta ne eivät uskalla lentää niiden ylitse, joten ne laskevat lastinsa minne sattuu. 

Kirjan alkuosa kuvaa Ladydin ja hänen kolmen ystävänsä Paulan, Marian ja Estefanin lapsuutta. Tytöt pitävät yhtä, vaikka mitä tapahtuu. Lopulta tapahtuu se pahin: kuvankaunis Paula siepataan. Se merkitsee kaikkien tyttöjen lapsuuden loppua, jos varsinaista lapsuutta olikaan. Paula kuitenkin palaa, hetkeksi, kunnes hänen äitinsä vie hänet lopullisesti pois. Ladydinkin on jätettävä kotikylä, ja Marian veli Mike lupaa järjestää hänelle töitä lähikaupungista. "Äläkä tule takaisin, äiti oli sanonut eilisiltana auttaessaan minua pakkaamaan vähät tavarani. -- Kaikkien tavoite oli päästä pois eikä koskaan palata." Onko rukoukset kuultu ja onko edessä uusi elämä? "Kun Mike ajoi valtatietä kohti Tyyntä valtamerta, ilmastointi tuntui mukavan viileältä kasvoillani. Kun ajoimme yhä kauemmas, käännyin katsomaan vuoren vaaleanpunaista kalliota, joka oli hakattu näkyviin, kun tietä tehtiin. Se näytti paljaalta kuin naarmuinen, ruhjeinen iho." 

Varastettujen rukousten vuori on puheenvuoro naisten puolesta. Naisten, jotka tekevät vaikeissa olosuhteissa sen minkä voivat, ilman kenenkään tukea. Naisten, jotka joidenkin silmissä näyttäytyvät vain kauppatavarana. Vaikka kirja on fiktiivinen, sieppaukset ja ihmiskauppa ovat totta. 

Muissa blogeissa on paljon tekstejä tästä kirjasta. Esimerkiksi Kirjakaapin kummituksen Jonnaa kirja on vavahduttanut juuri tosipohjaisuutensa vuoksi. Lukuneuvoja on kiitellyt sitä, että karusta aiheesta huolimatta kirjaan on saatu myös kepeyttä ja huumoria, hyvä niin, sillä muuten kirja olisi ahdistava. Omppu Reader, why did I marry him? -blogista esittää toiveen, että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan. Tähän toiveeseen voin yhtyä.

Lukuhaasteessani ruksin neljännen kohdan, "toiseen maanosaan sijoittuva kirja". 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti