lauantai 5. joulukuuta 2015

Miina Supinen: Mantelimaa





Miina Supinen: Mantelimaa
WSOY, 2015
317 s.

"Jonne J. Halkio hieroi valkoista partaansa (hän oli vasta nelissäkymmenissä mutta valkaissut partansa ammatillisista syistä) ja mietti imperiuminsa asioita. Lahjapuotien myynti laahasi viime vuodesta. Valkeasta altaasta oli taas löytynyt ruumis. Anna-Maija Simola, allassiivooja. Lisäksi yksi hänen kirjanpitäjistään oli ruvennut vähän liian omatoimiseksi. Niitä tavallisia johtajan huolia."

Mantelimaa on ostoskeskus-sisähuvipuisto-kylpylä-yökerho-kompleksi, jossa vallitsee ikuinen joulu. Se törröttää eteläsuomalaisen Länsi-Kyykkään kylän laidalla "kuin surrealistinen painajainen". Jossain määrin surrealistinen ja absurdi tunnelma on myös Supisen koko kirjassa. Mantelimaassa kuolee silloin tällöin ihmisiä, ja kellareiden uumenissa huhutaan piileskelevän salaperäisen Nukentekijän, joka on näiden tekojen takana.

Entinen poptähti ja nykyinen lastenohjelmahahmo Molli Nieminen haluaisi pysyä kaukana Mantelimaasta, jonka omistajan Jonne J. Halkion hän on muinoin teini-ikäisenä tuntenut. Jonnella on ilmeinen pakkomielle saada Molli itselleen töihin, ja kun Mollin mies loukkaantuu vakavasti sähköiskussa ja joutuu sairaalaan, on Mollin saatava jostain lisätienestejä. Niinpä hän suostuu suunnittelemaan Mantelimaan kuuluisan talvipäivänseisauskulkueen tämänvuotisen version. Mantelimaa imaisee Mollin ja hänen lapsensa varsin syvälle uumeniinsa.

Mantelimaa kuvaa hyvin koko joulun olemusta. Jos ei usko juhlan uskonnolliseen sisältöön, mitä oikeastaan jää jäljelle? Joulun suorittamista: siivousta, ruoanlaittoa, glitterkoristeita ja lahjavuoria. Ehkäpä sen kaiken ylimääräisen voisi jättää Mantelimaan tapaisiin paikkoihin, kodin ulkopuolelle. Rauhan ja sen sellaisen voi varmaan saavuttaa muutenkin. Supinen ei kuitenkaan tyrkytä kirjassaan käsityksiään joulusta, vaan esittää asioita huumorin ja ironian varjolla.

"Älkää nyt viitsikö, ihminen ajattelee. Jotain armoa nyt hei tyypit. Olen imuroinut koko kämpän. Olen tehnyt porkkana-, peruna-, lanttu- ja jopa bataattilaatikon. Pitääkö minun etsiä sisältäni vielä rauha? Entä jos en ehdi?"

Vuoden 2015 lukuhaasteessani tämä on 42. kirja, "kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat jouluun". En ole lukenut Supisen kirjoja aiemmin, mutta tämän perusteella niitä voisi lukea lisääkin. Muistelen pyöritelleeni Orvokki Leukaluun urakirjaa kirjastossa äänikirjamuodossa, sitäkin voisi harkita.

Mantelimaa on luettu myös esimerkiksi Suomi lukee -blogissa ja Mari A:n kirjablogissa. Mahtavasti kirjaa on kuvannut Morren maailman Hanna Matilainen, kannattaa lukea hänen postauksensa.

1 kommentti: