keskiviikko 30. joulukuuta 2015

F. H. Burnett: Salainen puutarha


F. H. Burnett: Salainen puutarha 
Alkuteos Secret Garden, 1909 
Suom. Toini Swan
WSOY, 2000 (12. painos, ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestynyt 1920)
312 s. (sis. Kaisa Neimalan esipuheen)

Ah, opettavaiset kasvutarinat! Lapsuuden lukuinto ja eläytymiskyky! 

"Tällä hetkellä Mary koki neljännen ratkaisevan elämyksensä Misselthwaite Manorissa. Hän oli elänyt hetken, jolloin tunsi ymmärtävänsä punarintaa ja arveli punarinnan ymmärtävän häntä; hän oli juossut tuulessa, kunnes hänen verensä oli lämmennyt; hän oli tuntenut kunnon nälkää ensi kerran elämässään, ja hän oli kokenut, miltä tuntui sääliä jotakuta."

Mary on kiukutteva, pahantuulinen tyttö, joka ei pidä kenestäkään ja josta kenenkään on mahdoton pitää. Tähän asti hän on saanut olla lähinnä omissa oloissaan, ja intialaiset palvelijat ovat toteuttaneet hänen oikkujaan, vanhempien keskittyessä muihin asioihin. Mary jää kuitenkin yhdeksänvuotiaana orvoksi, ja hänet lähetetään Intiasta setänsä luo Englantiin, vanhaan kartanoon. Siellä hän kiinnostuu ensimmäistä kertaa elämässään jostain muusta kuin itsestään. Kartano ja sen puutarha ovat täynnä salaisuuksia. Mary löytää sen uumenista erään, jolla on vieläkin enemmän tekemistä siinä, että oppisi ilahtumaan asioista ja kiintymään ihmisiin. Pian heillä on yhteinen salaisuus. 

Olen lukenut tämän kirjan useaan kertaan alakouluikäisenä, jolloin löysin sen mummolan kirjahyllystä. Montakohan sanaa lienen tästäkin kirjasta oppinut? Ainakin gobeliini ja hysteria ovat varmaankin olleet vieraita. 

Tässä painoksessa on Kaisa Neimalan esipuhe, joka avaa kyllä ajankuvaa, mutta sopii paremmin luettavaksi jälkikäteen, kun tietää kirjan tapahtumat, joihin viitataan. Neimalakin on ihastellut kirjan lukujen kuvaavia otsikoita, esim.: "Ketään ei jäänyt", "Joku siellä huusi - huusi varmasti!", "Näin merkillistä taloa ei ole toista", "Meidän on toimittava pian" ja "Naurakoot vain". Näistä saisi otsikot yläkoulun tarinankirjoitukseen, jos sellaista enää harrastetaan.

Lukuhaasteessani tämä kirja on 48. kirja, "kirja, jota äitini rakastaa". Äitini on siis lapsena lukenut sitä samaista kirjaa, jonka minäkin nappasin mummolan hyllystä. Tämä kappale, jonka nyt luin, on puolestaan peräisin anopin hyllystä. Laajalti rakastettu kirja siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti